keskiviikko 30. elokuuta 2017

Tyttöystäväpisteitä

Kirjoitin viime vuoden blogijoulukalenteriin postauksen, jossa mietin minkälainen tyttöystävä olisin. Silloin se ajatus tuntui kovin kaukaiselta, vaan vähänpä tiesin, että tapaisin tulevan poikaystäväni reilun kolmen viikon päästä postauksen kirjoittamisesta.. Luin kirjoittamani tekstin uudestaan ja totesin, että aika pitkälti olen onnistunut pitämään sanani ja ollut lupausteni kaltainen tyttöystävä. Katsotaan vielä vähän tarkemmin, miten homma on oikeasti mennyt.

Viime joulukuussa lupasin siis, että jos minulla olisi poikaystävä..

... antaisin hänen nukkua pitkään aamuisin, ja hänen herättyään tekisin hänelle valmiiksi aamupalaleivän

No joo, tykätään molemmat nukkua pitkään, joten tämä lupaus on ollut helppo pitää. Silloin tällöin olen kyllä herätellyt unikekoani silittelemällä vähäsen munasta, mutta en usko että hän on juuri pistänyt sitä pahakseen. Aamupalaleipiäkin olen hänelle tehnyt, ja muitakin aamupaloja, mutta sitä voisin ehkä tehdä enemmänkin. Tai ainakin ostaa valmiiksi hyviä aamupalatarvikkeita, ettei tarvitsisi tarjota mitään kuivahtanutta leivänkänttyä.

... katsoisin hänen kanssaan kaikkia "poikien leffoja", enkä yhtään pakottaisi katsomaan romanttisia komedioita (ellei hän itse kovasti haluaisi)

Hassua kyllä, poikaystäväni ei ole mikään varsinainen leffaihminen. Tai siis hän ei juuri katsele leffoja itsekseen. En ole siis joutunut katselemaan hänen kanssaan mitään räiskintäpätkiä tai muita "poikien leffoja", lähimpää liippaa ehkä erilaiset supersankarielokuvat mutta tykkään niistä itsekin, joten eipä ole paha. Tyttöleffoja ei olla katsottu senkään takia, etten itsekään niistä juuri välitä.

... veisin hänet katsomaan balettia ja nauttisin hänen hämmästyksestään, kun se olisikin siistiä eikä sukkahousupellejen hassua pomppimista


Valitettavasti emme ole vielä ehtineet katsomaan balettia, vaikka siitä ollaankin puhuttu jo ihan suhteen alussa. Ehdottomasti tämän syksyn to do-listalla.

... antaisin hänen valita, kummalla puolelle sänkyä hän nukkuu


Oma sänkyni on seinän vieressä, joten siinä nukun mieluiten reunan puolella etten liiskaudu yöllä seinän ja miehen väliin, mutta esimerkiksi viime viikolla vaihdettiin paikkoja poikaystäväni toiveesta. Tyttöystäväpisteet kotiin.

... treffeillä maksaisin itse omat osuuteni tai tarjoaisin omalla vuorollani, koska olen moderni nainen enkä halua köyhdyttää ketään


Tässä olen kyllä vähän luistanut, ja antanut poikaystäväni hoitaa maksupuolen vähän liiankin monta kertaa. Ei minua tietenkään mitenkään haittaa se että hän haluaa maksaa, päinvastoin, mutta koen hieman huonoa omaatuntoa asiasta. Nyt, kun oma tulotasoni on hieman kohentunut uuden työpaikkani ansiosta, voin vuorostani tarjota hänelle seuraavan kerran kun menemme vaikka ulos syömään. Tai sinne balettiin, ne liput ovat sen verran kalliita että tulisi kuitattua parikin ravintolaillallista samalla.

... tutustuisin hänen kavereihinsa, mutta antaisin hänen myös olla rauhassa niiden kanssa ilman, että tunkisin joka kerta mukaan


Olen hengannut hänen kavereidensa kanssa pariin otteeseen, lähinnä bileissä, ja kivaa on ollut. Mihinkään heidän keskinäisiin juttuihinsa minulla ei ole ollut mitään tarvetta tunkea mukaan.

... veisin hän
et ulos juhlimaan ja tutustuttaisin hänet kavereihini, jotka tykkäisivät hänestä ihan varmasti

Vein, tutustutin ja tykkäsivät.

... käyttäisin aina kauniita alusvaatteita

Yritän kyllä aina valita jotain suht nättiä päälle silloin kun näämme, mutta välillä on olosuhteiden pakosta ollut urheilurintsikat tai jotkut tylsät kalsarit päällä. Ehkä tässäkin voisi olla pienen ryhtiliikkeen paikka.

... yrittäisin olla olematta mustasukkainen, vaikka varmasti vähän olisinkin koska hän olisi niin söpö ja kuuma ja ihana, mutta en silti yrittäisi kontrolloida ja omistaa häntä


Yritän ja olen onnistunutkin siinä aika hyvin. Mielestäni en kontrolloi hänen tekemisiään mitenkään ja toivon että hän sanoo heti, jos tuntuu että rupean sellaista tekemään. En halua olla sellainen ihminen.

... ostaisin hänelle kivoja lahjoja, kuten siistit muna-pekoni-bokserit jotka näin eräässä kaupassa ja joista heti ajattelin, että olisipa joku mies jolle voisin ostaa nuo


Odotan jo innolla hänen synttäreitään ja sitä, kun pääsen keksimään jotain kivaa lahjaa. Toisaalta sain itse häneltä synttärilahjaksi liput Flow-festareille, joten pelkät hassut kalsarit olisivat siihen verrattuna aikamoinen rimanalitus..

... käyttäisin nukkuessani hänen paitojaan


En käytä, koska nukun hänen kanssaan alasti. ;)

... antaisin hänen pelata pleikkaa tai tietokonepelejä rauhassa, ja yrittäisin vähän ehkä kuunnella kun hän selittäisi niistä jotain mistä en ymmärtäisi mitään


Pelaamiseen minulla ei ole mitään sanomista, pari kertaa ehkä vähän ollut tylsää kun hän on pelannut luurit päässä ja olen hengaillut yksin hänen luonaan, mutta niitä kertoja on tässä puolen vuoden aikana ollut tosiaan ehkä yksi tai kaksi. Pelijuttuja en ole juuri jaksanut kuunnella, siinäkin ehkä hyvä kehittämiskohde.

... menisin hänen kanssaan shoppailemaan ja auttaisin häntä valitsemaan vaatteita joissa hän näyttäisi niin kuumalta, että haluaisin repiä ne vaatteet saman tien hänen päältään pois


Kerran autoin häntä valitsemaan kenkiä, kivat valitsi. Jalat eivät kuitenkaan kiihota minua niin että kokisin suurta halua repiä kenkiä niistä pois. Muita vaatteita ei olla hänelle muistaakseni yhdessä shoppailtu, hän on enemmän nettishoppailun ystävä joten ei olla kauheasti kierrelty kaupoissa vaateostoksilla.

... en seisoisi hänen unelmiensa tiellä


En seiso, vaikka toivonkin etteivät hänen unelmansa mene pahasti ristiin omieni kanssa. Haluan mieluummin seistä hänen rinnallaan ja tukea häntä hänen unelmiensa saavuttamisessa, ja uskon hänen tekevän saman minulle.

(ja sanomattakin on selvää, että siitä suhteesta ei seksiä puuttuisi..)


No. Ei puutu.

Myös kissani Kaneli osallistui viime joulukuisen postaukseni tekoon jakamalla omat mietteensä siitä, mitä hän tekisi jos minulla olisi poikaystävä. Katsotaan vielä, miten kissan lupaukset ovat täyttyneet:

... kävelisin hänen päällään ja leipoisin kynsilläni siitä paidankauluksen yläpuolelta missä näkyy paljasta ihoa, koska kynnet jää siihen niin paljon kivemmin kiinni kuin kankaaseen

Jep.
... en cockblockaisi, mutta istuisin syyllistävän näköisenä katselemassa, koska todellakin tiedän tasan tarkkaan, mistä hommassa on kyse


Silloin tällöin joo. Välillä myös täytyy hypätä mukaan kiehnäämään ja toisinaan on jouduttu tyytymään huutamaan oven takana.
... haistelisin innokkaasti hänen kainaloitaan, vähän voisin nuolaistakin, koska miesten kainalot ovat mielestäni jostain syystä vastuttamattomia


Haisteltu on, mutta nuolemaan ei ole päästy, koska kainaloiden omistajaa on varoitettu.
... tykkäisin hänestä tosi paljon, varsinkin jos hän antaisi minulle ruokaa


Kiehnäämisen ja syliin tunkemisen ja kehräämisen määrän perusteella ainakin kyllä.

Eli nyt Kaneli jatkaa touhuaan samaan malliin ja minä panostan kauniimpiin alusvaatteisiin, kuuntelen hieman enemmän pelijuttuja ja ostan parempaa aamupalaa kotiin, niin eiköhän homma lähde skulaamaan entistäkin paremmin.

tiistai 29. elokuuta 2017

Kumilla vai ilman?

Saan nykyään paljon blogi-inspiraatiota keskustelusovellus Jodelista. Paljon kiinnostavia juttuja tulee esille erityisesti Kysy miehiltä-kanavalla. Tänään näin siellä langan, jossa puhuttiin siitä, tuntuuko seksi kondomin kanssa vähemmän kivalta kuin ilman, ja mistä se voisi ehkä johtua.

Minulla ja poikaystävälläni on käytössä kondomi ainoana ehkäisyvälineenä, koska pelkään kaikkia hormonaalisen ehkäisyn sivuvaikutuksia. Olemme ainakin tietääkseni molemmat tyytyväisiä eikä meitä haittaa, vaikka se kortsun käyttö aiheuttaakin pientä ylimääräistä säätöä. Joskus on kuitenkin tullut vähän lipsuttua ja vedeltyä hetken aikaa ihan ilman mitään, muutaman kerran ihan loppuun astikin. Perus meininki, suutarin lapsella ei ole kenkiä ja seksuaalineuvoja on huolimaton ehkäisyn kanssa. Hupsista vaan, mutta ainakin voin nyt vertailla hyvin niitä kumin vaikutuksia seksiin, kun on kokemusta panemisesta saman miehen kanssa sekä sen kanssa että ilman.


Moni mies sanoo, että kondomi vie tuntoa pois eikä seksi sen takia tunnu niin hyvältä. Ja varmaan viekin, mutta monen mielestä se on vaan hyvä juttu kun ei laukea niin nopeasti. Itse en periaatteessa huomaa juurikaan eroa siinä, onko siinä munan päällä jotakin vai ei, aika samanlaiselta jyystöltä se tuntuu. Hyvällä tavalla siis. Silloin kyllä vähän häiritsee jos kortsu ei pysy kunnolla päällä ja sinne kärkeen tulee paljon tyhjää tilaa, jolloin siitä kuuluu sellainen ällöttävä lussahdus joka työnnöllä. Se on tosi iso turn-off. Mutta jos kortsu on sopivan kokoinen eikä vedä huomiota puoleensa tuoksullaan tai värillään, niin on melkein kuin sitä ei olisikaan. Tässä nykyisessä suhteessa ei ole ollut kortsujen kanssa mitään sellaisia pulmia, jotka olisivat vaikuttaneet nautintooni.

Mutta.

Silloin kun sattuu käymään niin, että se kortsu syystä tai toisesta unohtuu, niin kyllä se touhu vaan jostain syystä tuntuu pikkiriikkisen paremmalta. Se johtuu ehkä siitä, että ilman kortsua paneminen on pikkuisen "kiellettyä", ja tuntuu siksi erityisen kiihottavalta. Toinen mielenkiintoinen teoria on se, että kortsun puuttuessa touhutipat pääsevät kosketuksiin pillun limakalvojen kanssa ja tekevät siellä jotakin taikoja, jotka saavat seksin tuntumaan paremmalta. Luin Maria Nordinin blogista touhutippoja käsittelevän postauksen ja opin siitä, että touhutippojen kai uumoillaan muokkaavan naisen limakalvoja jotenkin siittiöille edullisemmiksi. Kenties niillä on sitten jotain vaikutusta nautintoonkin. Oli miten oli, pieni ero on kyllä havaittavissa kun tarkasti alkaa miettimään. Laukean ehkä helpommin kun sitä kondomia ei ole, mutta toisaalta suht helposti kyllä sen kanssakin, joten vaikutus ei ole siinä mielessä niin merkittävä.

Toisaalta kaikki paljaalla panemisen hyvät puolet kumoutuvat sillä, että kortsu säästää mällisotkujen siivoamiselta. En nimittäin tykkää yhtään siitä kun jätkä tulee sisään ja sitten sitä mälliä valuu pillusta ulos pitkin päivää ja pikkarit saa vaihtaa miljoona kertaa. Ja kyllä, olen yrittänyt työntää sitä ulos ja pestä huolellisesti, mutta jonnekin perimmäiseen sopukkaan aina jää kuitenkin pieni satsi vielä, joka sitten syöksähtää ulos kun vähän yskii tai naurahtaa. Ja jos nyt ei satu yskittämään eikä naurattamaan, niin hyvällä tuurilla se pieni satsi jää sinne sopukan perälle ja aiheuttaa hiivatulehduksen, mikäs sen parempaa. Joten jos siltä voi säästyä käyttämällä sitä kumia ja kaupan päälle sulkee samalla pois raskauden ja sukupuolitautien riskit, niin kyllä minä ainakin sanon että parempi kumilla kuin ilman!

lauantai 26. elokuuta 2017

Näin lähestyt kiinnostavaa ihmistä baarissa

Olin viime viikonloppuna kavereideni kanssa baarissa. En juurikaan käy enää muualla kuin teknobileissä, joissa on vähän erilainen kulttuuri kuin perus yökerhoissa ja siksi viime viikonloppuinen reissu oli minulle pienimuotoinen shokki. Olin nimittäin unohtanut, miten rasittavaa on, kun tanssilattialla ei voi heilauttaa pikkusormeaankaan ilman että joku huohottaja tarttuu takaapäin hanurista kiinni. Koko ajan sai vaihtaa paikkaa kun yritti väistellä kuvottavia köriläitä, jotka yrittivät hinkata etumustaan pakaroitani vasten. En ymmärrä, mistä miehet ovat saaneet sellaisen käsityksen, että niin kannattaa tai on edes ok tehdä. Vaikka kyllä sitä tekevät naisetkin, istuvat väkisin miesten syliin, tarraavat munista kiinni tai, mikä röyhkeintä, käskevät ostamaan itselleen juotavaa. Ei näin.

Lääppijät ovat kaiken lisäksi vielä aina niitä kaikista ällöttävimpiä tapauksia, kukaan kiinnostavan oloinen ei koskaan tule lähentelemään. Ei tietenkään, koska fiksut ihmiset tietävät, ettei kähmiminen toimi. Valitettavasti he eivät kuitenkaan lähesty millään kivemmallakaan tavalla. Se on ymmärrettävää, aloitteen tekeminen ei ole ihan helppoa, eivätkä varsinkaan naiset välttämättä tule siinä senttiäkään vastaan. Pitäisi tulla, minusta aloitteenteko on ihan jokaisen omalla vastuulla, mutta pitää tietää, miten se tehdään. Tässä yksi hyvä tapa.

Kuvitellaan, että olet bongannut kiinnostavan oloisen tyypin vaikkapa viereisestä pöydästä tai tanssilattialta. Sen sijaan, että hivuttautuisit tyypin kylkeen ja alkaisit puristella häntä kyseenalaisista paikoista, pysy siinä missä olet ja ala tuijottaa. Tuijota niin kauan, että tyyppi kääntyy ja saatte katsekontaktin. Sitten hymyile hänelle.

Jos hän vastaa hymyysi, hyvä.

Jos hän kääntää päänsä pois, mutta hetken päästä katsoo uudestaan, hyvä.

Jos hän kääntää päänsä saman tien pois ja vaihtaa paikkaa kaverinsa kanssa, ei hyvä. Voit toki kokeilla vielä uudestaan, mutta jos ei silloinkaan nappaa, luovuta suosiolla. On todella ahdistavaa, jos random tyyppi kulkee perässä tuijottamassa.

Jos olet saanut tyypiltä signaalia, että kiinnostusta voisi olla ilmassa, on aika ottaa se suuri ja pelottava askel ja mennä juttelemaan. Paras tapa tehdä se on yksinkertaisesti marssia kyseisen ihmisen luo ja sanoa että moi, oletpas hyvännäköinen ilmestys. Voi myös vaikka kehua jotakin toisen ulkonäössä tai vaikkapa tanssityylissä. Aina voi tietty myös aloittaa kysymyksellä, jos keksii jotain tilanteeseen sopivaa. Mieluiten jotain muuta kuin "käytsä usein täällä".

Sitten, jos hyvin käy, avausrepliikki johtaa kokonaiseen keskusteluun, joka hyvällä tuurilla jatkuu baari-illan jälkeenkin. Vaikka tavoitteena ei olisikaan keskustelu vaan enemmänkin joku fyysinen aktiviteetti, kannattaa silti aloittaa homma juttelemalla eikä käymällä käsiksi. Kenestäkään ei ole kivaa tuntea olevansa toiselle pelkkä lihanpala, joten vaikka asia olisikin niin, kannattaa silti aloittaa siitä keskustelusta. Siinähän voi vahingossa vaikka tajuta, että toinen on ihan siisti tyyppi muutenkin kuin ulkonäöltään.

Joten hyvät ihmiset, kun menette baariin tänä viikonloppuna, älkää lääppikö ketään. Tehkää aloite hymyilemällä ja juttelemalla. Takaan, että kaikilla on kivempaa silloin.

ps. Tässä postauksessa hyviä esimerkkejä siitä, miten ei ainakaan kannata tehdä aloitetta baarissa.

pps. Tästä voit lukea, mitä muita miestyyppejä baareista löytyy lääppijöiden lisäksi.

tiistai 22. elokuuta 2017

Testissä: Fifty Shades of Grey-geishakuulat

Yhteistyössä Libido.fi

Muistan kirjoittaneeni tämän blogin ensimmäisessä postauksessa jotain siitä, että tästä ei sitten tule mikään seksiblogi enkä ole kirjoittamassa tänne mitään seksivälinearvosteluja. Tänään joudun syömään sanani. Sain nimittäin seksivälinekauppa Libidolta tarjouksen ottaa heidän tuotteitaan testiin, joten tässä tulee nyt Teekutsuilla-blogin historian ensimmäinen kunnon yhteistyöpostaus sekä ensimmäinen seksivälinearvostelu, olkaapa hyvät!

Libido.fi on suomalainen seksivälinekauppa, josta löytyy kattava valikoima erilaisia seksileluja ja -apuvälineitä. Valikoima on laaja ja hintataso kohtuullinen, ja sivustolta löytyy myös hyviä ohjeita välineiden hankintaan, käyttöön ja huoltamiseen liittyen. Näin Libidon tiimi kuvailee yritystä nettisivuillaan:

Libido.fi seksikauppa / erotiikkaliike on suosittu aikuistenkauppa joka palvelee tuotevalikoimallaan kokonaisvaltaisesti seksilelujen ja seksivälineiden käyttäjiä. Valikoimaamme kuuluvat kaikkien suosituimpien tuotemerkkien seksilelut. Seksilelu valikoimamme koostuu suosituista Fleshlight-keinovaginoista, dildoista, alusasuista, vibraattoreista sekä muista erotiikkatuotteista. Valikoimastamme löydätte myös suositut seksivälinepaketit, jotka ovat kätevä tapa tutustua erilaisiin seksileluihin. Seksilelut ovat oiva apuväline seksielämän piristämisessä, sekä itsetyydytyksen nautinnon lisäämisessä. Toimitamme kaikki lähetykset nopeasti ja huomaamattomasti ilman viitteitä lähetyksen sisältöön tai Libido.fi verkkokauppaan.

Libidon väki valitsi minulle toiveideni perusteella testattavaksi Fifty Shades of Grey-seksivälinesarjan Silicone Pleasure Balls-geishakuulat. Kyseinen härpäke käsitti kaksi metallista silikonipäällysteistä kuulaa, joissa on myös ulosvetämistä helpottava "häntä". Kuulia käytetään sekä tuottamaan kiihottavia värähtelyjä sisällä ollessaan, että auttamaan lantionpohjan lihasten treenaamisessa. Pakkauksen mukana tuli kuulien lisäksi myös tyylikäs säilytyspussi kuulille sekä tietty käyttöohjeet, joissa oli tunnelmaa nostattamassa pikkuinen ote yhdestä 50 Shades of Grey-sarjan kirjasta. Samaan postipakettiin kuulien kanssa oli laitettu huomaavaisesti myös pikkuinen näytepussi vesipohjaista liukkaria. Itse paketti saapui varsin nopeasti, toimituksessa kesti vain kaksi päivää, ja paketti oli pieni ja huomaamaton ruskea pahvilaatikko.

Testasin kuulia aluksi niin, että laitoin ne sisään ja kokeilin, miltä ne tuntuvat liikkuessa. Kuulat vaikuttivat ensi näkemältä melko isoilta, mutta helposti ne upposivat kuitenkin liukkarin avulla sisään. Aluksi kuulien aiheuttama värinä tuntui tosi paljon ja olin jo ihan innoissani, että huhhuh kohta räjähtää, mutta sitten tuntemukset vaimenivat kun pidin kuulia sisällä pidemmän aikaa. Kokeilin liikkua kävellen, hyppien ja peppua heilutellen, mutta mikään liike ei juuri aiheuttanut toista enempää tuntemuksia. Kuulat pysyivät sisällä ilman sen kummempaa ponnistelua, mutta huomasin kyllä, että ne lähtivät valumaan ulos jos aktiivisesti rentoutin lantionpohjan lihaksiani. Ulkopuolella roikkuva "häntä" tuntui välillä vähän epämukavalta vaatteiden kanssa, mutta ei häirinnyt kun sen asetteli kunnolla.


Seuraavaksi kokeilin tehdä erilaisia lantionpohjan lihasten harjoitteita kuulien avulla. Aloitin yksinkertaisesti niin, että makoilin selälläni sängyllä kuulat sisälläni ja liikuttelin niitä edestakaisin imaisten ne välillä sisälle ja työntämällä välillä vuorostaan ulospäin. Sain kuulat selkeästi liikkumaan ilman vaikeuksia, mutta lihastyötä sai kuitenkin tehdä. Lihasten supistelu tuntui kuitenkin helpommalta kuulien kanssa kuin ilman, ja erityisesti kuulat helpottivat tunnistamaan sisään vetämiseen ja ulos työntämiseen tarvittavat eri lihakset. Kokeilin samaa harjoitusta myös peilin edessä seisoen, jolloin siitä tuli painovoiman vaikutuksesta hieman haastavampi, mutta onnistuin hyvin silti. Lopetin treenituokion työntämällä koko hökötyksen ulos pelkästään lantionpohjan lihaksia käyttämällä.

Käytön jälkeen pesin kuulat huolellisesti vedellä ja saippualla ja laitoin ne kuivumaan. Pesun ajaksi otin metallikuulat silikonisesta kuorestaan pois, jotta sain ne pestyä joka paikasta huolellisesti. Peseminen oli helppoa ja metallikuulat sai helposti takaisin silikonikuoreen. Kuulat ovat kuitenkin pikkuisen eri näköiset keskenään, toinen oli selkeästi toista pitkulaisempi ja aluksi laitoin kuulat ilmeisesti väärin päin silikonikuoreen kun ne eivät meinanneet asettua kauniisti. Paikkoja vaihtamalla sain ne kuitenkin takaisin kuoreen siten kuin ne alun perin olivat.


Mielestäni Fifty Shades of Grey Silicone Pleasure Balls-kuulat toimivat erittäin hyvin lantionpohjan lihasten treenaamisessa, ja aion käyttää niitä siihen tulevaisuudessakin. Helppokäyttöisyytensä vuoksi kuulat sopivat erityisesti kaltaisilleni naisille, jotka haluavat pitää lantionpohjansa kunnossa mutta eivät ole täysin varmoja miten se tapahtuu. Mitään henkeäsalpaavaa nautintoa en kuulien käytöstä kuitenkaan saanut, joten siihen tarkoitukseen en voi niitä varsinaisesti suositella. Tosin en tiedä mitä tapahtuisi, jos kuulia pitäisi sisällä pidemmän aikaa. Ehkäpä mieleni muuttuisi, jos kokeilisin pitää kuulia vaikkapa kokonaisen baari-illan ajan...

Klikkaa Libidon sivuille tästä!

torstai 17. elokuuta 2017

Dickpiceistä ja muista nakukuvista: mitä varten?

Vaikka tuossa oikealla sivupalkissa lukeekin, että minulle saa lähettää dickpicejä Snapchatissa, en ole oikeasti mikään alastonkuvien suuri fani. Totta puhuen en ole ikinä oikein tajunnut porukkaa, joka ottaa nakukuvia itsestään ja lähettelee niitä muille. En oikein ymmärrä, mikä niiden kuvien tarkoituksena on, ja mieleen tulee väkisinkin kaikenlaisia riskejä joita sellaisten kuvien lähettelyyn liittyy.

En ole koskaan ottanut tai lähettänyt itsestäni alastonkuvaa. Pyydetty on kyllä, ensi kerran kun olin 13-vuotias ja joku silloin 19-vuotias jäppinen löysi meseosoitteeni ja ryhtyi lähettelemään minulle vihjailevia viestejä. Vaikka olin vasta pikkuinen hölmö teini, sen verran löytyi älliä päästä kuitenkin että kieltäydyin kunniasta. Koko ajatus tuntui todella epämukavalta ja tuntuu vieläkin, sellainen ei vain ole yhtään minua. Vähäpukeisia kuvia minusta kyllä on olemassa, jotain yläosattomiakin, mutta ei mitään sellaista, jossa näkyisi jotakin ns. yksityisiä kehonosia. Niitä alusvaatekuvia olen lähettänyt vain tarkasti valikoiduille henkilöille, en postaile sellaisia someen julkisesti kaikkien nähtäville. Minusta sellainen on aika mautonta, ja ajattelen muutenkin, ettei koko maailman tarvitse nähdä jokaista osaa vartalostani. Siksi en myöskään kuvaile itseäni alasti tai lähetä sellaisia otoksia kenellekään, koska huonolla tuurilla kuvat voisivat päätyä ties minne.


Ainoa täysin varma tapa estää kyseenalaisen kuvamateriaalin leviäminen on olla luomatta sellaista, mutta jos sellaista nyt on olemassa ja sitä haluaa jakaa, kannattaa se tehdä vasta kun sataprosenttisesti luottaa toiseen. Eikä sekään välttämättä takaa mitään, koska maailman luotettavimmankin ihmisen puhelin voidaan varastaa tai lomakuvia esitellessä voi vahingossa pyyhkäistä kerran liikaa vasemmalle ja kuva tupsahtaa koko kaveriporukan nähtäville. Tai entäs jos eron sattuessa jätetty osapuoli postaisi toisen lähettämät alastonkuvat vaikkapa Facebookiin tai lähettäisi toisen työpaikalle? Harvassa ovat ne ihmiset, jotka nauttisivat sellaisesta tilanteesta. Tosin olen sitä mieltä, että enää nykyään ei pitäisi minkään kyseenalaisenkaan kuvamateriaalin vaikuttaa esimerkiksi työnsaantiin, koska melkein kaikista on kuvia netissä ja työn ulkopuolisenkin elämän on sallittua näkyä siellä, mutta en kyllä silti tahtoisi itsekään että alastonkuviani päätyisi esimieheni tai vaikkapa äitini nähtäväksi. Alusvaatekuvat eivät mielestäni olisi niin pahoja, koska minun mittapuullani rohkeat kuvat ovat monelle ihan kilttiä perus instakamaa, mutta jos siellä nyt oikeasti vilahtaisi tissiä tai jotain muuta, niin eihän se kovin kivaa olisi.

Kun miettii riskiä, joka kuvien lähettelyyn liittyy, tulee väkisinkin mieleen, onko se todella sen arvoista. Tai siis, mikä siinä kuvien lähettämisessä on edes pointtina? Mitä niillä tehdään, kehystetään takan reunalle? Vai kootaanko ne sellaiseen Ifolor-kirjaan ja katsellaan yhdessä sukulaisten kanssa? Käytetäänkö niitä runkkumateriaalina vai mikä ihmeen pointti niillä voi olla? Valaiskaa minua, koska en nyt ihan oikeasti tiedä vastausta. Itse olen lähetellyt vähäpukeisia kuvia itsestäni miehille esimerkiksi jonkun flirttailevan viestittelyn yhteydessä, tai vaikka halutessani vähän piristää toisen tylsää työpäivää. Kesken palaverin on kuitenkin eri asia vastaanottaa joku semiviaton alusvaateposeeraus kuin ruudulle lävähtävät paljaat tissit. Niin mikä sellaisen tissikuvan pointtina sitten on? Runkkaako joku oikeasti sellaisille kuville? Miksi, kun netti on täynnä pornoa, ja omakin mielikuvitus on olemassa?

Tavallaan ymmärrän vielä sen, että joku mies saattaa kiihottua alastonkuvien katselusta, mutta en kyllä tunne yhtäkään naista, joka syttyisi dickpiceistä. Munakuvat eivät todellakaan kiihota sitten yhtään, varsinkaan jos kyseessä on jonkun suht random miehen muna. Kerran törmäsin Tinder-profiiliin, jossa tyypin ainoa kuva oli dickpic. Kiinnostaisi tosissaan tietää paljonko tyypillä oli matcheja ja kuinka monen kanssa hän pääsi munaansa käyttämään, koska veikkaan, että monelle muullekin naiselle kiinnostuksen herääminen vaatii muutakin kuin tiedon munakarvojen väristä. Kun ei siitä munakuvasta voi päätellä edes munan kokoa, kun kuvakulmalla ja muokkauksella saa vääristeltyä mittasuhteita tosi paljon. Mutta vaikka siinä munan vieressä olisi viivotin auttamassa hahmottamaan todellista kokoa, en silti lämpeäisi. Random munien kuvat eivät vaan sytytä. Eikä kyllä tuttujenkaan, en koe mitään tarvetta nähdä kuvia kenenkään tuntemani miehen munasta, en edes poikaystäväni. En toki pistäisi pahakseni jos hän päättäisi minulle sellaisen lähettää, koska tietäisin, että hän pelleilee eikä ole tosissaan, ja juttu olisi enemmän hauska läppä kuin totinen yritys saada minut kiihottumaan. Tuskin tulen sellaisia kuitenkaan saamaan, koska olemme tästä alastonkuva-aiheesta hyvin samoilla linjoilla eikä hänelläkään siis ole mitään tarvetta saada tai vastaanottaa minkäänlaista kuvamateriaalia.


Toki alastonkuvaus voi olla myös tosi voimauttavaa, varsinkin jos ei koe olevansa seksikäs ja hyvännäköinen ilman vaatteita. Onnistunut kuva voi olla todellinen itsetuntoboosti. Ei sellaisessakaan kuitenkaan tarvitse täysin ilman rihmankiertämää olla, ja omasta mielestäni ainakin alusvaatteet ovat usein paljon seksikkäämmät kuin kokonaan paljas vartalo. Jotain on hyvä jättää mielikuvituksenkin varaan. Jokainen kuitenkin tehköön mitä haluaa, saahan niitä kuvia ottaa ja lähetellä kenelle tahansa, mikäpä minä olen siitä mitään sanomaan. Koittakaa nyt kuitenkin muistaa pitää järki päässä, koska en minä ainakaan toivo törmääväni kenenkään teistä alastonkuviin vahingossa missään..

ps. Jos tykkää ottaa itsestään alastonkuvia ja esitellä niitä muille, siihen on olemassa ihan spesifejä sivustoja. Kuten vaikkapa Alaston Suomi

pps. Jos niitä kuvia on pakko lähetellä, lähettäkää Snäpissä. Siellä ne sentään poistuvat, vaikka voihan niistä screenshotteja ottaa, mutta eivätpä ainakaan vahingossa tallennu kameran rullaan.

tiistai 15. elokuuta 2017

Pitääkö pariskunnalla olla yhteisiä harrastuksia?

Olemme miettineet poikaystäväni kanssa jonkun yhteisen harrastuksen aloittamista. Jotakin liikunnallista tekemistä jota voitaisiin silloin tällöin tehdä yhdessä. Meillä on kuitenkin aika erilaiset urheilutaustat, joten sopivan lajin tai liikuntamuodon löytäminen ei ole ihan helppoa. Asiaa miettiessäni olen pohtinut paljon sitä, kuinka tärkeä se yhteinen harrastus nyt loppupeleissä sitten olisi ja mitä yhteiset mielenkiinnonkohteet tai niiden puute kertoo suhteesta ja sen tulevaisuudesta.

Mielestäni on tärkeää, että pariskuntaa yhdistää jokin muukin asia kuin pelkkä parisuhde. Täytyy siis olla muutakin yhteistä tekemistä kuin paneminen ja telkkarin tuijottelu, tai suhteesta tulee nopeasti aika tylsä. Yhteistä puhuttavaakin löytynee aika niukasti, jos kiinnostuksenkohteet ovat ihan erilaiset. Vähintäänkin täytyy pitää toisen harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita edes etäisesti kiehtovina, jotta niistä jaksaa keskustella toisen kanssa. Tai en tiedä teistä, mutta en itse ainakaan jaksaisi kuunnella pitkiä selostuksia jostain postimerkkeilystä tai rullahiihdosta tai varsinkaan keksiä niistä mitään järkevää kysyttävää. Tuskin siitä suhteesta tulisi muutenkaan mitään, jos pitäisi toiselle tärkeitä asioita kovin epäkiinnostavina.

Yhteinen harrastus voi parhaimmillaan vahvistaa parisuhdetta paljonkin, koska se luo kumppanuksille myös parisuhteen ulkopuolisen yhdyssiteen: enää ei olla pelkästään pariskunta, vaan esimerkiksi yhdessä kilpaileva joukkue. Harrastus voi luoda suhteen osapuolille yhteisiä tavoitteita, joita kohti pyritään yhdessä toinen toistaan kannustaen. Se voi opettaa toimimaan tiiminä ja ratkomaan ristiriitoja sekä tuoda yhteisiä onnistumisen kokemuksia, jotka luonnollisesti vahvistavat parisuhdetta. Oli kyseessä sitten kilpatanssi, sauvakävely tai puutarhanhoito, yhteinen tekeminen tekee varmasti hyvää suhteelle.

Toisaalta yhteiset harrastukset ja mielenkiinnonkohteet voivat olla joskus myös rasite parisuhteelle. Samaa lajia treenatessa voi syntyä kilpailutilanne, joka saattaa syödä suhdetta. Jos toinen on yhteisessä harrastuksessa paljon toista parempi, saattaa heikompi osapuoli kokea huonommuuden tai alemmuuden tunnetta, joka voi vaikuttaa parisuhteen dynamiikkaan. Niin kävi minulle ja eksälleni, joka opiskeli suhteemme aikana ammattitanssijaksi: siihen verrattuna oma tanssiharrastukseni tuntui aika turhalta puuhastelulta, mikä oli vaikeaa kestää, koska olen niin kilpailuhenkinen ja jatkuva häviäminen tuntui rankalta. Hän myös asetti itse oman tanssimisensa minun harrastukseni yläpuolelle. Tavallaan tuntui, että hän olisi vienyt minulta "oman juttuni" pois, hänen tanssijuutensa painoi sen minun identiteetistäni piiloon, enkä tykännyt siitä yhtään. Siksi en enää voisi olla parisuhteessa toisen tanssiharrastajan tai vaikka toisen bloggarin kanssa, koska haluan pitää omat juttuni ominani. Omat jutut ovat tosi tärkeitä parisuhteessa ja niistä kannattaa pitää kiinni, ihan kaikkea ei tarvitse jakaa toisen kanssa. Toiselle voi esitellä omaa harrastusta tai kiinnostuksenkohdetta ja kertoa siitä, mutta olla itse kuitenkin sen asian "asiantuntija" suhteessa. Uskoisin suhteeseen syntyvän hyvää tasapainoa silloin, kun molemmilla on omia juttuja joista voidaan yhdessä jutella, ja sitten joku yhteinen juttu lisäksi.

Entä mitäs sitten, jos sitä yhteistä harrastusta ei ole? Kannattaa päästää irti harrastus-käsitteestä ja yrittää ajatella laajemmin. Jos pariskunta viihtyy yhdessä, heillä luulisi väkisinkin olevan jotakin yhteistä. Ei sen harrastuksen tarvitse olla seinäkiipeily tai maratonjuoksu, vaan se voi olla vaikkapa ruuanlaitto, fantasiakirjat, valokuvaus, teatterissa käyminen tai vaikka jonkun tietynlaisen musiikin kuuntelu. Myös joku seksuaalinen mieltymys voi olla yhdistävä tekijä, kyllä siinä saa aikaa kulumaan kun vaikka shoppailee seksivälineitä yhdessä tai vierailee seksibileissä. Kyllä minulta ja poikaystävältänikin löytyy pitkä lista yhteisiä kiinnostuksen kohteita kun alkaa asiaa kunnolla miettimään, vaikka ensi miettimällä sitä ajattelikin, että meitä kiinnostaa ihan erilaiset asiat. Joku yhteinen liikuntaharrastus olisi kuitenki vielä kiva, ettei meitä tulevaisuudessa yhdistä liikunnan puutteesta johtuvat sairaudet..

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Uskalsin ihastua: kannattiko?

Kirjoitin alkuvuodesta pikku avautumisen siitä, kuinka ihastuminen on ollut minulle vaikeaa enkä ole uskaltanut antautua tuntemaan mitään, koska olen pelännyt satuttavani itseni. Juuri samoihin aikoihin tapasin nykyisen poikaystäväni ja päätin, että nyt jos koskaan on aika päästää pelosta irti ja uskaltautua kokeilemaan, jos avoimuus omista tunteista kenties johtaisi parempiin tuloksiin kuin niiden piilottelu. Ja kyllähän se johtikin.



On tuntunut hyvältä olla suhteessa, jossa omista fiiliksistä voi puhua avoimesti eikä tarvitse esittää välinpitämätöntä. Olen vakaasti päättänyt yrittää olla peittelemättä tai esittämättä mitään vaan sanoa asiat rehdisti suoraan, sillä olen todella kyllästynyt kaikkiin niihin turhiin suhdepeleihin joita ennen harrastin ja joista ei ollut loppupeleissä muuta kuin pelkkää harmia. Olen iloinen siitä, että poikaystävänikään ei sellaisista peleistä perusta, joten siinä mielessä kommunikaatiomme pitäisi olla ainakin teoriassa aika helppoa. Vähän totuttelemista se kyllä vaatii että joku osaa oikeasti puhua tunteistaan ja ajatuksistaan aikuismaisesti ilman kiertelyä, ja välillä unohdan sen ja rupean tulkitsemaan poikaystäväni käytöstä ja vetämään siitä kaikenlaisia johtopäätöksiä. Hän on itse kuitenkin sanonut, että sanoo sitten suoraan jos joku asia häiritsee, harmittaa tai on huonosti, joten yritän muistutella itseäni siitä aina kun meinaa lipsahtaa ylianalysointivaihe päälle.

Olemme olleet yhdessä tänään tasan puoli vuotta. Se on sen verran pitkä aika, että luulisi jo pystyvän luottamaan siihen ettei toinen ole lähtemässä suhteesta mihinkään. Ja kyllä pystynkin luottamaan, useimmiten uskon ilman epäilyn häivää että poikaystäväni välittää minusta ja arvostaa ja kunnioittaa minua sellaisena kuin olen. Välillä kuitenkin jostain syystä päähän tulee sellaisia ajatuksia, ettei suhteemme voi kestää koska joku pikkuasia on varmasti poikaystävälleni niin suuri dealbreaker. Tyyliin että koko suhde on tuhoon tuomittu koska en tykkää pelata pleikkaa. Tai sitten vertailen itseäni muihin naisiin ja ajattelen, että tuollakin ohikulkijalla oli isommat tissit niin miksi se nyt mun kanssa viitsisi olla. Tosi typerää, koska oikeasti ne asiat eivät liity mitenkään meidän suhteeseemme vaan enemmänkin omiin epävarmuuksiini itsestäni, eikä ole kovin reilua syytellä poikaystävääni asioista jotka olen keksinyt oman pääni sisällä. Enkä varsinaisesti syyttelekään, mutta välillä pahoitan mieleni noita mietiskellessäni ja häntä ihan ymmärrettävästi ärsyttää kun kehitän jonkun itkukohtauksen jostain maailman turhimmasta asiasta.

On tuntunut hyvältä antaa tunteiden tulla vapaasti ja nauttia niistä, mutta kaiken ihanuuden vastapainona on pieni menetyksen melko. Koko ajatuskin siitä, että tämä parisuhde loppuisi, tuntuu musertavan kamalalta. En ajattele sitä usein, mutta silloin kun ajattelen, alkaa heti ahdistaa. Vaistomainen reaktioni olisi toimia niin kuin sinkkuaikoinani tein ja alkaa tarkoituksella ottaa etäisyyttä, jotta sattuisi sitten vähemmän kun juttu loppuu. Mutta en halua tehdä sitä nyt, koska sillä vain aiheuttaisin itse koko suhteen loppumisen. Uskon, että paras tapa varmistaa suhteen jatkuminen on luottaa siihen, että kaikki menee hyvin, ja jos ei menisikään, niin sekään ei olisi maailmanloppu. Tässä vaiheessa viimeistään on pakko lopettaa kaikenlainen omaan pussiin pelaaminen ja alkaa pelata yhdessä tiiminä samaan maaliin. Toivotaan, että niitä maaleja tulee.

Hyvää puolivuotispäivää meille <3

ps. tässä se tammikuinen postaus niistä ihastumisvaikeuksista, josta mainitsin alussa.

perjantai 4. elokuuta 2017

Miten aloittaa viestittely kiinnostavan tyypin kanssa

Kiinnostavia ihmisiä lähestytään nykyisin hyvin usein viestien välityksellä. Siitä on tullut sellainen sosiaalinen normi, että aloitteita ei juuri tehdä kasvotusten (ainakaan selvinpäin) vaan viesti on usein se ensisijainen tapa lähestyä toista ihmistä. Aloitteen teko ei ole kuitenkaan viestillä yhtään sen helpompaa kuin kasvotustenkaan. Itsekin olen miettinyt monta monituista kertaa, että sitä haluaisi laittaa viestiä jollekin kiinnostavalle tyypille, mutta ei kerta kaikkiaan keksi mitään järkevää sanomista. Toki sitä voisi vaan kertoa omasta kiinnostuksestaan suoraan, mutta moni suosii aluksi hieman hienovaraisempaa lähestymistapaa, jolla vähän kokeillaan kepillä jäätä ja tunnustellaan, olisiko toinenkin mahdollisesti kiinnostunut. Niiden hienovaraisten mutta kuitenkin pikkuisen vihjailevien viestien keksiminen ei kuitenkaan ole mitään erityisen helppoa hommaa. Nyt siitä tulee kuitenkin teille hieman helpompaa, sillä kerron seuraavaksi omat vinkkini viestittelyyn ja keskustelun aloittamiseen.

Esimerkki 1. Olet tavannut jossain kiinnostavan tyypin, ja olette päätyneet vaihtamaan numeroita.

Perustaso: Aloita keskustelu kysymällä jotain suht neutraalia tapaamiseenne liittyvää. Laita loppuun oma nimesi, ja, jos epäilet ettei tekstailukumppanisi muista sitä (= tapasitte kännissä), joku tunnistettava kuvaus itsestäsi.

"Miten meni loppuilta eilen? Mulla aika myöhään, nyt kyllä väsyttää. t. Minna (tyttö jonka kengille kaadoit bissen, haha)"

Next level: Keksi joku perustasoa persoonallisempi kysymys. Viittaa johonkin asiaan, mistä juttelitte tapaamishetkellä ja mikä yhdistää juuri teitä kahta. Nimi tai kuvaus loppuun kuten edellisessäkin.

"Mites makaronilaatikko, tuliko hyvää? Mun lasagnesta ainakin tuli, maistuis varmaan sullekin ;) t. Maija (tyttö makaronihyllyltä)"

Pro tip: Kiinnostavan ihmisen numeroa voi kysyä hauskalla tavalla vetoamalla vaikka johonkin vedonlyöntiin. Muista muotoilla asiasi kuitenkin niin, että tyyppi ymmärtää sinun olevan kiinnostunut, sillä pelkkänä vedonlyönnin kohteena oleminen ei ole kovin kivaa.

"Plataan totuutta ja tehtävää ja kaverit käski mun mennä kysymään tän paikan kuumimman miehen numeroa, niin voisinko saada sun?"

Ja kun numero on saatu, niin voit vielä laittaa viestin perään, jossa viittaat vedonlyöntiin. Voit esimerkiksi tarjoutua viemään tyypin ulos voittamillasi rahoilla ;)

"Kiitos numerosta, oon sun ansiosta nyt parikymppiä rikkaampi! Lähetkö voiton kunniaks vaikka yksille, mä tarjoon ;)"

Esimerkki 2. Olet kiinnostavan tyypin Facebook-kaveri, jota et tunne kovin hyvin mutta haluaisit nyt aloittaa keskustelun.

Perustaso: Aloita keskustelu liittyen siihen, mistä tunnet kyseisen tyypin. Koulu- tai työkaverille voi heittää jotain yhteisiin kollegoihin tai opettajiin liittyen, tai kysyä jotakin läksyistä tai työasioista.

"Montako sivua sen esseen nyt pitikään olla? Mä en meinaa millään päästä alkuun.. Vinkkejä?"

Next level: Jos haluat aloittaa keskustelun jonkun vanhan tutun kanssa, viittaa yhteisiin muistoihin tai teitä yhdistäviin tapahtumiin.

"Haha kävelin tänään meidän vanhan koulun ohi ja tuli mieleen kun sillon kerran tapahtui se ja se hauska juttu :D mitä sulle kuuluu nykyään?"

Pro tip: Facebook ilmoittaa kaikkien syntymäpäivistä, joten mikä olisikaan harmittomampi tapa aloittaa keskustelu kuin toivottaa hyvää syntymäpäivää. Siihen samaan syssyyn voi ujuttaa vaikka mitä kysymyksiä, joilla saa keskustelun käyntiin. Smooth AF.

"Hyvää synttäriä! :) mitäs juhlasuunnitelmia?"

Esimerkki 3. Haluat aloittaa keskustelun Tinderissä kiinnostavan matchin kanssa.

Perustaso: Heitä joku ihan täysin random kysymys, joka kuitenkin pakottaa keskustelukumppanin miettimään vastaustaan.

"Jos pitäis valita, eläisitkö mieluummin ilman suklaata vai sipsejä?"

tai oma suosikkini, kaveriporukkani klassikkoaloitus:

"Mikä on sun lempidinosaurus?"

Next level: Etsi tyypin profiilista jotakin persoonallista ja hauskaa, josta voit aloittaa keskustelun. Yritä keksiä jotain hauskaa ja nokkelaa sen sijaan että kysyisit ensimmäisen asiasta mieleen tulevan kysymyksen.

"Hieno valomiekka! Oliko Jediakatemian pääsykokeet vaikeet?"

Pro tip: Sovella edellistä kohtaa ja vie homma ihan täysin uudelle tasolle. Itselläni oli Tinderissä esittelytekstinä "Parasta elämässä on poppari + dippi" ja se poiki paljon hauskoja aloitusviestejä, mutta allaoleva on niistä kyllä ehdottomasti mieleenpainuvin. Tämän kaltainen panostus on todella jo jotain!

"Moikka! Oon miettiny pääni puhki sen jälkeen kun näin sun profiilin, että miten popcorn + dippi comboo syödään? Otin haasteen vastaan ja kokeilin erilaisia tapoja nauttia kyseistä herkkua. Sormethan siinä meni ihan soossiin ja loppujen lopuksi vaatteet ilman välineitä. Haarukka toimin välineenä hyvin, mutta haarukassa on niin paljon pinta-alaa että siihen tarttui liikaa dippiä. Hammastikut toimi ihan ok, mutta muutaman suupalan jälkeen huomasin oudon sivumaun, nooh ne oli mentholilla maustettuja tikkuja. Cocktail tikut seuraavaksi peliin. Niillä oli vaikee ottaa popcorni kiinni kulhosta ja lautaselle mahtuu vain muutama. Ainoa järkevä tapa nauttia tää kyseinen herkku oli askarrella valmiita tikkuja kattilallisesta. Hirvee homma tunkee viis popparia per tikku ja asetella ne kivasti pöydälle leffahetkeä varten. Valmistelu kesti kauemmin kun elokuva. Voisitko ystävällisesti kertoa mikä on paras tapa nauttia tätä jumalten herkkua, Odotan vastaustasi. Terveisin: Epätoivoinen nautiskelija"

Ja lopuksi vielä pari vinkkiä, jotka soveltuvat tekstailuun tilanteessa kuin tilanteessa:

- Kehu toisen saavutuksia, älä pelkästään ominaisuuksia, joille tyyppi ei voi mitään. On kivempi kuulla olevansa ihailtu tekemistensä kuin vaikkapa ulkonäön vuoksi.

- Jos haluat pyytää jotakuta ikään kuin vaivihkaa jonnekin, kerro olevasi menossa paikkaan x ja sano "olisi kivaa jos säkin tulisit". Älä siis pyydä toista tulemaan, sano vaan, että olisi kivaa jos hänkin tulisi paikalle. Näin poistat tilanteesta paineet ja todennäköisesti herätät tyypissä kiinnostuksen sitä tapahtumaa kohtaan, jonne toivoisit hänen tulevan.

- Jos joku ei vastaa, älä laita uutta viestiä perään. Jos on oikeasti tärkeä asia, soita. Jos ei ole, odota. Missään nimessä ei pidä laittaa mitään "yhyy mikset vastaa"-viestiä.

- Yritä saada toinen nauramaan. Kuiva tekstailu on tylsintä ikinä, parasta on kun joutuu väkisin pinnistelemään ettei räjähtäisi nauruun keskellä ruuhkabussia tyypin viestejä lukiessa.

Kivaa viikonloppua, viestitelkäähän paljon!

tiistai 1. elokuuta 2017

Häistä ja kosinnoista

Eräs ystäväni löysi viime viikolla täydellisen kosintapaikan. Se sijaitsi erään kuohuvan kosken rannalla, ja aurinko laski kauniisti kun kävelimme paikan ohi. Paikasta lähetettiin tietysti kuva myös ystäväni poikaystävälle, jotta hänkin tietäisi missä kannattaa mahdollisesti tulevaa vaimoaan ruveta kosimaan.

Minäkin olen pikkutytöstä asti haaveillut siitä, että joskus mies polvistuisi eteeni ja pujottaisi sormuksen sormeeni. Eikä ihmekään, kyllähän kaikki Disneyn prinsessasadutkin antavat ymmärtää että naimisiinmeno ja avioliitto ovat ikuisen onnen alku. Niin minun kuin ystävienikin kosinta- ja häähaaveet kumpuavat tasan tarkkaan siitä, että niitä tuputetaan meille joka tuutista jo pienestä asti. En siis viitsi edes väittää, että haluni mennä jonain päivänä naimisiin olisi joku oma keksintöni tai erityisen originellia. Mutta ei se kai haittaa, ei kaiken aina tarvitsekaan olla. Olen kuitenkin pohtinut asiaa ja tullut siihen lopputulokseen, että haluan vaimon virkaan ihan muista syistä kuin siksi, että niin kuuluisi tai niin on tapana tehdä. Avioliitolla nyt ei sinänsä ole enää niin suurta merkitystä kuin ennen, mutta onhan se silti ihana ja kaunis symboli rakkaudelle, vaikkakaan ei nykyään välttämättä enää ikuiselle ja loppuelämän kestävälle. Ja saa järjestää häät!


Olen myös monen muun naisen tapaan miettinyt jo monien vuosien ajan omia häitäni. Häät ovat ihania, ja odotan nyt jo innolla erään ystäväni ensi kesänä koittavia häitä. Ne ovat kaveripiirissäni ensimmäiset laatuaan, ja olin viimeksi häissä melkein 10 vuotta sitten kun joku pikkupikkuserkkuni meni naimisiin. Inspiraatiota omien häideni päänsisäiseen suunnitteluun olen siis saanut lähinnä telkkarista. Puvun mallin olen jo suunnilleen päättänyt, muut yksityiskohdat ovat vielä vähän hämärän peitossa, mutta ehkä ne ehtii myöhemminkin. Poimin ideoita sitten muiden häistä, joita alkaa parin vuoden sisään varmaan olemaan enemmänkin.


Niitä täydellisiä häitä edeltää tietysti täydellinen kosinta. Erään ystäväni käsitys siitä ilmeisesti on kosken ranta auringonlaskun aikaan, ja pakko kyllä myöntää, että paikka oli varsin romanttinen. En itse ole kyllä mikään suuri romantiikkafani, varsinkin sellainen korni ja siirappinen ällöromantiikka ei uppoa minuun yhtään. Jotkut kaverini haaveilevat kai juuri sellaisista överikosinnoista, että tyyliin suihkukoneella kirjoitettaisiin ilmaan Marry me tai vuorattaisiin koti punaisilla ruusuilla ja sydämenmuotoisilla suklaakonvehdeilla. Jotain ekstraa toivoisin kosinnalta kuitenkin, ei mitään sellasta että tylsästi sovittaisiin ruokapöydän ääressä naimisiinmenosta. Mieluiten joku sellainen miten Aidan kosii Carrieta sinkkuelämässä: koiralenkillä Aidan pyytää Carrieta pitelemään koirankakkapussipakettia ja antaakin tälle käteen sen sijaan sormusrasian. Simppeliä, yllätyksellistä, ja muuttaa perus tiistain aika paljon paremmaksi. Toisaalta on kuitenkin aivan sama miten se kosinta tapahtuu, koska jos mies on oikea, vastaisin kyllä ihan paikasta riippumatta. Toivoisin kuitenkin tylsän vanhanaikaisesti että mies olisi se kosinnan suorittava osapuoli. Tavallaan olisi tosi hauskaa suunnitella joku yllätyskosinta, mutta olen sen verran arka tekemään suhteessa aloitteita isojen asioiden suhteen etten varmaan uskaltaisi kosia. Paitsi ehkä karkauspäivänä, jolloin perinteisesti naiset saavat kosia, ja rukkasista saa lohdutukseksi hamekankaan. Varsinainen win-win-tilanne siis. Lisäksi toivoisin, että kun minua kositaan, kosittaisiin kunnolla eikä "pyydettäisi kihloihin". Minulle kihloihin meneminen on yhtäkuin lupaus avioliitosta, mutta joillekin kihlat ovat ikään kuin joku välivaihe tai syvempi sitoutumisen muoto seurustelun ja avioliiton välissä. Ei niitä häitä toki tarvitsisi millään pika-aikataululla välttämättä järjestää, mutta haluaisin kuitenkin, että siinä kihloihin mentäessä puhuttaisiin selkeästi naimisiin- eikä kihloihinmenosta.


Mikään kiire naimisiin minulla ei ole, en ole asettanut sille mitään aikarajaa että viimeistään sen ja sen ikäisenä. Haluaisin kuitenkin olla sen verran nuori, että voisin laittaa päälle kunnon hääpuvun näyttämättä naurettavalta: se kuitenkin symboloi sitä puhtautta ja neitseellisyyttä, ja illuusio siitä voisi mennä hieman pilalle jos häitä ennen ehtisi synnyttää kovinkin monta lasta. Toisaalta äitini totesi jo monta vuotta sitten, että voisin hyvin käyttää vaaleanpunaista vanhojentanssipukuani myös hääpukuna kun "ethän sä mikään neitsytmorsian kuitenkaan ole". Niin ehkä sekin juna sitten meni jo..


Kuvat ovat ystäväni mökiltä, jossa on aina upeat auringonlaskut. Ei hullumpi kosintapaikka tuokaan.