torstai 28. huhtikuuta 2016

Seksipäiväkirja osa 1: Mitä on seksi?

Tänään oli ensimmäinen koulupäiväni Sexpo-säätiön seksuaalineuvojakoulutuksessa. Olen rättiväsynyt kaikesta siitä tiedon määrästä, uusiin ihmisiin tutustumisesta ja heränneistä ajatuksista, joista pääsin tänään osalliseksi, ja homma jatkuu huomenna erittäin mielenkiintoisilla luennoilla. On ihanaa päästä opiskelemaan asioita joista on oikeasti kiinnostunut, ja tutustumaan samanhenkisiin ihmisiin. Ikäkriisikään ei pääse yllättämään vaikka edellisessä postauksessa mainitsinkin täyttäneeni vuosia, olen nimittäin jos en koko porukan kuopus niin ainakin junnuimpien top kolmosessa.

Pääsimme jo tänään alun tutustumisjuttujen jälkeen jo vähän asiaan, ja meillä oli iltapäivällä erittäin mielenkiintoinen luento seksuaalisuuden eri tasoista. Puhuttiin hiukan myös siitä, mitä seksi ylipäätään on, tai mikä kaikki lasketaan seksiksi. Virittäydyimme aiheeseen jo etukäteen annetun ennakkotehtävän avulla, jossa piti itsenäisesti pohtia onko esimerkiksi suudelma, tekstiviestit ja sähköpostit tai ajatukset seksiä. Kyselin aiheeseen mielipiteitäni myös muutamalta kaveriltani ja vastaukset olivat vähintäänkin mielenkiintoisia: tulin siihen tulokseen, että ihmisillä on melko eriäviä käsityksiä seksistä ja seksuaalisuudesta, vaikka periaatteessa kai tarkoitammekin samaa asiaa kun puhumme seksistä. Seuraavaksi kerron, minkälaisia asioita sanalla seksi voidaan esimerkiksi tarkoittaa, sekä omiani ja kolmen kaverini käsityksiä siitä, mikä on seksiä ja mikä ei.


Kuvassa erittäin epäseksuaalisessa mielessä haluttava ja nautintoa tuottava falafel-pitaleipä, jonka söin tänään lounaaksi Just Vege-ravintolassa Vaasankadulla.

Kun puhutaan seksistä, voidaan tarkoittaa muun muassa:

- yhdyntää, eli sitä perinteistä pippeli menee pimppiin-toimintaa

- toisenlaisia yhdynnän muotoja, esimerkiksi anaaliseksi

- sukupuolielinten ja muiden seksuaalisten ruumiinosien koskettelua

- kaikkea sellaista toimintaa, jonka tarkoituksena on tuottaa seksuaalista nautintoa

Mielestäni sellainen näkökulma, että pelkkä yhdyntä olisi seksiä, on tavattoman kapeakatseinen. Sehän sulkee pois ihan järkyttävän määrän asioita, jotka ovat mielestäni tosi olennaisia seksissä. Kavereistani kaksi (molemmat miespuolisia, by the way) olivat ehdottomasti sitä mieltä, että seksi on yhdyntää ja piste. Heräsi sitten kysymys, että eivätkö he pidä esimerkiksi suihinottoa seksinä? Tai eivätkö heidän mielestään lesbot harrasta seksiä ollenkaan, elleivät pane toisiaan strap-oneilla tai muuta vastaavaa? Pitäisikö minun nyt heidän mielestään tulevaisuudessa sanoa seksuaalineuvontaan tuleville asiakkailleni, että hei, sä haluat jutella suuseksistä mutta se ei muuten ole seksiä, joten en voi auttaa? Puhuttiin tänään ohimennen luennolla siitäkin, että jotkut erittäin konservatiiviset (jenkkiläiset) nuoret ajattelevat, että seksiä on pelkästään miehen ja naisen välinen emätinyhdyntä, joka kuuluu ehdottomasti pelkästään avioliittoon, mutta kaikkea muuta saa harrastaa vapaasti, koska se ei ole seksiä. Niimpä on sitten sellaisiakin itseään avioliittoon säästäviä puhtoisia neitsyitä, jotka varsin mielellään suostuvat esimerkiksi suu- tai anaaliseksiin. Just.

Mutta vaikka sovittaisiinkin, että seksi määriteltäisiin hieman laajemmin kuin pelkäksi yhdynnäksi, ei ongelma ole ihan vielä ratkaistu. Missä menee raja, mikä lasketaan seksiksi? Onko pelkkä suutelu seksiä, jos kyseessä on vaikkapa henkilö, joka ei fyysisen rajoitteen vuoksi kykene muunlaisiin seksuaalisiin tekoihin? Ja onko toisaalta leffateatterissa pussaileva pariskunta siellä harrastamassa seksiä? Kuten huomaamme, määrittely ei todellakaan ole yksinkertaista ja aihetta voisi pyöritellä vaikka kuinka monesta eri vinkkelistä. Oma mielipiteeni ehkä kuitenkin on, että seksiin kuuluu aina jonkinlainen fyysinen toiminta, eli pelkät ajatukset eivät ole vielä seksiä. En minä ainakaan koe harrastaneeni tänään koko päivää seksiä, vaikka olenkin sitä ajatellut seitsemän tuntia seminaarissa, jonkin verran tässä iltapäivällä, ja paraikaa. Sekin on ihan hyvä ajattelutapa, että kaikki sellaiset toiminnan muodot, jotka loppuvat sanaan -seksi, ovat seksiä. Kuten esimerkiksi vaikkapa suuseksi, käsiseksi, känniseksi, homoseksi tai aamuseksi, mutta myös esimerkiksi puhelinseksi, nettiseksi tai sooloseksi. Lasken ehdottomasti eräänlaiseksi seksin harrastamisen muodoksi myös sextingin, jos sitä tehdään tosissaan sillä mentaliteetilla että "sitten mä riisuisin sun housut hitaasti ja tekisin sulle sitä ja tätä", eli että siitä viestittelystä oikeasti kiihottuu. Eihän se sama asia ole kuin livetoiminta, mutta se on selkeästi kuitenkin "toimintaa, jonka tarkoituksena on tuottaa seksuaalista nautintoa", joka oli ylempänä olevan listan viimeinen määrittelyehdotus seksille.

On muuten aika mahtavaa, että tuollaisen ajatuksia herättävän seminaarin jälkeen voin tulla tänne blogiin ja kirjoittaa ajatukseni tänne, kuin oppimispäiväkirjan muotoon. Meidän pitäisi itse asiassa pitääkin jonkin sortin oppimispäiväkirjaa koulutuksen ajan, ja kirjoittaa siitä loppuvaiheessa pieni tiivistelmä joka palautetaan kouluttajille. Suositeltiin ostamaan joku vihko johon sitä kirjoitettaisiin, mutta taidan itse valita tällä kertaa toisenlaisen kanavan ja käyttää tätä blogia oppimispäiväkirjan ominaisuudessa. Kirjoitan tänne siis silloin tällöin koulutuksessa heräämiäni ajatuksia seksistä, ja ne tunnistaa Seksipäiväkirja-otsikosta ja löytyvät seksipäiväkirja- ja seksuaalineuvojakoulutus-tunnisteiden alta. 

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Vanha ja viisas 24-vuotias


Viime maanantaina oli kahdeskymmenesneljäs syntymäpäiväni. Olen siis viikon verran ehtinyt totutella uuteen numeroon, ja makustella elämää 24-vuotiaana. Vaikka viikko ei hirveän pitkä aika olekaan, siihen voi mahtua yhtä sun toista: seuraavaksi siis kerronkin, miten olen ensimmäisen viikon aikana vanhentumiseni myötä viisastunut.


Ensinnäkin 24-vuotiaan elämä on oletettavasti aika rankkaa, koska kolme ystävääni antoi minulle synttärilahjaksi selviytymispakkauksen. Toisaalta jos pakkauksen sisällön avulla selviän taas yhden vuoden elämästäni, näyttää tulevaisuus aika valoisalta: sisälsiväthän pakkaukset kuitenkin esimerkiksi popcorn-yöpuvun, karkkia ja suklaata, saippuakuplia, tikkareita ja yhden "kiihkeän illan kumisen ritarin". Ylläolevassa kuvassa 24 asiaa joita tarvitset 24-vuotiaana- selviytymispakkauksen sisältö, lukuunottamatta parhaiden ystävieni valokuvaa, yhtä ananasta sekä totuus vai tehtävä-pelikortteja.

24 vuotta on myös siinä mielessä kriittinen ikä, että tässä vaiheessa porukka alkaa jakaantua kahteen leiriin: osalla on jo perhettä, osa taas, kuten allekirjoittanut, juoksentelee vielä viikonloppuisin klubeilla. Kertoessani harjoittelupaikassani synttäreistäni eräs työkavereistani päivitteli että kuvittele, sun ikäisenä mulla oli jo kaksivuotias lapsi. Tuon tyylisiä kommentteja on luultavasti odotettavissa lisää, vaikkakin onneksi omat vanhempani ovat hankkineet minut ja veljeni vasta yli kolmikymppisinä joten he tuskin vielä alkavat kuumotella lapsenlapsista. On nimittäin hyvin epätodennäköistä, että olisin pyöräyttelemässä muksuja tähän maailmaan vielä hetkeen.


Selviytymispakkaus sisälsi myös listan siihen kuuluvista esineistä.

Bilettämisestä on sanottava vielä sen verran, että minua välillä huvittaa, kun minua nelisen vuotta nuoremmat työkaverini päivittelevät biletarinoitani ja viettävät itse aika rauhallista elämää. Muistan itsekin olleeni kahdenkympin taitteessa aika kotona viihtyvä enkä hirveästi käynyt juhlimassa. Eräs kaverini sanoi 22-vuotissynttäreideni korvilla sen olevan kuin täyttäisi 16 uudestaan, ja sillä logiikalla 24 on siis uusi 18. Siltä kyllä todellakin välillä tuntuu, kun juttelen työkavereideni kanssa: heilläkin taitaa kai olla välillä vaikeuksia muistaa minkä ikäinen olinkaan, koska he elävät paljon aikuismaisempaa elämää kuin minä.



Toinen selviytymispakkaus sisältö erinäisiä bileistä selviytymiseen tarkoitettuja tuikitarpeellisia esineitä, kuten aurinkolasit, kosteuspyyhkeitä, matkahammasharjan ja anti-wrinkle-silmänympärisvoidetta. Aku Ankka-reppu on aika makea, eikö?


Olen myös oppinut kantapään kautta menneen ja sitä edellisen viikon aikana, että yöuniaan arvostava 24-vuotias laittaa puhelimensa äänettömälle yöksi. Jostain syystä viime viikkoina olen ollut erityisen haluttua juttuseuraa noin kahden ja viiden välillä aamuyöllä: yksi jos toinenkin tyyppi on soitellut ja lähetellyt viestejä keskellä yötä. Viimeisin tapaus sattui perjantaina puoli viideltä, kun eräs kaverini soitti ja kissani säikähti puhelinta, tarrasi kynsillään olkapäähäni ja heräsin säikähdykseen ja äkilliseen kipuun. Juttelinkin sitten tyypin kanssa melkein tunnin, koska sydämeni hakkasi säikähdyksen jäljiltä pitkään niin lujaa, etten pystynyt nukahtamaan uudestaan.

Sellainenkin juttu on tullut tässä parin viime viikon aikana huomattua, että kaikki parhaat jutut tapahtuvat silloin, kun niitä vähiten odottaa. Minullekin on tässä menneen viikonkin aikana sattunut juttuja, jotka ovat tulleet ihan puun takaa, ja vielä sitäkin enemmän sitä edellisellä viikolla. Tämä opetus on erään hyvän ystäväni sanoja ja hän kyllä tiesi mistä puhui. Hankaluus vaan on, että kun niitä kivoja ja odottamattomia juttuja on alkanut tapahtumaan, on vaikea olla odottamatta lisää kivoja asioita tapahtuvaksi, koska niiden odottaminen estää niitä tapahtumasta. Möh, hankalaa.


Erittäin fresh ja levännyt 24-vuotias sunnuntaityöläinen

Loppuun vielä juttu, joka on tullut uutuutena uudelle ikävuodelle siirtyessäni, vaikkakaan ei suoranaisesti liity syntymäpäivääni tai vanhenemiseen mitenkään. Sitä vain, että kun tarpeeksi pitkän aikaa viettää hiljaiseloa makuuhuoneosaston puolella, rupeaa telkkarin katsominen olemaan vaikeaa. Pannassa on nimittäin kaikki seksiin viittaavakin: en pysty katsomaan edes suutelukohtauksia tuntematta oloani turhautuneeksi, vaikeaksi, kiemurtelevaksi ja noh, aika kettuuntuneeksi. Kantani aiheeseen on edelleen se, etten halua korjata ongelmaa random yhdenillanjuttujen avulla vaan mieluummin ottaisin jonkun oikeasti kiinnostavan miehen lakanoihini, vaan kun sellaisia on tällä hetkellä vähän heikosti näköpiirissä. Niimpä minun Netflixini pyörittää tällä hetkellä puhtaasti seksitöntä tv-viihdettä, kuten fantasialeffoja.

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Varattujen ja suhteen ulkopuolisten välisestä ystävyydestä

Sain vastikään ehdotuksen, että kirjoittaisin varattujen ja vastakkaisen sukupuolen edustajien (anteeksi heteronormatiivisuus) välisestä kanssakäymisestä: siis siitä, että vaikkapa varattu tyttö hengailisi jonkun toisen jätkän kuin oman poikaystävänsä kanssa. Kaikenlainen kaveruushan on tietysti erittäin ok ja siisti juttu, mutta välillä se raja, mitä kaikkea siihen ystävyyteen voi kuulua, on aika hämärä. Minulla on tästä aiheesta kokemusta sekä varattuna että sinkkuosapuolena ja myös kaveripiirissäni on aihetta sivuavia asioita joskus tapahtunut, ja ajattelinkin, että valottaisin ajatuksiani aiheesta käytännön esimerkkien kautta. Saattepahan vähän niitä hykerryttäviä tositarinoita deittailumaailmasta joita sivupalkin kuvauksessa lupailen, vaikkakaan nämä nyt eivät mitään kaikista hilpeimpiä stooreja sinänsä ole. Hilpeyttä tarinoihin onneksi tuovat pöntöt salanimet, joissa on logiikkaa vain pieni hitunen, jos sitäkään.

Esimerkki 1: Meteorologi

Tutustuin Meteorologiin eräissä opiskelijabileissä, joissa hän tuli luokseni tanssilattialla. Seurustelin, mutta jätkän välittömyys ja hauskat tanssimuuvit saivat minut viettämään loppuillan hänen kanssaan istuskellen. Kerroin avoimesti olevani varattu, mutta hän ei siitä huolimatta vaivautunut peittelemään kiinnostustaan minua kohtaan. Aloimme jutella ja hengailla yhdessä, vaikka tiesin sen olevan tulella leikkimistä. Tuntui kuitenkin hyvältä saada huomiota joltakulta, kun oma poikaystäväni oli jatkuvasti poissa kotoa. En ollut kuitenkaan kiinnostunut jätkästä muuten kuin kaverina, vaikka nautinkin täysin rinnoin flirttailusta hänen kanssaan. En osannut aluksi potea huonoa omaatuntoa, vaikka poikaystäväni oli toisinaan hyvin mustasukkainen, ja vaikka tajusinkin leikkiväni Meteorologin tunteilla. Eihän välillämme koskaan kuitenkaan tapahtunut mitään, ellei lasketa sitä, että kerran jouduin jäämään hänen luokseen yöksi baari-illan jälkeen kun en päässyt enää julkisilla kotiin, ja annoin hänen pitää minua hetken lusikassa nukkuessamme. Lopulta aloin kuitenkin ahdistua Meteorologin suorastaan tukahduttavasta palvonnasta; en voinut tarjota hänelle sitä mitä hän minusta halusi, joten liukenin hänen elämästään vähin äänin ja lakkasimme pitämästä yhteyttä.

Tässä tilanteessa oli jo lähtöasetelmassa vikaa: on tavallaan tosi halpamaista hengailla kahdestaan sellaisen ihmisen kanssa, jonka tietää olevan kiinnostunut, mutta itsellä ei ole mitään aikeita tyyppiä kohtaan. Jos kuitenkin mietitään asiaa sen oman seurustelukumppanin kannalta, asiassa ei periaatteessa ole mitään väärää. Ei ole pettämistä viettää aikaa kahdestaan jonkun muun kuin oman kumppanin kanssa, jos aikaa vietetään kaverillisten aktiviteettien parissa. Sanoisin kuitenkin, että mikäli ei haluaisi oman kumppaninsa toimivan samoin, homma ei välttämättä ole ihan ok. Ja vaikka omasta mielestä olisikin, kumppani voi olla eri mieltä, ja mielestäni kumppanin mielipidettä tulee ainakin kuunnella. Onhan se inhottavaa aiheuttaa tahallaan omalle rakkaalleen surua ja huolta, vaikka syytä mustasukkaisuuteen ei olisikaan. En kuitenkaan missään nimessä kannusta siihenkään, että katkaisee kaikki suhteet vastakkaista sukupuolta edustaviin ystäviinsä kumppanin mustasukkaisuuden takia. Oma elämä ja omat kaverit ovat parisuhteessa tosi tärkeä asia ja mielestäni on paljon vahingollisempaa nyhjöttää aika kylki kyljessä kumppanin kanssa kuin joskus hengailla jonkun toisen kanssa, vaikka sen toisen kanssa suhde olisikin millin verran enemmän kuin kaveruutta.


Esimerkki 2: Meteorologin paluu

Emme olleet olleet Meteorologin kanssa tekemisissä aikoihin, mutta kun minä ja poikaystäväni erosimme, laitoin hetken mielijohteesta hänelle viestiä ja päätimme lähteä kahville. Meteorologi oli itse alkanut seurustelemaan jo jokin aika sitten, mutta hänen ilmeensä oli silti näkemisen arvoinen, kun kerroin olevani nykyään vapailla markkinoilla. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut ennen kuin vasta pitkän ajan päästä, kun törmäsin häneen sattumalta baarissa. Hän oli haltioissaan näkemisestäni, toisteli kuinka kaunis ja ihana ja ties mitä kaikkea hänen mielestä olinkaan, ja olin mielissäni, vaikkakin hieman hämmentynyt. Baarin jälkeen kävelimme hetken ulkona, ja yhtäkkiä keskellä katua hän pysähtyi, totesi ettei voi itselleen mitään ja suuteli minua. Sitä jatkui hetken aikaa, ja sen jälkeen hän totesi, ettei ole koskaan tehnyt mitään, joka tuntuisi niin oikealta ja väärältä samaan aikaan. En osannut sanoa mitään, koska itsessäni juttu ei ollut herättänyt kerrassaan mitään tunteita. Ensireaktionani olin toki työntänyt jätkän kauemmaksi ja kysynyt ymmärtääkö hän tekevänsä pahaa tyttöystävälleen, mutta kun hän huudahti "älä puhu siitä nyt" ja ottanut rajusti kasvoistani kiinni, en jaksanut vastustella. Eihän se minun ongelmani ollut, enkä kokenut olevani vastuussa, sillä en ollut mitenkään yllyttänyt häntä teossaan. Aamulla jätkää taisi kuitenkin kaduttaa, ja vaikka hän onkin aina silloin tällöin laittanut jokusen viestin, emme ole enää aikoihin olleet tekemisissä toistemme kanssa. Ja hyvä niin.

Sinkkuudessa on se hyvä puoli, että ei voi pettää tai joutua petetyksi. Ihan täysin viaton ei se suhteen ulkopuolinen osapuolikaan näissä pettämistapauksissa kuitenkaan ole. Pääasiallinen väärintekijä on kuitenkin se varattu, joka menee säätämään toisen kanssa kumppaninsa selän takana. Mutta vaikka pettäminen on ehdottomasti väärin, se ei tee kenestäkään pahaa ihmistä. Siinä houkuttaa se kielletyn asian lumo, jännitys mikä ehkä omasta suhteesta puuttuu: inhimillistähän se vaan on, erehtyä kerran kännissä pussaamaan jotakuta. En usko siihen, että pettäminen olisi automaattisesti merkki suhteen huonosta tilasta, mutta pidän sitä kyllä sellaisena hälytysmerkkinä, jonka kohdalla on hyvä pysähtyä miettimään mitä oikein itse haluaa. Pettäminen voi vahvistaa halua olla sen oman kumppanin kanssa suhteessa, tai se voi avata silmiä suhteessa oleville ongelmille. Kehotan kaikkia seurustelevia kuitenkin miettimään tarkkaan ennen kuin ryhtyy pettämään, vaikka onkin olemassa joitakuita varattuja miehiä, joita häpeäkseni kehottaisin mielelläni päinvastaiseen..


Esimerkki 3: Pyöräilijä ja Miksaja

Tämä tarina kertoo eräästä ystävästäni. Toivon että häntä ei haittaa että kirjoitan tästä täällä, koska se on mielestäni ennen kaikkea loistava esimerkki riskinoton kannattavuudesta, jollaiseen kannustan kaikkia ryhtymään aika ajoin.

Tämäkin tarina, kuten kaikki suurimmat rakkaustarinat nykyisin, alkoi baarista. Ystäväni, joka seurusteli siihen aikaan Pyöräilijän kanssa, tutustui Miksaajaan yhteisen tuttumme kautta ja Miksaaja iski saman tien silmänsä ystävääni. Kuten Meteorologi aiemmissa tarinoissa, Miksaajakaan ei peitellyt ihailuaan vaan ilmoitti kyllä ystävälleni hyvin suorasanaisesti mitä mieltä hänestä on, vaikka ystäväni kertoikin olevansa varattu. Bileillan jälkeen he alkoivat viestitellä, mutta joutuivat tekemään sen salaa, koska Pyöräilijän epäilykset alkoivat herätä. Ystäväni kamppaili pitkään tuntemustensa kanssa: toisaalla vaakakupissa painoi pitkä ja vakiintunut parisuhde, yhteinen asunto ja turvallinen elämä, toisaalla taas pikkuhiljaa syventyvät tunteet Miksaajaa kohtaan. Lopulta hän sitten otti riskin, jätti Pyöräilijän ja muutti pois heidän yhteisestä kodistaan. Eikä siitä mennyt kovinkaan kauaa, kun ystäväni ja Miksaaja alkoivat seurustella. He muuttivat jokin aika sitten yhteen enkä muista koskaan nähneeni ystävääni niin onnellisena Pyöräilijän kanssa kuin mitä hän ja Miksaaja nyt ovat.

Tarinassa tärkein opetus on mielestäni se, ettei paras ratkaisu ole aina se omaan parisuhteeseen keskittyminen, vaan joskus tälläiset tapaukset oikeasti saavat näkemään parisuhteen ongelmat uudessa valossa. Joskus sitä vaan parisuhteessa ollessaan tapaa jonkun itselleen paremmin sopivan ihmisen, ja jos sydän sanoo niin, ei sitä tilaisuutta kannata jättää käyttämättä vaan siksi, että pelottaa lähteä siitä vakaasta suhteesta pois.

Haluaisin loppuun vielä painottaa, että vaikka se oma seurustelukumppani onkin tärkeä ja rakas ja ihana eikä häntä halua satuttaa, on tärkeää asettaa itsensä toisinaan etusijalle. Kukaan ei ole pelkästään jonkun seurustelukumppani, vaan me kaikki eletään omaa elämää johon kuuluu paljon muutakin kuin se parisuhde. Siksi oma sydän on paras opas kun miettii mitä on ok jonkun toisen kanssa tehdä: pitää tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä, järkeä unohtamatta ja muiden satuttamista välttäen.

torstai 14. huhtikuuta 2016

Teekutsuilla goes professional

Koska satun olemaan sen sorttinen ihminen että seksi todellakin kiinnostaa, olen joskus miettinyt että voisiko sillä elättää itsensä. Onhan se vähän kyseenalaista, mutta eikö kuitenkin ole parempi seurata omia unelmia ja tehdä sellaista työtä mistä nauttii? Näin minä ajattelin kun punnitsin eri vaihtoehtoja tulevaisuuteni suhteen, ja lopulta tein päätöksen. En ihan tajua sitä vielä itsekään, mutta olen nyt ottanut ensimmäisen askeleen kohti tätä unelmaani: aloitan parin viikon kuluttua Sexpo-säätiön järjestämässä seksuaalineuvojakoulutuksessa. Minusta tulee siis ihan oikea rakkauden ammattilainen, eikö ole mahtavaa!

Suunnitelmissani on myöhemmin kouluttautua vielä seksuaaliterapeutiksi ja ehkä vielä seksologiksi, ja siis ihan oikeasti pyöritellä työkseni näitä ihmissuhde- ja seksijuttuja mitä täällä blogissakin käsittelen. Hauska juttu muuten, tuon koulutuksen valintahaastattelu oli ensimmäinen ns. virallinen taho jolle mainitsin tästä blogista, ja myös varmasti ensimmäinen taho jolle tälläisen blogin pitäminen on vahvasti plussaa eikä miinusta. Katsotaan miten tämä blogikin pääsee tästä kehittymään, kun kirjoittajalla on kohta takataskussaan ihan teoreettisia perusteita pelkän mutu-tuntuman lisäksi, ai että! Jotenkin juuri nyt tuntuu siltä, että vain taivas on rajana tulevaisuuden suhteen. Aika makea fiilis.

Uutinen koulutuspaikasta tuli sinänsä hyvään saumaan, koska sen lisäksi että koen pienimuotoista kriisiä lähitulevaisuuteni suhteen, minulla on myös syntymäpäivä ensi viikolla. Synttärithän kun ovat tunnetusti sellaista kriittisen itsetutkiskelun ja tulevaisuusahdistuksen aikaa, kun iskee se "eih mä oon jo näin ja näin vanha ja vasta tässä vaiheessa elämässä"-fiilis. Tänä vuonna minua ei kuitenkaan ahdista kovin paljoa, ainakaan vielä, koska olen tietyllä tavalla paljon tyytyväisempi elämääni nyt kuin vaikkapa vuosi sitten. Vaikka tulevaisuuteni onkin tosi auki, tiedän kuitenkin että elämäni tulee muuttumaan seuraavan puolen vuoden aikana aika paljon eikä siis tarvitse ahdistua siitä, että elämä junnaisi paikoillaan. Olen tutustunut viime aikoina moneen uuteen siistiin tyyppiin, käynyt makeissa bileissä ja päässyt muutenkin vähän irti sellaisesta ajattelusta, että tiettyyn ikään mennessä pitäisi olla tietyt jutut tehtyinä. Mutta odotellaan vaan, kuitenkin sitten ensi maanantaina iskee ihan jäätävä ikä- ja identiteettikriisi ja lapseton vanhapiika-ahdistus, odotellaan vaan..

Helpotusta ainakin ikäkriisiin tuo osaltaan myös tuo piakkoin alkava koulutus, sillä ainakin omasta viiden hengen haastatteluryhmästäni olin ylivoimaisesti nuorin. Ryhmämme toisiksi nuorin listasi kakkosella alkavan ikänsä haastattelussa heikkoudekseen, koska tietynlainen elämänkokemus puuttuu vielä meiltä alle kolmekymppisiltä. Että tavallaan kiva olla jossain vielä se porukan junnu ja jonkun silmissä epäkypsä, kun toisinaan tunnen itseni jo ihan ikälopuksi. Olen muutenkin tosi innoissani alkavasta koulutuksesta, silmäilin pikaisesti luentojen aiheet läpi ja kaikki vaikutti äärimmäisen mielenkiintoiselta. Ja se on muuten paljon sanottu ihmiseltä, jota ei ole koulu pahemmin jaksanut kiinnostaa viimeiseen kolmeen vuoteen. Vielä on toki liian aikaista sanoa mitään, mutta tässä vaiheessa tuntuu, että olen menossa oikealle alalle ja oikeaan suuntaan tulevaisuuteni kanssa!

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Liebster Award-blogihaaste

Ihana Suoraanpuhujan päiväkirjan Sofia muisti minua vastikään Liebster Award-tunnustuksella, jonka ideana on haastaa bloggareita vastailemaan tunnustuksen antajan keksimiin kysymyksiin ja tuoda omani kaltaisia uudehkoja ja suht tuntemattomia blogeja maailmankartalle, jee! Sofia on siis laatinut minulle ja parille muulle saman genren bloggaajalle listan kysymyksiä, joihin nyt seuraavaksi vastaan.

Mistä sait idean blogiisi?

Olen harrastanut bloggaamista iät ja ajat, ja ennen tätä nykyistä blogiani kirjoitin käsitöihin ja sisustamiseen painottunutta Unelmien vuokrakämppä-nimistä blogia. Ihmissuhdejuttuja alkoi kuitenkin hiipiä mukaan pikkuhiljaa sen jälkeen kun kaksi vuotta sitten erosin, ja lopulta mielenkiintoa ei enää riittänyt niiden virkkausohjeiden raapustamiseen vaan viime kesänä aloitin puhtaalta pöydältä puhtaasti ihmissuhde- ja seksiaiheiden parissa.

Omat suosikkibloggaajasi?

Ihmissuhdegenrestä suosikkejani ovat muun muassa Henriikka/Sinkkublogi, Jemina/No sex and the city, sekä kysymysten laatija itse eli Sofia/Suoraanpuhujan päiväkirja. Muita joista kovasti tykkään ovat mm. Iina/But I'm a human not a sandwich, Anna/Lapsellista sekä Aino/Visuaalisesti vaativa. Mulla on valitetettavan vähän aikaa etsiskellä uusia hyviä blogeja luettavakseni, vaikka maailma onkin niitä täynnä.

Kerrotko deiteillesi blogistasi?

Joo, ei tämä ole mikään salaisuus. Kyllä se on niin, että jos tämä blogi olisi jätkälle joku paha dealbreaker, niin parempi että se tulee ilmi aika pian eikä sitten kun hääkutsut on lähetetty. Yleensä teen niin, että samalla kun lisään kenet tahansa uuden ihmisen Facebook-kaverikseni, oli kyseessä sitten joku potentiaalinen deitti tai vaikkapa kaverini pikkusisko, kutsun hänet samalla tykkäämään blogin Facebook-sivusta ja ikään kuin salakavalasti paljastan, että kirjoitan tälläistä.

Monesko Tinder-deitti on menossa?

Mulla ei ole ollut Tinderiä enää pariin kuukauteen ja olen viimeksi käynyt Tinder-treffeillä viime lokakuussa. Jos nyt kuitenkin tässä laskeskelen, niin tuo lokakuinen tyyppi taisi olla kutakuinkin viidestoista Tinder-deittini.

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?

Uskon siihen, että joku ihminen voi tehdä ensisilmäyksellä suuren vaikutuksen, joka parhaassa tapauksessa ehkä johtaa rakastumiseen ja rakkauteen. Mutta että sitä alkaisi yhtäkkiä syvästi rakastaa jotakuta jonka näkee tien toisella puolella bussipysäkillä, tuskin siihen kukaan uskoo.

Entä millään muullakaan silmäyksellä? 😀

Kyllä mä rakkauteen uskon, mutta siihen vaaditaan aika paljon muutakin kuin pelkkiä silmäyksiä.

Onko deittailu parantanut vai huonontanut käsitystäsi suomalaisista miehistä?

Hmm, no jos jotain niin parantanut, mutta eipä mulla aikaisemminkaan ollut mitenkään huono käsitys miehistä. Tässä on ehtinyt tätä deittailuhistoriaakin kertyä jo sen verran, että en enää ihan tarkalleen muista minkälaisia käsityksiä minulla oli miehistä silloin kaksi vuotta sitten, kun erosin ja aloittelin sinkku-uraani.

Kerro hyvä Tinder-stoori 5 lauseella!

Leikittiin kerran kavereideni kanssa Tinderilläni ja sain matchikseni jätkän, joka oli ystäväni kanssa samassa koulussa. Seuraavana iltana istuttiin ulkona pelaamassa Totuus vai tehtävä-juomapeliä ja sain tehtäväkseni mennä pussaamaan jotakuta lähistöllä olevaa jätkää. Marssin parin metrin päässä istuvan jätkäporukan luo, jonka jäsenistä yksi oli etäisesti tutun näköinen, ja annoin sekä hänelle että hänen kavereilleen pikaiset pusut. Sitten omat kaverini syöksähtivät viereeni ja hihitellen kertoivat tajunneensa, että jätkä, jota olin juuri suudellut, oli se kaverini kanssa samassa koulussa oleva matchini. Naurettiin jätkän kanssa hauskalle yhteensattumalle, ja illan päätteeksi jatkoimme juttua siitä pususta vielä vähän pidemmällekin. ;)

Mikä on suosikkitreffipaikkasi?

Tykkään käydä treffeillä kesäisin, koska silloin voi istuskella ulkona, ja yksi lempipaikkani onkin kotini lähellä sijaitseva kallio, josta on hienot näköalat. 

Keksi lause, joka olisi totaalinen turn off ensitreffeillä.

"Mä muutan ens viikolla Rovaniemelle."

Milloin on seuraavat treffit?

No sen kun tietäis! Vähän on hiljaista sillä rintamalla just nyt :D

Ikävä kyllä en nyt keksi oikein kenelle jakaisin tunnustusta eteenpäin, joten omalta osaltani en voi laittaa hyvää kiertämään, anteeksi! Kuitenkin, kuten Sofia totesi postauksessaan näitä kysymyksiä laatiessaan, "tilaisuutta kuulla hyvä Tinder-tarina ei pitäisi koskaan heittää hukkaan." Haastankin nyt siis teidät lukijat kertomaan, minkälaisia juttuja teille on sattunut Tinderissä tai ylipäätään deiteillä, jonkun kanssa viestitellessä tai vaikka petihommissa. Kaikenlaiset tarinat ovat tervetulleita, odotan niitä innolla. Ja kiitos vielä Sofialle, kysymyksiisi oli hauskaa vastata!

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Sen Oikean jäljillä

Mietiskelimme tuossa pari päivää sitten ystäväni kanssa syntyjä syviä ja hän heitti ilmoille mielenkiintoisen ajatuksen. Häntä nimittäin vaivasi kovasti se, että mitä jos hän onkin jo tavannut sen kenen kanssa hän "pitäisi olla yhdessä", tai ei tapaa koko tyyppiä ollenkaan? Tai siis, mitä jos kaikki menee "väärin" ei siten kun asiat on tarkoitettu? Tästä lähti omassa päässäni liikkelle pieni ajatusketju, jonka haluaisin nyt jakaa teidän kanssanne täällä. Tänään liikutaan siis oikeasti aika diipeissä aiheissa, ja mietitään Sitä Oikeaa.




Olen minäkin mietiskellyt samanlaisia juttujani kuin edellämainittu ystäväni, montakin kertaa. Jostain on iskenyt sellainen selittämätön varmuus, että tuo ja tuo mies on muuten ihan varmasti Se Oikea, enkä halua olla kenenkään muun kanssa. Sen tunteen vallassa oleminen on tosi vapauttavaa, koska kaikki tuntuu hirveän selkeältä ja siltä, että näinhän sen kuului mennäkin, kuinka en tajunnut tätä aikaisemmin. Sitten sitä menee sen suuren varmuuden valtaamana tyynen rauhallisesti ilmoittamaan kyseiselle jätkälle tästä oivalluksesta, ja koska itsestä se kaikki tuntuu niin hyvältä ja oikealta, tulee hirveänä shokkina kun se toinen sanookin että sori mutta ei kiitos. Siinä sitä sitten on hölmistyneenä ja ihmettelee, että miten tässä kävi näin, koska se oma varmuus asiasta oli oikeasti niin suuri. 

Toinen skenaario on sitten sellainen, missä on suhteessa jonkun kanssa, mutta tuntuu, että joku toinen olisi Se Oikea. Tai ei siinä välttämättä ole edes ketään toista kuvioissa, vaan tulee vaan sellainen fiilis, ettei se oma kumppani ainakaan ole se kenen kanssa on tarkoitettu yhteen. Siinä sitä sitten ollaankin, koska suhteesta, jossa kaikki on periaatteessa hyvin, on aika iso kynnys lähteä pois. Sitä putoaa ihan tyhjän päälle ja vaikka avaisikin itselleen mahdollisuuden tavata Se Oikea, joutuu todennäköisesti olemaan ensin jonkin aikaa yksin tai tapaamaan aika monta väärää henkilöä. Tai vaikka sitten aloittaisikin heti uuden suhteen vanhan loputtua, ei sekään ole ihan yksinkertaista. Ison riskinhän siinä ottaa heittäessä hyvän ja toimivan parisuhteen romukoppaan ja vaihtaa sen johonkin, jonka onnistumisesta ei ole yhtään mitään takeita. 



Joskus minäkin ajattelin, että edellinen poikaystäväni oli Se Oikea, mutta ei se sitten ollutkaan, vaikka nimemme näyttivätkin kivoilta vierekkäin ovessa.

Mutta mitä oikeastaan tarkoittaa, kun puhutaan Siitä Oikeasta? Minulle Se Oikea tarkoittaa mielikuvaa jostain sellaisesta ihmisestä, jonka kanssa on ikään kuin tarkoitettu yhteen. Sellainen sielunkumppani, toinen puolisko jonka kohtalo johdattaa luokseni, jonka kanssa sopii täydellisesti yhteen. Aika realistista, eikö? Jotenkin sitä myös automaattisesti olettaa, että Se Oikea on se ihminen, jonka kanssa menee naimisiin, perustaa perheen ja elää elämänsä onnellisena loppuun asti. Mutta voihan Se Oikea olla joku sellainenkin, joka tulee vastaan vasta elämän ehtoopuolella, jossain vanhainkodin bingoillassa? Ja missä on sanottu, että Sen Oikean kanssa oltaisiin kuolemaan asti yhdessä: voihan Se Oikea olla myös joku nuoruuden rakkaus, joka kestää vain muutaman vuoden?

Tai onko Sitä Oikeaa edes olemassa? Tavallaan olisi tosi lohdullista ajatella, että tässä maailmassa on jokaiselle joku, mutta ei se taida ikävä kyllä ihan niin mennä. On ihmisiä, jotka eivät ole elämänsä aikana yhdessäkään parisuhteessa. Sitäkin olen miettinyt, että onko olemassa jokaiselle vain yksi oikea, vai voisiko niitä olla useampia? Ehkäpä joku ihminen on Se Oikea yhdessä elämänvaiheessa, ja joku toinen sitten toisessa? Vai eletäänkö me täällä pelkän kaaoksen vallassa, jossa on ihan sattuman kauppaa löytääkö rakkauden vai ei?


Olen itse taipuvainen ajattelemaan, että kaikella mikä tapahtuu on joku tarkoitus. Ei tässä oikein muukaan auta, kuin yrittää uskoa siihen, että jonakin päivänä yksi asia johtaa toiseen ja lopputuloksena löydän ehkä sellaisen miehen, jonka kanssa ainakin tuntuisi siltä että kyseessä olisi Se Oikea. Olen ajatellut näin myös sellaisissa tapauksissa, kun olen joutunut sen ylitsepääsemättömän tunteen valtaan, että kuuluisin yhteen jonkun tietyn miehen kanssa: voihan se olla että kuulunkin, sitä ei vaan ollut tarkoitettu tapahtuvaksi aivan vielä.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Laatua panemiseen

Seksi on yleisesti ottaen aika kivaa, mutta toisinaan enemmän kivaa ja toisinaan vähemmän. Välillä siitä saattaa tulla suorastaan epämiellyttävää tai vähintäänkin tylsää. Mitkä tekijät sitten vaikuttavat siihen, onko se seksikokemus tajunnanräjäyttävän hyvä tai haukotuttavan huono?

Hyvä seksi kestää sopivan mittaisen ajan. Se ei ole mikään tietty minuuttimäärä, vaan riippuu aika paljon tilanteesta ja fiiliksestä. Itse en kuitenkaan suuremmin välitä sellaisista monen tunnin hikisistä seksimaratoneista, koska loppuvaiheessa siitä hommasta tulee vain lähinnä sellaista hikistä suorittamista eikä jaksa enää oikein keskittyä muuhun kuin kramppaaviin lonkkiin ja hirvittävään janoon. Ei se siitä seksistä silti huonoa tee, mutta pitkä kesto ei todellakaan ole myöskään mikään laadun tae. Toisaalta sellainen sadan metrin aitajuoksun maailmanennätysajan mittainen sessiokaan ei ole erityisen optimaalinen, ei siinä ehdi itse oikein mukaan ollenkaan.

Tuntuu tavallaan ikävältä sanoa tämä ääneen, mutta toisinaan muuten hyvä seksi tuntuu tylsältä siksi, ettei meisselillä ole tarpeeksi mittaa. Ei se pienempi koko sitä tarkoita etteikö seksi voisi olla hyvää, mutta sen eteen pitää nähdä aika paljon enemmän vaivaa, kun pitää kikkailla asentojen kanssa ynnä muuta. Ja koska asiaa on aika kiusallista ottaa puheeksi, ei oikein kehtaa kieltäytyä jostakin tietystä asennosta vaikka tietäisi ettei niin päin ollessa yksinkertaisesti tunnu missään. Pienemmän kanssa saattaa joskus tulla sellainenkin ongelma, että kondomi on hiukan liian iso, ja siihen jää kärkeen ylimääräistä tilaa. Sitten se epämääräinen lateksinpalanen pitää sellaista ällöttävää "lussuttavaa" ääntä, joka vie kyllä ihan totaalisesti fiilikset pois. Sama ongelma voi tulla silloinkin, jos vaikkapa sen spärdärin takia lippu jää puolitankoon eli muna niin sanotusti puolikovaksi. Sellainen tilanne on muutenkin tosi raivostuttava, koska sellaisesta passelinkaan kokoisesta ei ole mitään iloa velttona.



Erityisen hyvä seksi on mielestäni sellaista, jossa molemmat ovat täysillä mukana eikä kumpikaan vaan makaa passiivisena paikallaan. Homman pitää olla intohimoista ja kiihkeää, tai muuten fiilis lähtee totaalisesti kävelemään. Jos toinen vain makaa ilmeettömänä eikä osoita minkäänlaista aloitteellisuutta, tulee itselleni epävarma olo että teen jotakin väärin kun toinen ei nauti. Mielestäni hyvään seksiin kuuluu myös olennaisesti kaikki se ennen varsinaista yhdyntää tapahtuva toiminta, eikä siinä tarvitse yhtään kiirehtiä. Ja tällä en nyt tarkoita sitten pelkästään pikkareiden sisäpuolella tapahtuvia juttuja. Mielestäni on tosi epämiellyttävää, jos jätkä ensi töikseen tunkee kätensä housuihini tai vaikka puristaa tissistä kovaa ja kuvittelee sen olevan riittävä lämmittely itse asiaa varten. Välillä on hauska ottaa sellaiset pikaiset, joissa käydään aika lailla suoraan asiaan ja hoidetaan homma parissa minuutissa, mutta ei se todellakaan ole mikään paras tai ainoa tapa harrastaa seksiä.



Orgasmi ei ole mielestäni välttämättä hyvän seksin mittari, siitä voi nauttia tosi paljon ilman sitä loppuhuipennustakin. On kuitenkin aika epäkohteliasta harrastaa seksiä vain oma orgasmi mielessä ja jättää toinen vaille huomiota. Useinhan siinä käy niin, että homma loppuu jätkän laukeamiseen, ja jos tyttö ei saanut, niin sille ei sitten mitään voi. Eräs mies jopa sanoi minulle kerran, että hän ei oikein tykkää sen yhdynnän jälkeen enää mitään sitten tehdä, ja jäin siihen sitten kiimaisena ja turhautuneena makoilemaan. Minulle ainakin on tärkeää että se toinenkin nauttii, ja siksi pyydän aina kaikkia sanomaan rohkeasti jos on jotakin mitä voin tehdä eri tavalla tai paremmin. Jos välittää vain omasta nautinnosta, miksi edes vaivautua petihommiin toisen ihmisen kanssa, kun homma hoituu oman kädenkin avulla? Kysynpähän vaan.

Onneksi huonosta seksistä saa pienellä panostuksella usein ihan hyvää, se vaatii vaan vähän harjoittelua ja avoimuutta. Vinkkejä joihinkin tässäkin postauksessa mainittuihin ongelmakohtiin löytyy muun muassa tästä postauksesta, jonka kirjoitin viime vuoden puolella. Lopuksi vielä hyvä elämänohje, jonka löysin etsiessäni kuvitusta tähän postaukseen. Enpä olisi itse osannut tuon paremmin sanoa.



lauantai 2. huhtikuuta 2016

Tämä ei ole mikään deitti-ilmoitus

Hei lukijat, hauskaa huhtikuuta! Mitäs tykkäsitte suurista uutisistani blogin Facebook-sivulla? Aprillipilahan se oli, kuten varmaan osa arvasikin hihhih ;)

Istuskellaan tässä erään ystäväni kanssa iltaa, mutta ehdin tässä samalla kuitenkin purkaa sydäntäni eräästä asiasta, joka minua vähän häiritsee. Sain nimittäin taannoiseen videopostaukseeni kommentin, jonka mukaan tästä blogista tulee sellainen mielikuva, että tämä on minulle joku seuranhakuväline. Siis että tämän blogin avulla minä yritän iskeä miehiä. Olin hieman hämmentynyt tästä väitteestä, ja haluaisin nyt perustella miksi.

Minua ei toki yhtään haittaisi, jos joku mies tätä blogia eksyisi lukemaan ja päättäisi sen perusteella ottaa minuun yhteyttä. Niin ei ole kuitenkaan käynyt enkä sellaista oleta ikinä tapahtuvankaan, eikä sekään yhtään haittaa. Luulenkin, että blogi herättää joissain miehissä ehkä päinvastaisia mielikuvia: tämä on vain mututuntumaa, mutta kuvittelisin, että minusta saa tämän blogin perusteella hyvin erilaisen mielikuvan kuin siviilielämässä. Tämä kuitenkin käsittelee lähes pelkästään ihmissuhteita ja seksiä eikä kerro mitään siitä kaikesta muusta, joka tekee minusta sellaisen kuin olen. Tämä blogi antaa minusta ehkä sellaisen kuvan, että mielessäni ei pyöri mitään muuta kuin erilaiset ihmissuhdeilmiöt tai seksi. Ja sehän ei ole totta, koska nuo asiat ovat ajatuksissani vain noin 80% ajasta. Heh. No ei vaan oikeasti, kaikki mitä täällä blogissa sanon on totta ja sen myönnän, että mietin vaikkapa seksijuttuja aika paljon, mutta en minä silti ole mikään pakkomielteinen seksihullu. Mitä siis yritän sanoa on se, että ihmissuhde- ja seksibloggariuden lisäksi olen myös paljon muuta, joka ei vaan käy tästä blogista millään tavalla ilmi.

Olen toki myös täällä blogissa silloin tällöin vitsillä heittänyt, että ottakaa miehet yhteyttä jos kiinnostaa hehheh, mutta kaikki ne heitot olen tosiaan tehnyt ihan vitsillä. En kirjoita tänne juttuja esimerkiksi omista seksuaalisista mieltymyksistäni siksi, että joku mies ottaisi vinkistä vaarin ja tulisi toteuttamaan niitä kanssani. Tuo bannerissa oleva kuvakaan ei ole täällä siksi että yrittäisin sillä houkutella miehiä, vaikka se varmaan onkin ensimmäinen mielikuva joka siitä tulee. Minun mielestäni tuo kuva nyt vaan sattuu sopimaan tähän blogin tyyliin, enkä näe mitään syytä esittää hirveän häveliästä bannerissa kun kuitenkin puhun tosi avoimesti asioista teksteissäni. Sitä paitsi, jotkut tytöt laittavat itsestään paljastavampia kuvia esimerkiksi Instagramiin harva se päivä, ja ainoa mikä tuossa omassa kuvassani viittaa seksiin, ovat nuo käsiraudat. Ei tuo kuitenkaan mikään herutuskuva ole, vaan sellaisella tyylikkäällä tavalla seksikäs. Tai sellaisen mielikuvan ainakin toivoisin kuvan herättävän katsojissa. Perustin tämän blogin alun perin siksi, että koin tarvetta jakaa ajatuksiani suhde- ja seksiasioista, en todellakaan siksi, että kirjoittaisin jotain ohjekirjaa miehille "näin miellytät minua sängyssä". Tuntuu oikeastaan aika ikävältä, että joku ajattelee minun kirjoittavan tänne vain siksi että yritän saada jonkun kiinnostumaan itsestäni, kun nämä asiat oikeasti kiinnostavat ja mietityttävät minua päivittäin.

Ilokseni olen saanut blogin perustamisen myötä miehiltä paljon positiivista palautetta blogistani. Se tuntuu erityisen kivalta siksi, että käsittääkseni miehet eivät lue blogeja niin paljon kuin naiset, joten tuntuu erityiseltä meriitiltä kerätä paljon mieslukijoita. Kyllähän tämä blogi käsittelee silti ehkä enemmän naisia kiinnostavaa aihepiiriä, joten lukijajoukkoni on varmasti melko naisvaltainen. Se oli jo blogia perustaessani ennustettavissa, ja olen yllättynyt siitä että miehet ovat näinkin kiinnostuneita lukemaan juttujani. Missään nimessä en kuitenkaan ajatellut, että joku mies kiinnostuisi minusta tämän blogin perusteella. Enemmänkin mietin sitä, että haittaakohan tämä hirveästi mahdollisuuksiani suhdemarkkinoilla. Olisin siis tosi kiitollinen, jos jatkossa ei tarvitsisi kuunnella väitteitä siitä, että hakisin blogini avulla seuraa, koska se ei todellakaan pidä paikkaansa.