maanantai 30. lokakuuta 2017

Tällä viikolla: Ei niin vakavia seksijuttuja

Viime viikon aihe oli mielenkiintoisuudestaan huolimatta melko raskas käsiteltävä, joten tällä viikolla haluan kirjoittaa jotain hauskaa. Siis sellaista semi aivotonta naistenlehtihömppää vähän tasapainottamaan edellisen viikon paasausta. Tämän viikon postaukset eivät siis tule sisältämään kovinkaan paljoa tiukkaa faktaa tai jotain virallisia tieteellisiä näkemyksiä mistään, vaan ihan vaan omia ajatuksiani, mielipiteitäni ja huumorini kukintoja.

En paljasta vielä mistä kaikesta aion kirjoittaa, sen näätte sitten, mutta toivon että tekstit saavat edes pikkuisen hymynkareen suupieliinne.

Tässä tunnelmanviritykseksi pari vanhaa tekstiäni. Jotakin näiden tyylistä olisi siis tarkoitus väsäillä. Kirjoitin aikaisemmin muuten paljon hauskempaa settiä kuin nykyään, pitäisiköhän ehkä palata takaisin tähän vanhaan tyyliin!

Miesten bongausopas oikeaan elämään

Miksi hän ei vastaa?

Yökylässä ilman kiinteyttävää silmänympärysvoidetta

Poikamiesboksin tuntomerkit

Hei anteeks, mikä liittymä sulla on?

Naisena olemisen vaikeus

Panematta paras

Ihme ja kumma - Outouksia makuuhuoneessa

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Onko pakko muuttaa yhteen?

Todella moni yleisimmistä parisuhteen ongelmista liittyy ainakin osittain yhdessä asumiseen. Kumma juttu siis ettei sitä saman katon alla asumisen normia kyseenalaisteta kovinkaan paljon, vaan yhdessä asutaan vaikka väkisin, koska niin nyt vaan kuuluu tehdä. Mutta miksi luoda tahallaan vaikeuksia suhteeseen, kun on helpompikin vaihtoehto?

Nykyään yhä useampi valitsee erillään asumisen vaihtoehdon, enkä yhtään ihmettele. Erillään asuessa  toista voi nähdä silloin kun kumpikin haluaa, ja yhteisen ajan voi käyttää johonkin mukavaan, ei esimerkiksi kotitöistä riitelyyn. Erillään asuvat parit ovat kuulemma yhdessä asuvia tyytyväisempiä seksielämäänsä ja seksiä tulee harrastettuakin enemmän. Omaa aikaa ja tilaa saa silloin kun sitä tarvitsee, ja oman kodin saa laittaa sellaiseksi kun haluaa. Ja tietysti se, ettei toista nää koko ajan vaan silloin tällöin saa vähän ikävöidä, saa alkuhuuman ja ihastumisen tunteen kestämään pidempään. Kuulostaa ainakin minun mielestäni varsin hyvältä.

Erillään asuvien parisuhteita ei kuitenkaan välttämättä oteta vakavasti. Ajatellaan, että omat asunnot tarkoittavat sitä, että suhteen osapuolet ovat koko ajan toinen jalka oven välissä lähdössä suhteesta pois. Koska mikäänhän ei kerro sitoutumisesta paremmin kuin yhteisen vessaharjan omistaminen. Mutta eikö se, että pariskunta asuu erillään koska tietää sen olevan suhteen kannalta parempi vaihtoehto, kerro nimenomaan siitä rakkaudesta ja sitoutumisesta? Että ei muuteta yhteen vaan siksi, että niin kuuluu tehdä tai koska se on käytännöllistä, mutta samalla tietää suhteen kärsivän siitä? Eikä se erillään asuminen aina johdu siitä, että yhdessä asuminen olisi jotenkin tosi vastenmielinen ajatus, vaan siinä saattaa olla kaikenlaisia käytännön syitä, vaikkapa eri kaupungeissa olevat työpaikat tai se, että toisella on kissa ja toisella koira jotka eivät voi asua saman katon alla.

Käytännön syyt ovat usein myös niitä, joiden vuoksi pariskunta päätyy muuttamaan yhteen. Yhdessä asuminen tulee halvemmaksi, ja on sata kertaa helpompaa löytää vaikkapa täältä pääkaupunkiseudulta kiva ja kohtuuhintainen kämppä kahdelle kuin yhdelle. Joskus yhdessä asuminen on ainoa vaihtoehto, kun ei kerta kaikkiaan ole varaa asua yksin. Yhteenmuutto on kuitenkin sen verran iso päätös, ettei raha saisi olla ainoa syy sen tekemiseen. Toinen syy on tietty myös se siirappinen ajatus, että yhdessä asuminen on tosi romanttinen ja ihana juttu ja saa herätä joka päivä toisen vierestä ja nähdä sen oman rakkaan joka päivä. Onhan siitä toisen vierestä ihanaa herätä, ainakin rauhallisina viikonloppuaamuina, mutta silloin kun herätyskello soi marraskuisena maanantaiaamuna kello 5, on ainakin minulle aivan sama mistä ja kenen vierestä herään, joka tapauksessa vituttaa. Ja kyllä se toisen naamakin voi ruveta jossain vaiheessa ärsyttämään, kun sitä näkee joka päivä ja sitten vasta ärsyttääkin, jos toinen on kaiken kukkuraksi unohtanut sukat lattialle ja likaiset astiat pöydälle. Yhteen muuttaessa pitääkin olla tietoinen tällaisista jutuista, koska parisuhde voi ajautua isoon kriisiin kun ne ruusunpunaiset kuvitelmat yhteisen arjen auvoista pirstaloituvat.

Toisille yhdessä asuminen sopii tosi hyvin, ja toiset suhteet taas menestyisivät varmasti paremmin jos se osapuolet eivät asuisi yhdessä. Ainakin minä itse olen sellainen, että kaipaan paljon omaa aikaa ja tilaa, mahdollisuuksia tehdä rauhassa omia asioita ja päättää esimerkiksi siitä, mitä ruokaa syön ja minkä väriset verhot laitan olohuoneeseen. Toivoisin, että myös erillään asumisesta tulisi normaalimpi ja hyväksytympi tapa olla parisuhteessa, koska kuten jo totesin edellisessä avoimia suhteita käsittelevässä tekstissäni, on varmaan aika kuluttavaa joutua jatkuvasti perustelemaan valintojaan muille ihmiselle. Minä ja poikaystäväni aiomme kuitenkin varmaan jossain vaiheessa noudattaa perinteistä kaavaa ja muuttaa saman katon alle, mutta sen aika ei ole ihan vielä. Toistaiseksi nautin ihan liian paljon siitä, kun saan maata sohvalla verkkareissa ja syödä pussillisen popcornia yksin, ja siitä, kun saan välillä kaivata häntä ja sitten nauttia jälleennäkemisestä.

Tässä kiinnostava aihetta käsittelevä teksti No Sex and the City-blogissa.

torstai 26. lokakuuta 2017

SWOT-analyysissa avoin suhde

Jo parisuhde sanana viittaa vahvasti kahden ihmisen välisen suhteeseen, ja tiukka kahdenvälinen yksiavioinen suhde onkin monen käsitys siitä ainoasta oikeasta tavasta olla jonkun kanssa yhdessä. Parhaimmillaan tietysti vielä niin, että se suhde kestäisi nuoruudesta kuolinvuoteelle asti, eikä sen aikana tapahtuisi mitään hairahduksia tai syrjähyppyjä. Käytännössä sellaisen ihanteen saavuttaminen on helpommin sanottu kuin tehty: vaikka pettäminen tuomitaankin rankasti, sitä esiintyy silti, ja monet suhteista päättyvät eroon. Moni kokee mahdottomaksi edes ajatuksen tasolla sitoutua samaan kumppaniin koko loppuelämän ajaksi tai edes lyhyeksi aikaa, ja onneksi niin ei ole pakko tehdä. Avoin suhde poistaa suhteista uskottomuuden käytännössä kokonaan, ja onnistuessaan voi parantaa parisuhdetta ja pidentää sen kestoa huomattavasti.

Mikä sitten on avoin suhde? Variaatioita on monta, mutta perusperiaatteena on että parisuhteen osapuolilla on lupa harrastaa seksiä myös muiden kuin toistensa kanssa. Sivusuhteet ovat avoimissa suhteissa useimmmiten luonteeltaan lyhyitä ja seksiin painottuvia, toisin kuin polyamoriassa jossa parisuhteen osapuolilla voi olla myös muita romanttisia ihmissuhteita tai parisuhteessa saattaa olla enemmän kuin kaksi osapuolta. Polyamoriset suhteet voivat myös olla avoimia tai suljettuja siinä missä kahdenvälisetkin suhteet. On olemassa myös ihmissuhdeanarkismi, jossa ihmissuhteita ei juuri määritellä tai kumppaneiden määriä lasketa. Kaikki nämä kuuluvat monisuhteisuus-kattokäsitteen alle.

Olen miettinyt avointa suhdetta konseptina paljon sekä oman rakkauselämäni näkökulmasta että ihan vaan mielenkiinnosta, ja yrittänyt pohtia mahdollisimman kattavasti mitä eri hyviä ja huonoja puolia sellaiseen voisi liittyä. Apuna pohdinnassa käytin iki-ihanaa SWOT-analyysia, kun nyt kerrankin tuli mahdollisuus hyödyntää jotakin ammattikorkeassa oppimaani asiaa ihan käytännössä. SWOT-analyysissa siis otetaan tarkasteluun joku asia ja listataan siihen liittyvät vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat (strenghts, weaknesses, opportunities & threats). Kovin ollaan nyt siis akateemisia, kun postaus on pelkkää käsitteenmäärittelyä ja tiukkaa analyysia..


Joka tapauksessa tässä nyt analyysin tulokset:

Avoin suhde

Vahvuudet (hyvät puolet):

+ sivusuhteiden tuoma jännitys ja vaihtelu

+ voi toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan monipuolisesti ja esim. toteuttaa fantasioita joita ei oman kumppanin kanssa pysty

+ ei tarvitse kokea syyllisyyttä esim. flirttailusta

+ sivusuhteista puuttuu pettämiseen liittyvä salailu ja luottamuksen pettäminen

+ suhteen osapuolet ovat rehellisiä toisilleen ja pystyvät puhumaan vaikeistakin asioista (välttämätöntä suhteen onnistumisen kannalta)

Heikkoudet (huonot puolet):

- mustasukkaisuus, pelko kumppanin menettämisestä

- epävarmuus suhteen jatkumisesta, koska toisella jatkuvasti mahdollisuus löytää parempi kumppani

- riski seksitautitartuntoihin ja epätoivottuun raskauteen

- suhdetta pitää koko ajan selitellä ihmisille jotka pitävät monogamiaa ainoana oikeana pyhänä vaihtoehtona

Uhat:

- suhde päättyy, koska kumppani löytää toisen (toki mahdollista myös perinteisessä kahdenvälisessä suhteessa)

- sivusuhteet vievät liikaa aikaa primääriltä parisuhteelta tai esimerkiksi yhteisiltä lapsilta ja perhe-elämältä

- sivusuhteiden määrästä tulee kilpailu

- suhde voi päättyä, jos toinen haluaa avoimen suhteen ja toinen ei

Mahdollisuudet:

+ oman kumppanin näkee jatkuvasti ns. muiden silmin, ihastuu tähän uudelleen ja uudelleen ja pitää tätä haluttavana

+ parisuhde ja pariskunnan yhteinen seksielämä paranee

+ parisuhde kestää pidempään, kun toiseen ei kyllästy

+ oppii tuntemaan itsensä ja oman seksuaalisuutensa paremmin

+ oppii tunnistamaan omat tarpeensa ja tunteensa ja ilmaisemaan ne toiselle

Laitoin tarkoituksella mahdollisuudet viimeiseksi, koska halusin lopettaa listauksen positiivisiin puoliin. Pidän itse avointa suhdetta varsin varteenotettavana vaihtoehtona tulevaisuudessa ja sen vuoksi tahdoin korostaa hyviä puolia huonoja enemmän. Ajattelen kuitenkin, että avoimeen suhteeseen ei kannata ryhtyä kevein perustein, suhteen osapuolilla pitää olla kova luotto toisiinsa ja täydellinen rehellisyys on ehdoton edellytys. Hommaan täytyy myös sopia tarkat säännöt, ja tiedostaa se että sääntöjä voidaan joutua jossain kohdassa muuttamaan. Suhteen pitäisi myös voida koska tahansa muuttua kahdenväliseksi jos toinen sitä haluaa.

Me suomalaiset olemme erityisen tiukkoja uskollisuusvaatimustemme suhteen, todella moni pitää pettämistä täysin anteeksiantamattomana. Silti sitä pidetään jostain syystä hyväksyttävämpänä kuin avointa suhdetta: ilmeisesti on kauhean paheksuttavaa, että joku "antaa kumppanilleen luvan pettää". Monen mielestä mustasukkaisuus on välittämisen mittari ja se, että pystyy antamaan kumppaninsa harrastaa seksiä muiden kanssa, on merkki siitä että ei välitä tai rakasta tarpeeksi. Niinpä avoimessa suhteessa olevat saattavat joutua kuuntelemaan paljon sellaisia "toi ei kyllä tuu kestämään"-kommentteja ihmisiltä, jotka eivät ymmärrä ettei toisen kahlitseminen ole ainoa oikea tapa rakastaa ja olla suhteessa. Ei avoin suhde tietenkään kaikille sovi tai ole yhtään sen parempi vaihtoehto kuin monogaminenkaan suhde, mutta ei sen puoleen huonompikaan.

Jännää on myös se, että joillekin ihmisille avoimesta suhteesta kertominen on tosi iso turn-off. Että sitä mielumin harrastettaisiin seksiä ihan perus varatun ihmisen kanssa kuin sellaisen, jolla on siihen lupa. Luulisi myös, että jollekin pelkkää seksiseuraa hakevalle avoimessa suhteessa oleva olisi ihanteellinen seksikumppani, mutta jostain syystä ei. Ehkä siinä on se, että sinkun tai luvattomilla teillä olevan varatun tyypin kanssa panemisesta voi seurata jotain, tavallaan siinä on kaikki ovet avoinna, mutta avoimessa suhteessa olevan kanssa tietää heti kättelyssä että tässä on nyt kyse pelkästä seksistä eikä mitään sen kummempaa ole tapahtumassa. Että vaikka ei haluaisikaan mitään muuta, on se mahdollisuus kuitenkin kiva olla siellä. Tai sitten ihmiset eivät vaan uskalla luottaa siihen, että avoin suhde on oikeasti avoin suhde, ja pelkäävät joutuvansa keskellä jotain pettämisdraamaa jos sekaantuvat varattuun ihmiseen. Mene ja tiedä.

Olisin voinut kirjoittaa tästä aiheesta vaikka viisi tekstiä, olisi pitänyt ottaa tälle ihan oma teemaviikkonsa. Varmasti kirjoitan aiheesta joskus lisääkin, jos tämä kiinnostaa teitäkin niin tässä linkki viimevuotiseen postaukseeni aiheeseen liittyen sekä pari muuta kiinnostavaa linkkiä.

The Pros and Cons of Open Relationships

8 Questions People Ask Me When They Find Out I'm in an Open Relationship

Avoin suhde - Onnellisen parisuhteen salaisuus?

Kokemuksiani avoimista parisuhteista - ELÄ PAREMMIN

tiistai 24. lokakuuta 2017

Enää ei seurustella, nyt tapaillaan

Nuorempana monet asiat tuntuivat paljon yksinkertaisemmilta. Parisuhdekuviot menivät suurinpiirtein niin, että oli joku ihastus, ja jos ihastus sattui tykkäämään takaisin, oltiin yhdessä. Minä ja eksänikin aloimme seurustella ehkä kaksien treffien jälkeen, eikä seurustelupäätös ollut minkään keskustelun tulos vaan ajattelimme kumpikin suhteemme alkaneen virallisesti siitä hetkestä, kun pussasimme ensimmäistä kertaa. Elin silloin aika eri maailmassa kuin nyt: suudelma on todellakin vain suudelma, mistään ei voi päätellä mitään ja se, että on ihastunut johonkuhun ei välttämättä tarkoita, että haluaisi parisuhteen hänen kanssaan.

Parisuhteeseen sitoutuminen tuntuu olevan nykyisin paljon aikaisempaa isompi juttu, eikä siihen lähdetä kevein perustein. Moni haluaa mieluummin pitää vaihtoehdot auki, eikä sitoutua yhteen ennen kuin on aivan täysin sataprosenttisen varma. Päällisin puolin suhteet ovat usein kuitenkin lähes samankaltaisia riippumatta siitä, onko kyseessä virallinen seurustelusuhde vai määrittelemätön tapailu, samoja asioita suhteen osapuolet toistensa kanssa tekevät. Käytännössä katsoen nämä tapailusuhteet siis ovat parisuhteita olematta sitä kuitenkaan. Epämääräisyytensä vuoksi niiden säännöissä on ihmisten välillä hieman tulkintaeroja: itse ajattelen, että tapailusuhteessa on ok tapailla ja panna samaan aikaan myös muita, jos asiasta ei ole sovittu erikseen mitään. Se onkin ehkä konkreettisin ero sellaiseen viralliseen The Parisuhteeseen, joissa useimmiten sääntönä on ettei muita panna, mutta on niitä sellaisiakin tapailusuhteita, joissa on sovittu ettei muihin kosketa mutta silti ei haluta tehdä suhteesta ns. virallista. Kynnys parisuhteeseen ryhtymiseen on siis monilla enemmänkin joku henkinen juttu kuin se, ettei pystyisi sitoutumaan olemaan vaan yhden ihmisen kanssa.


Harrastin itse sinkkuaikoinani monta vuotta sarjadeittailua, eli minulla oli näitä tapailusuhteita monia peräkkäin ja usein samanaikaisestikin. Se oli kätevää, koska aina kun yksi lähti hiipumaan, oli seuraava jo alkamaisillaan. Suurin ongelma suhteissani oli se, etten tiennyt sopivaa sanaa kuvaamaan suhteitani ja ihmisiä, joiden kanssa niissä olin. Tapailuksi niitä kutsuin joo, mutta mitä sanaa käytetään ihmisestä jota tapailee? Tapailukumppani on liian pitkä ja vaikea, deitti taas kuulostaa ihmiseltä jonka tapaa ensimmäistä kertaa. Heila on aika hyvä, mutta sitä keksin käyttää vasta kun aloin heilastella nykyisen poikaystäväni kanssa. Säädöstä tulee liikaa mieleen pelkkä merkityksetön seksisuhde, samoin paritteluystävästä, joka on kyllä mahtava sana ja minua hieman harmittaa etten voi käyttää sitä enää kenestäkään. Ja oikeastaan siitä tulee kyllä mieleen enemmänkin joku fuckbuddy-järjestely kuin tapailusuhde, joka noin periaatteessa muistuttaa ihan kunnon parisuhdetta. Joka tapauksessa sopivan sanan löytäminen oli kovin hankalaa, joten kiersin ongelman esittelemällä tapailuihmiseni aina heidän etunimillään. Sekään tosin toiminut kovin hyvin, koska kaikki olettivat aina meidän seurustelevan ja siitä syntyi toisinaan kiusallisia tilanteita.

Toisaalta ei ole mikään ihme, että tapailua kuvaavat sanat ovat epämääräisiä, kun koko konsepti on varsin häilyvä. Tapailuhan on oikeastaan lähinnä sellainen koevaihe, jonka aikana suhteen tulevaisuus päätetään ja jonka aikana kaikki on periaatteessa mahdollista kun mitään ei ole suljettu pois. Suhde kehittyy kuitenkin lähes väkisinkin johonkin suuntaan, joko parisuhteeksi tai joksikin muuksi kuvioksi tai sitten lakkaa olemasta kokonaan. En ainakaan ole kuullut vuosikausia jatkuvasta tapailusuhteesta, jossa vaan oltaisiin ja tutustuttaisiin toiseen tulematta ikinä mihinkään päätökseen suhteen tilasta. Tapailusuhde kestää oman kokemukseni mukaan yleensä sen kuukauden tai pari, mutta ne ovat niin yleisiä, ettei niiden olemassaoloa voi lyhytkestoisuudesta huolimatta sivuuttaa. Onhan se minunkin aikaisemmin harrastamani sarjadeittailu vähän niinkuin parisuhteessa olisi, koko ajan on joku juttu meneillään, kumppanit vaan vaihtuvat matkan varrella.

Tässä vanha postaukseni tapailusuhteista eli melkein mutta ei ihan-seurustelusta.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Tällä viikolla: Moderni parisuhde

Tällä viikolla aion kirjoittaa erilaisista ilmiöistä, jotka liittyvät nykyajan parisuhteisiin. En ole ihan varma mitä termiä pitäisi käyttää: modernilla parisuhteella kun joskus viitataan sellaiseen minun ikäisteni mielestä "normaaliin" suhteeseen, jossa osapuolet ovat tasa-arvoisessa asemassa keskenään eikä kumpikaan ole toisen omaisuutta vanhojen hyvien aikojen tapaan. Ehkä se, mistä minä aion nyt puhua, on pikemminkin postmoderni parisuhde, sillä aion astua nykyisestä normista vielä askeleen pidemmälle.

Nykyään ei ole enää yhtä ainoaa tapaa olla parisuhteessa. Avioliiton rinnalle on tullut myös avioliitto, ja on myös pareja, jotka eivät asu saman katon alla laisinkaan. Alamme pikkuhiljaa avartaa käsitystämme myös tiukan kahdenvälisen suhteen ulkopuolelle, ja nähdä myös avoimet ja polyamoriset suhteet hyväksyttyinä vaihtoehtoina. Oma lukunsa on tietysti myös deittailukulttuuri, johon tuntuu liittyvän monia erilaisia suhteen tasoja ennen kuin voidaan edes puhua varsinaisesta parisuhteesta. Pisimmälle vietynä moderni parisuhde voi tarkoittaa tilaa, jossa varsinaista parisuhdetta ei edes ole vaan pelkästään joukko ihmisiä, jotka välittävät toisistaan ja ehkä harrastavat seksiä toistensa kanssa määrittelemättä kuitenkaan toisiaan sen kummemmin ystäviksi, kumppaneiksi tai oikein miksikään.

Aion kirjoittaa tähän varsin laajaan teemaan liittyen kolme postausta. Yhdessä pohdin deittailua, sitä ensitapaamisen ja varsinaisen seurustelupäätöksen väliin jäävää aikaa ja erityisesti sitä, mitä sanoja kyseisestä tilanteesta käytetään ja mikä on sen paikka ja merkitys nykyaikaisessa parisuhdekulttuurissa. Toisessa pureudun miettimään avoimia suhteita ja polyamoriaa, niiden hyviä ja huonoja puolia sekä sitä, miksi pettäminen mielletään paljon hyväksytymmäksi kuin avoimessa suhteessa oleminen. Kolmannessa yritän pikkuisen purkaa yhdessä asumisen normia ja miettiä sitä, mitä mahdollisuuksia ja ongelmia voisi liittyä parisuhteeseen, jonka osapuolet asuvat erillä toisistaan. Varsin ajatuksia herättävää settiä tulossa, toivottavasti teitäkin kiinnostaa nämä jutut!

lauantai 21. lokakuuta 2017

Seksi, läheisyys ja sinkkuelämä

Kuten edellisessä postauksessani totesin, yksi sinkkuuden huonoimmista puolista oli se, että toisinaan seksiä sai vähän turhan harvoin. Seksin lisäksi kaipasin usein myös läheisyyttä, sellaista hipsuttelua ja lusikassa nukkumista. Onneksi sylissä viihtyvä ja alati läheisyydenkipeä kissani (#crazycatladyvibes) paikkasi halipulaa ja kiimaista oloa tietty helpottaa old reliable eli oma käsi. Toisen ihmisen paneminen itsensä sijaan on kuitenkin kaksin verroin hauskempaa, ja sinkkuna siihen oli aika lailla kolme erilaista mahdollisuutta: yhden illan jutut, fuckbuddy- ja friends with benefits-suhteet tai random tapailusäädöt.

Sinkkuseksiä ajatellessa monelle tulee ensimmäisenä mieleen yhden illan jutut. Monien parisuhteessa olevien silmissä yhden illan säädöt näyttäytyvät tosi hohdokkaina, sellaisena villinä ja vapaana sinkkuelämänä. Itsekin harrastin niitä jonkin verran sinkkuaikoinani, etenkin silloin alussa, mutta tajusin melko pian etteivät ne olleet minua varten. Olen kuitenkin iloinen, että olen saanut kokea oman osani yhden illan iloista, koska nyt tiedän millaisia ne todellisuudessa ovat enkä enää haikaile sellaisten perään.

Yhden illan jutut:

Plussat:

+ Tuntuvat aluksi tosi jännittäviltä, varsinkin vasta eronneelle joka on tottunut parisuhdeseksiin

+ Tieto siitä, ettei kumppania nää kenties enää koskaan, poistaa tilanteesta aika paljon jännitystä ja lisää rohkeutta ja estottomuutta

+ Estoja vähentää myös alkoholi, joka usein liittyy olennaisesti yhden illan suhteisiin, jotka saavat alkunsa pääsääntöisesti baareissa

Miinukset:

- Seksi on usein laadultaan varsin surkeaa, koska kännin takia muna ei seiso, pillu ei kostu eikä mistään muutenkaan meinaa tulla mitään, ja sen lisäksi tuntemattoman kanssa ei voi tietää mistä toinen tykkää

- Ehkäisyn kanssa pitää olla ylivarovainen, koska toista ei tunne ollenkaan eikä voi tietää toisen tautihistoriaa

- Hommasta puuttuu tunteet kokonaan, joten tuloksena on pelkkää mekaanista panemista eikä lähekkäin oleminkaan tunnu oikein miltään random ihmisen kanssa

- Jälkiseurauksena usein morkkis

Sopii: Vasta eronneelle tai ihmiselle, jolle seksin laadulla ei ole juuri väliä

Pro tip: Kannattaa aina mielummin mennä sen toisen luo kuin kutsua randomia kotiinsa, koska silloin voi lähteä kun itse haluaa. Vaikkakin se kotimatka edellisen illan bilevaatteissa ja meikit poskilla onkin aika kamala..



Miten kinuskivanukas sinkkuseksiin liittyy? Lue tämä ja tämä postaus niin tiedät!

Fuckbuddyt ja friends with benefits-viritelmät ovat nykyään varsinainen muoti-ilmiö. Niissä on se hyvä puoli, että toimivassa fb- tai fwb-suhteessa kumpaakin kiinnostaa seksissä myös se toisen nautinto, jolloin tuloksena on tasaisen laadukasta seksiä ilman pohdintaa siitä, mihin suhde on menossa tai mitä toinen suhteen tilasta ajattelee. Tai ainakin teoriassa on näin, mutta vaikka pelkkään seksiin perustuva suhde on paperilla yksinkertainen, käytännössä hommasta tulee sotkuisempaa kun tunteet astuvat mukaan kuviohin.

Fuckbuddy- ja friends with benefits-suhteet:

Plussat:

+ Seksi on hyvää ja toimivaa: käytännössä parisuhdeseksin parhaat puolet ilman itse parisuhdetta

+ Suhteen osapuolet pitävät toisistaan ainakin jossain määrin, joten kumpikin haluaa panostaa myös toisen nautintoon omansa lisäksi

+ Myös muu läheisyys tuntuu kivemmalta, kun toiseen on edes jonkin sortin tunneside

Miinukset:

- Suhteen säännöt täytyy sopia tosi tarkasti, jotta kumpikin tietää missä mennään eikä kuvittele liikoja

- Suhde ei ole välttämättä pitkäkestoinen ja saattaa loppua ikävästi, jos toiselle kehittyy tunteita toista kohtaan tai toinen lopettaa suhteen koska ryhtyy parisuhteeseen jonkun kolmannen osapuolen kanssa

Sopii: Ihmiselle, joka arvostaa hyvää ja säännöllistä seksiä mutta ei tahdo parisuhdetta, ja tyypille, joka osaa puhua seksistä ja omista tunteistaan avoimesti ja asiallisesti ja pystyy erottamaan seksin ja rakkauden toisistaan. Järjestely voi sopia myös ihmisille, jotka tykkäävät erikoisemmista seksileikeistä, esimerkiksi jostain BDSM-viritelmistä.

Pro tip: Parhaat fuckbuddyt ovat ex-heiloja, joiden kanssa seksi toimii mutta kunnon suhde ei jostain syystä onnistu.


Tapailusuhteessa, eli sellaisessa parisuhdetta muistuttavissa mutta ei kuitenkaan kunnon parisuhteissa, kuvioon astuvat tunteet, joita ilman moni ei pysty nauttimaan seksistä kunnolla. Ja läheisyyskin nousee ihan uudelle tasolle silloin, kun kuvioissa on fyysisen läheisyyden lisäksi myös tunnepuolen intiimiyttä. Mutta sellaistahan ei kaikkien kanssa synny: tapailusuhteena alkanut juttu saattaa kuivahtaa kasaan melko nopeasti, jos tunteita ei vaan tule tai toinen haluaa suhteelta enemmän kuin toinen.

Tapailusuhteet, heilastelut ynnä muut melkein mutta ei ihan seurustelut:

Plussat:

+ Säännöllisyys, tuttuus: käytännössä parisuhdeseksiä

+ Tunnetason läheisyys

Miinukset:

- Osapuolten näkemykset suhteen tulevaisuudesta: tapailusuhde voi säilyä tapailusuhteena usein vain lyhyen aikaa, kunnes jompikumpi alkaa haluta enemmän tai perääntyä sitoutumiskammokohtauksen vallassa

Sopii: Parisuhdetta etsivälle, romantiikannälkäiselle

Pro tip: Seksin kanssa ei kannata odottaa liian pitkään, koska jos kemiat ei toimi sängyssä, suhteella tuskin on tulevaisuutta, ja sellainen asia on parempi selvittää heti alussa.

Käykää lukemassa myös nämä vanhat postaukseni yhden illan jutuistafwb-suhteista!

torstai 19. lokakuuta 2017

Ärsyttävimmät asiat sinkkuna olemisessa

Minusta sinkkuna oli pääsääntöisesti ihan kivaa olla. Oli kuitenkin hetkiä, jolloin se ei ollut niin kivaa. Tässä neljä ärsyttävää asiaa, joita en todellakaan ikävöi sinkkuelämästä.

1. Ne tilanteet, esimerkiksi juhlat, joissa on ainoa sinkku pariskuntien keskellä. Pahimmassa tapauksessa vielä sellaisten pariskuntien, jotka ovat olleet yhdessä puolet elämästään ja elävät niin syvällä vakiintuneen parisuhteensa kuplassa, ettei sinkun kanssa löydy mitään yhteistä puhuttavaa. On myös tosi nihkeää katsella parien lääppimistä vierestä, kun on samaan aikaan tosi kiusaantunut ja vähän kateellinen.

2. Kun ihmiset kyselivät ihmeissään, miten juuri minä voin olla sinkku. Tai siis, miten ihmeessä minun kaltaiseni nainen ei ole kelvannut kenellekään? Kyselijöiltä tuntui aina unohtuvan se, että ehkä se olinkin minä joka en kelpuuttanut ketä tahansa poikaystäväkseni, tai että ehkä en edes halunnut poikaystävää, vaan jopa - herranjestas - olin sinkku omasta vapaasta tahdostani. Sitten oli myös niitä tyyppejä, jotka kyselivät kummissaan että mitäs vikaa tuossa ja tuossa tyypissä on ja miksi et ottaisi siitä miestä itsellesi. Siinä sivuutettiin täysin sellainen parisuhteen toimimisen kannalta melko olennainen seikka kuin tunteet ja kiinnostus toista kohtaan.


No okei, ymmärrän kyllä miksi monet ihmettelivät sinkkuuttani. Kuinka tällainen upea ilmestys pysyi kolme vuotta vapailla markkinoilla??

3. Kipeänä oleminen. Oli ihan oikeasti hirveää sairastaa yksin eikä voinut pyytää ketään auttamaan. Vaikka joudun tekemään sitä kyllä edelleen, mutta nykyään on sentään joku jolle voin valittaa kurjaa oloani.

4. Seksin puute. Tai se, että kun sitä seksiä sai, joutui aina uuden tyypin kanssa jännittämään miten se sujuu. Useimmiten aika epätyydyttävästi, random säädöistä jäi harvoin käteen muuta kuin paha maku suuhun (kirjaimellisesti).

Lue tästä lisää ärsyttävimmistä jutuista, mitä parisuhteessa olevat laukovat sinkuille, ja tästä niitä tilanteita, joissa sinkkuna ollessani kaipasin poikaystävää.

tiistai 17. lokakuuta 2017

Neljä asiaa, joita kaipaan sinkkuudesta eniten

Sinkkuelämä on omalta osaltani ainakin toistaiseksi jäänyt menneisyyteen, ja olen tilanteeseeni varsin tyytyväinen. Vaikka ei se sinkkuuskaan hullumpaa aikaa ollut, ja on jotain asioita, joita kaipaan silloin tällöin entisestä elämästäni. Niitä ovat muun muassa seuraavat neljä juttua:

1. Tinder. Random miesten kanssa treffeillä käymistä ja kiusallisia keskusteluja en kylläkään kaipaa, mutta olihan se pyyhkiminen hauskaa ajanvietettä esimerkiksi tylsiin sunnuntai-iltoihin. Silloin tällöin kohdalle osui myös hauskoja tyyppejä, joiden kanssa oli mahtavaa keskustella. Eniten harmittelen kuitenkin sitä, että Tinderin poistamisen myötä menetin hyvän aineistonkeruukanavan enkä voi enää tehdä tänne blogiin sellaisia Kysy miehiltä-postauksia. 

2. Vapaus päättää itse esimerkiksi kodin sisustuksesta ja jääkaapin sisällöstä. Sinkkuna pystyi hyvin elämään vaikka kokonaisen viikon pelkällä leivällä, jätskillä ja juustonaksuilla, mutta nykyään on tuo parempi puolisko muistuttelemassa siitä, että välillä kannattaa syödä ihan oikeatakin ruokaa. Vaikka on se kai ihan hyvä olla tuollainen järjen ääni elämässä. Kotini saan sentään vielä laittaa täysin oman mieleni mukaan kun emme vielä majaile saman katon alla, mutta jos sellainen päivä joskus koittaa, saavat ihanat vaaleanpunaiset keittiön tuolini, lipastoni ja yöpöytäni melko todennäköisesti jäädä muuttokuormasta..


3. Suurempi vapaus toimia oman mielen mukaan. Suhteessa oleminen tai poikaystäväni eivät tekemisiäni varsinaisesti rajoita, vaan sen tekee enemmänkin muiden ihmisten odotukset siitä, miten parisuhteessa olevan ihmisen pitäisi käyttäytyä. Eniten törmään näihin odotuksiin bileissä: jos poikaystäväni ei ole mukana, minulta kysytään noin sata kertaa missä hän on, ja jos hän on mukana, minun oletetaan nyhjäävän koko ajan hänessä kiinni. Olen saanut paljon ihmettelyä osakseni esimerkiksi siitä, jos olemme lähteneet bileistä eri aikaan kotiin, tai jos olen keskustellut baarissa jonkun muun miehen kuin poikaystäväni kanssa. Sinkkuna oli siinä mielessä helpompaa, ettei olemiseeni kohdistunut samanlaisia odotuksia.

4. Oli enemmän kerrottavaa kavereille. Sinkkuaikoina oli aina hauskaa kertoa kavereille tarinoita viimeaikaisista seikkailuista, mutta nykyään kerrottavaa ei samalla lailla ole. Keskustelumme ovat muuttuneet paljon aikuismaisemmiksi, puhumme nykyään paljon enemmän häistä ja lapsista kuin vaikka seksistä ja bilettämisestä. Mutta toisaalta, aikansa kutakin: kavereistani on varmaan aika helpottavaa kun olen nyt vaan yhden miehen kanssa eikä heidän tarvitse yrittää pysyä kärryillä sekavista ja alati muuttuneista mieskuvioistani.

Muita asioita, joita kaipaisin sinkkuelämästä, en oikeastaan keksi. Nyt kun emme vielä asu yhdessä saamme tavallaan nauttia sekä seurustelun että sinkkuuden parhaista puolista, kun omaa tilaa ja aikaa riittää vielä reilusti ja siksi tästä listasta puuttuu kaikki sellaiset "toinen varastaa aina peiton" tai "se ei ikinä siivoa"-jutut. Ja kaikki nuo edellä listatut asiat (kenties vaaleanpunaisten huonekalujen menettämistä lukuunottamatta) ovat aika helposti ylitsepäästävissä, joten kaiken kaikkiaan olen melkoisen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Tällä viikolla: Sinkkuus ja sinkkuelämä

Viime aikoina olen pohdiskellut paljon sekä omaa että blogini tulevaisuutta ja miettinyt uusia tapoja saada blogistani entistä mielenkiintoisempi ja luoda itselleni säännölliset rutiinit kirjoittamiseen, jotta pystyisin päivittämään blogia säännöllisesti. Aion nyt siis kokeilla uudenlaista tapaa postausten tekemiseen: valitsen jokaiselle viikolle jonkun teeman, jonka esittelen viikon alussa, ja sen jälkeen postaan viikon aikana tekstejä kyseiseen teemaan liittyen. Tämän viikon teemana tulee olemaan sinkkuus ja sinkkuelämä.

Vaikka parisuhteessa nykyään olenkin, ehdin kerryttää kokemusta sinkkuelämästä kolmen vuoden ajan ja tämä blogikin on syntynyt pitkälti sinkkuelämäni kommervenkkien ja kiemuroiden ansiosta. Olen kirjoittanut aiheesta paljon, ja tulen varmaan toistamaan itseäni tämän viikon postauksissa jonkin verran, mutta haitanneeko tuo, kertaushan on tunnetusti opintojen äiti. Tulen viikon aikana avaamaan ajatuksiani muun muassa siitä, mitä asioita kaipaan sinkkuelämästä eniten, miten sinkkuna harrastetaan seksiä ja mitkä ovat ärsyttävimmät asiat, joita sinkuille sanotaan.

Sinkkuviikon tunnelmaan pääset virittäytymään tämän sinkkuelämän asiantuntijan, bloggarikollegani Henriikka Rönkkösen tekstin avulla.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Pieruja ei tarvitse pidättää

Uuden suhteen alussa haluamme antaa itsestämme parhaan mahdollisen kuvan. Monille se tarkoittaa illuusiota täydellisestä ihmisestä, joka ei kakkaa tai piereskele, sheivaa karvojaan tai tee muutakaan noloa tai ällöttävää tavallisten ihmisten elämään kuuluvaa. Sellaisten puolien näyttämisen itsestä ajatellaan tuhoavan suhteesta romantiikan ja erotiikan. Näemme ihan hirveästi vaivaa sen eteen, ettei toinen huomaisi meidän olevan ihmisiä, ja loppujen lopuksi turhaan, koska kukaan ei voi pidättää pierujaan ikuisesti.

Kaikkia näitä pierujuttuja sun muita pidetään sopimattomina erityisesti naisten kohdalla, ja niimpä moni meistä naisista pitää aktiivisesti yllä illuusiota siitä, että pyllyistämme tulee pelkkiä ruusun tuulahduksia ja vaahtokarkkeja. Tässä muutama tapa, joiden avulla olen itse piilotellut miehiltä epänaisellisia ruumiintoimintojani:

- Kakkahädän yllättäessä miehen luona olen laittanut pönttöön kerroksen paperia vaimentamaan pökäleen tippumisesta kuuluvaa molskahdusta.

- Ex-tempore yöreissuilla olen lainannut salaa miehen kylppärin kaapista partahöylää, jotta olen saanut suoritettua pikaisen kainalokarvojen sheivauksen. Toisinaan käyttöön ovat päässeet myös miesten kämppisten höylät, koska mistä siellä kaapissa olevista kamoista voi tietää, mikä on kenenkin omaisuutta..

- Olen käärinyt käytettynä tamponeja vessapaperiin ja piilottanut niitä omaan laukkuuni, koska en ole kehdannut jättää niitä miehen luo roskikseen haisemaan.

- Joskus olen syyttänyt kissaani erittäin pahanhajuisesta pierustani.



Enää en sentään harrasta noista mitään, koska nykyinen suhteeni on kestänyt sen verran pitkään että olemme jo tietoisia toistemme ihmisyydestä eikä tarvitse esittää. Vahinkopieru toisen edessä nolottaa silti ehkä pikkuisen, mutta tilanteesta selviää nauramalla eikä sitä jää miettimään sen enempää. Olemme siis saavuttaneet suhteessamme yhteen tärkeän virstaanpylvään: joidenkin mukaan "pierututuiksi" pääseminen on yhtä tärkeä etappi kuin vaikka ensimmäinen suudelma tai rakkaudentunnustus. Ja tottahan se on, että esimerkiksi toisen edessä pieraiseminen vaatii kovaa luottoa siihen, että toinen pysyy vierellä vaikka näyttäisi itsestään ällöttäviä ja luotaantyötäviäkin puolia. Ei se minusta ole mikään romantiikan- tai erotiikantappaja, vaan tuo vaan pariskuntaa lähemmäs toisiaan. Olen kuullut joskus sanottavan niinkin, ettei mikään tee kahta ihmistä läheisemmiksi kuin yhteinen ripulitauti. Siinä saattaa olla oikeasti vinha perä (pun intended, heh), koska kun kumpikin on nähnyt toisen tuuttaavaan perseestään litratolkulla löysää paskaa, tuntuu varmaan aika turhalta kuumotella jotain pikkuisia pieruja.

Omia ruumiintoimintoja ei siis ole mitään syytä hävetä tai piilotella, mutta ei niistä tarvitse mitään numeroakaan tehdä. Ja ehkä siinä suhteen alkumetreillä voi pikkuisen yrittää pitää matalaa profiilia pierujuttujen ja muun vastaavan suhteen: itselleni ainakin olisi melkoinen turn off, jos mies ehdottaisi ekoilla treffeillä röyhtäilykilpailua tai kävisi vessassa ovi auki. Sellaiset jutut kuuluvat vakiintuneempaan parisuhteeseen, jos siihenkään: itselläni ei ainakaan ole mitään tarvetta jakaa yksityisiä vessa-asioitani poikaystäväni tai sen puoleen kenenkään muunkaan kanssa. Tiedän kuitenkin sellaisiakin pareja, jotka suunnilleen pierevät kilpaa, mutta mikäs siinä, hyvä vaan jos kaksi sellaisesta tykkäävää löytävät toisensa.

Pierututuiksi ei tarvitse välttämättä tulla kertarysäyksellä, kuten ripulitautitapauksessa, vaan maaperää voi tunnustella pikku hiljaa. Voi aloittaa kevyesti, vaikka jättää sen tamponin roskikseen tai uskaltautua käymään kakalla ilman pöntön vuorausta puolikkaalla vessapaperirullalla. Vahinkopieru tai vaikka se ripuli voi kuitenkin iskeä milloin tahansa, niin parempi että siihen on sitten henkisesti valmistautunut.

Prööt prööt!

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Tyttöjen oikeudet näkyviin, isosti

Tänään on kansainvälinen Tyttöjen päivä. Sen tarkoituksena on sekä muistuttaa tyttöjen kohtaamasta syrjinnästä että nostaa esiin tyttöjen voimaa ja mahdollisuuksia. Ihmisoikeusjärjestö Plan International järjesti tänään juhlapäivän kunniaksi maailmanlaajuisen Girls Takeover-tempauksen, jossa tytöt valtaavat yhden päivän ajaksi yhteiskunnallisten, taloudellisten ja poliittisten johtajien paikat. Esimerkiksi Suomen pääministerin Juha Sipilän työparina on tänään työskennellyt 16-vuotias Katariina Räikkönen, ja Planin lastenhallituksen tytöt 
ovat toimineet johtajana muun muassa Elinkeinoelämän keskusliitossa, Opetushallituksessa, Yleisradiossa, Nokialla ja monissa muissa yrityksissä ja organisaatioissa.

Aika siisti juttu! Tasa-arvo ja tyttöjen oikeudet ovat tärkeitä juttuja, joita on hyvä tehdä näkyväksi juuri tällaisten tempausten avulla. Mahtavaa, että Girls Takeoveriin on lähdetty pääministerin toimistoa myöten mukaan. Tämmöiset jutut lämmittävät kovasti entisen tyttölapsen mieltä.



Plan tekee tärkeää työtä sen eteen, että tytöt ympäri maailmaa pääsisivät kouluun eivätkä joutuisi ryhtymään liian nuorina vaimoiksi tai äideiksi. Tavoitteena on saada tytöt mukaan vaikuttamaan ja päätöksentekoon, sillä kuten Planin pääsihteeri Ossi Heinänen on osuvasti todennut, maailmasta tulee parempi paikka kaikille, kun tytöt pääsevät mukaan päättämään. Täällä Suomessa onneksi tytöillä on poikien kanssa tasavertainen mahdollisuus koulutukseen ja lapsiavioliittojakaan ei meillä esiinny, mutta on toki muita epäkohtia, joissa tasa-arvo ei vieläkään toteudu.

Yksi tälläinen paljon puhuttava epäkohta on naisten ja miesten välinen palkkaero. Naiset tienaavat yhä keskimäärin vähemmän kuin miehet ja naisia on johtavissa asemissa miehiä vähemmän, mutta siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, koska kyllä naisilla periaatteessa on yhtäläiset mahdollisuudet mihin tahansa siinä missä miehilläkin. Tasa-arvo jää toteutumatta enemmänkin siinä vaiheessa, kun pieniä tyttöjä ja poikia kasvatetaan sukupuoleen kohdistuvien odotusten mukaan ja ihan huomaamatta markkinoidaan tytöille niitä matalapalkkaisia naisvaltaisia aloja enemmän kuin miesvaltaisia paremmin palkattuja. Ja onhan se niinkin, että nainen saa tehdä miehiä enemmän töitä päästäkseen korkeisiin asemiin, sillä jostakin kumman syystä naisten uskottavuuteen vaikuttaa heidän työpainoksensa ja taitojensa lisäksi myös heidän ulkonäkönsä huomattavasti miehiä enemmän.

Naisten ja tyttöjen ulkonäkö, kehot ja seksuaalisuus eivät vieläkään kuulu kokonaan heille itselleen, vaan edelleenkin miehet kuvittelevat heillä olevan sanavaltaa siihen, miltä nainen saa näyttää, mitä hän saa kehollaan tehdä ja miten hän haluaa toteuttaa seksuaalisuuttaan. Ongelma on toki maailmanlaajuinen, joissain maailmankolkissa huomattavasti pahempikin kuin täällä Suomessa, mutta täälläkin iso ja todellinen. Ulkonäköpaineita ja syömishäiriöitä esiintyy todella nuorilla tytöillä, joiden miespuoliset ikätoverit viilettävät kuralammikoissa välittämättä tuon taivaallista ulkonäöstään. Seksistä puhuttaessa tytöille korostetaan neitsyyden varjelemista, siveyttä ja vastuunkantoa ehkäisystä ja sukupuolitaudeista, kun taas pojille painotetaan enemmän seksiin liittyvää nautintoa. Seksuaalisuuttaan villisti ja vapaasti toteuttava nainen on lutka, mies taas oikea sankari ja ihailtava naistenkaataja. Ja jo nuoret tytöt pitävät ihan normaalina sitä, että tuntemattomat miehet huutelevat heidän peräänsä törkeyksiä kadulla ja kommentoivat heidän ulkonäköään, saattavat tarttua kiinnikin, mutta ei sitä edes hätkähdä, siihen on niin tottunut. Niin kauan, kun asiat ovat näin, on paljon työtä tehtävänä tasa-arvon ja tyttöjen oikeuksien toteutumisen eteen.

Mahtavaa Tyttöjen päivää kaikille, erityisesti teille ihanat tytöt ja naiset! <3

maanantai 9. lokakuuta 2017

Parisuhde on maailman suosituin tasohyppelypeli

Ensin pari tapaa toisensa jossain. Sitten ihastutaan, käydään treffeillä, suhde syvenee pikku hiljaa. Tulee ensimmäinen suudelma, ensimmäinen seksikerta, ensimmäinen rakkaudentunnustus. Sovitaan ettei olla muiden kanssa. Seurustellaan, muutetaan yhteen, hankitaan lapsia, mennään naimisiin, ja eletään onnellisina elämän loppuun asti.

Siinäpä se perinteinen elämän ja parisuhteen käsikirjoitus. Hyvin pitkälti samanlainen kuin mikä tahansa tasohyppelypeli. Ainoa ero on, että mahdollisuuksia päästä peli loppuun asti on huomattavasti vähemmän, kuin vaikka kännykällä pelattavassa tasohyppelypelissä. Siksi parisuhdepeli vaatii enemmän harkintaa ja huolellista valmistautumista tuleviin hyppyihin.


Bloggarikollegani Sofia kirjoitti Suoraanpuhujan päiväkirjassaan viime viikolla kiinnostavan postauksen elämän suurista tavoitteista ja välietapeista sekä siitä, kun yhtäkkiä huomaa saavuttaneensa ne kaikki. Tai ei kaikkia, mutta niin ison osan, että tuntuu ettei olisikaan mitään uutta tavoiteltavaa. Sofialla tuntuu tosiaankin olevan homma hyvin hallussa juuri nyt: löytyy korkeakoulututkinto, koulutusta vastaava työpaikka ja poikaystävä. Hän on suorittanut erinomaisesti tasohyppelypelinsä sellaiselle tasolle, että seuraavaan merkittävään virstanpylvääseen on jo hieman enemmän matkaa. Tekstissään hän varoittaa siitä, että tasohyppely jää herkästi päälle ja sitä saattaa helposti hyppiä tasolta toiselle tulematta ajatelleeksi sitä, että olisi ehkä viihtynyt hetken vielä siellä edellisellä tasolla.

"Tavoittelu on motivoiva mielentila, mutta elämä ei voi olla vain sitä. Kun katsoo meitä vastikään aikuisten-oikeaan-aikuisikään ennättäneitä, ei ole vaikea löytää esimerkkejä siitä, kuinka tavoittelu jää helposti päälle. On niin helppoa mennä vaiheesta seuraavaan ajattelematta ollenkaan, kuinka paljon itse siihen seuraavaan vaiheeseen haluaa. Jo deittailusta tuttu tasohyppely jää herkästi päälle, vaikka omat ajatukset saattavat laahata monta tasoa jäljessä." - Sofia, Suoraanpuhujan päiväkirja 2.10.2017

Olen omassa elämässäni hyvin samanlaisessa vaiheessa kuin Sofia. Olen valmistunut ammattikorkeasta, työpaikkakin löytyy sekä ihana poikaystävä. Elämä on periaatteessa sellaisessa vaiheessa, että sellaisia lyhyen tähtäimen tavoitteita ei ihan hirveästi ole näköpiirissä. Nuo alussa esitellyt parisuhteen vaiheet ja virstanpylväät voi minun mielestäni nimittäin jakaa tarkasti kahteen erilaiseen ryhmään: alussa on lyhyen tähtäimen tavoitteita, joita voi saavuttaa useita suhteellisen lyhyen ajan sisällä, ja sitten pidemmän tähtäimen tavoitteita, joiden saavuttamisen välillä voi mennä useita vuosia. Tasohyppelypeli muuttuu siis hieman toisenlaiseksi siinä vaiheessa, kun on saavutettu se taso että parisuhde on vakaalla pohjalla mutta ei vielä asuta yhdessä. Deittailuvaiheessa suhde menee lyhyessä ajassa useita tasoja eteenpäin: esimerkiksi ensimmäisistä treffeistä saattaa kulua seurustelupäätöksen tekemiseen parhaimmillaan vain viikkoja, ja siihen väliin mahtuu monta vaihetta ensipususta rakkaudentunnustuksiin. Sen jälkeen alkaakin vaihe, jolloin seuraava taso häämöttää vasta todella pitkän matkan päässä. Yhteenmuutot, lapset ja häät ovat sellaisia asioita, jotka harvoin tapahtuvat niin nopeasti kuin suhteen alkuvaiheen virstanpylväät.

Tässä vaiheessa elämää ja suhdetta onkin syytä pitää pää kylmänä ja varoa, ettei lähde hyppelemään uusille tasoille valmistautumatta niihin kunnolla. Voi nimittäin käydä niin, että jos lähtee tavoittelemaan liian korkean tason juttuja liian nopeasti, päätyykin putoamaan kovaa ja korkealta ja joutuu aloittamaan koko pelin aivan alusta. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on myös se, ettei kannata syödä koko kakkua kerralla, vaan nauttia palasista vähän kerrallaan. Toisin sanoen, jos vaikkapa 20 vuoden parisuhteen kaikki suurimmat virstanpylväät tapahtuisivat ensimmäisen kolmen vuoden sisällä, loput 17 voisivat käydä pikkuisen tylsiksi. Kannattaa siis mieluummin pysytellä hetki yhdellä tasolla ennen hyppyä seuraavalle, nautiskella siitä rauhassa ja hypätä vasta sitten, kun aika tuntuu oikeasti kypsältä.


Itsestäni ainakin tuntuu siltä, etten ole ihan vielä valmis sellaiseen "oikeaan aikuisten elämään". Vaikka olenkin jo korkeakoulutettu ja työssäkäyvä ihminen, en koe löytäneeni vielä sitä suuntaa mihin haluan kulkea elämässäni. Joten vaikka parisuhde onkin periaatteessa siinä tilassa, että kai tässä voisi jo kohta ajatellakin seuraavaa tasohyppyä (iik), se tuntuu hurjalta kun koko muu elämä saattaa vaihtaa suuntaa minä hetkenä hyvänsä. Niin ei ihan vielä.

Jos elämäntilanne ei sitä ihan vielä salli, tasohyppelyä voi onneksi harrastaa muutenkin kuin parisuhteessa. Oma suosikkini on puhelimelle saatava Ice Cream Jump, josta postauksen kuvatkin on napattu. Toinen hyvä on vanha kunnon nostalginen Winterbells.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Parhaat seksi- ja suhdeaiheiset podcastit

Vaikka seksin ja ihmissuhteiden maailman luulisi tarjoavan loputtomasti kirjoitettavaa, välillä en vaan kerta kaikkiaan keksi mitään hyvää aihetta. Silloin haen inspiraatiota muilta saman alan uurtajilta. Parhaat tähän genreen sijoittuvat blogit olenkin listannut jo aikaisemmin, mutta tässä nyt viihdettä hieman toisessa muodossa. Eli parhaat seksi- ja ihmissuhdeaiheiset podcastit, olkaa hyvä!

Iris & Melissa: Jatkoilla

"Kaksi ihmistä kohtaa olohuoneessa ja filtterit ovat kadonneet jonnekin lähikapakan vessaan. Heitä ei hävetä mikään, joten luvassa on suoraa puhetta niin seksistä kuin politiikastakin." Juontajaparin toinen osapuoli on seksibloggaaja Melissa Mäntylä, jonka jutut ovat inspiroineet minua paljon tämän blogin perustamisessa. Huikeita juttuja!

Lettukestit

Tässä podcastissa vastaillaan lukijoiden suhde- ja seksiaiheisiin kysymyksiin, lähinnä kokemusasiantuntijuuden ja huumorin voimalla. Ei siis mitään ammattilaistason neuvontaa, mutta takuuvarmaa viihdettä. Juontajat ovat toisissa asioissa kyllä omasta mielestäni pikkuisen vanhanaikaisia, mutta hauskoja yhtä kaikki.

Rakkauden nallekarkit - Suoraa puhetta sinkkuudesta

Joka jaksossa on vieraina julkisuuden henkilöitä, jotka keskustelevat juontajan kanssa sinkkuuteen liittyvistä asioista. Kannattaa kuunnella ainakin Bile-Danin jakso, jos haluat saada veresi kiehumaan.

Lipstick Mafia

Podcastia luotsaavat Rosa Meriläinen parinaan mystinen kaunotar Lady Lipstick. Feministisellä viballa suoraa puhetta seksistä, suhteista ja naiseudesta ylipäätään, ja mikä parasta: erilaisten seksivälineiden testailua. Tekijöillä on myös blogi ja he ovat juuri julkaisseet erittäin kiinnostavan kuuloisen kirjan, Ne - Kuukautiskirjan, jonka aion ehdottomasti lukea lähitulevaisuudessa.

Ja onhan noita muitakin, mutta eiköhän noilla pääse alkuun. Hauskaa kuuntelua!

ps. tässä vielä listattuna lemppariblogini ihmissuhde- ja seksigenren alueelta.