En ole ikinä oikein fanittanut ketään, mutta kirjailija-bloggaaja Henriikka Rönkkönen on sellainen tyyppi, joka saa sisäisen fanityttöni innostumaan. Henriikka on isoin esikuvani näissä blogihommissa ja hän on monella tapaa sitä mitä itsekin haluaisin olla: ilmiömäisen hauska ja loistava kirjoittaja sekä itsevarma ja rohkea nainen, joka osaa ja uskaltaa puhua myös vaikeista ja vaietuista asioista. Lisäksi hän on ehtymätön blogi-inspiraation lähde.
Ostin Henriikan ensimmäisen kirjan, Mielikuvituspoikaystävän, aika pian sen julkaisun jälkeen. Ja olen lukenut sen sen jälkeen muistaakseni neljästi. Se on vaan niin loistava. Henriikan teksti on aina tunteitaherättävää: se joko naurattaa hulluna tai saa aikaan uusia oivalluksia elämän suurista asioista. Tekstin parasta antia ovat osuvat metaforat, jotka elävöittävät kieltä ja pukevat hienosti sanoiksi niitä tuntemuksia, jotka päässä joskus näyttäytyvät vaan epämääräisinä ahdistavina möykkyinä. Ainoa miinus kirjassa oli se, että se loppui liian pian. Olisin voinut jatkaa lukemista vielä tuplasti saman määrän. Onneksi pian pääsen niin tekemäänkin, sillä Henriikan uusi kirja Bikinirajatapaus on juuri ilmestymässä. Tilasin kirjan heti itselleni Henriikan blogissa olevan ennakkotilauslinkin kautta, ja nyt odottelen kuumeisena sen saapumista. Luotan siihen, että luvassa on samanlaista laatuviihdettä kuin mitä edeltäjänsäkin sisältää.
Kirjan lisäksi Henriikka on pitänyt jo vuosien ajan suosittua blogia, jossa hän kirjoittaa elämästään sinkkuna. Blogi on aivan yhtä hauskaa luettavaa kuin kirjakin. Henriikka kertoo itsestään siellä jopa avoimemmin kuin minä täällä omassa blogissani: kertomatta eivät jää edes kaikista yksityisimmät asiat, kuten seksifantasiat tai kakkaaminen. Ihailen suuresti sitä, kuinka oma itsensä hän uskaltaa blogissaan olla: esiintyä kuvissa ja videoissa ilman meikkiä tai vaikka pingviiniyöpuvussa ja puhua avoimesti niin pieremisestä kuin itkemisestäkin. On hänellä siellä paljastavia kuviakin, mutta hän osaa jotenkin olla niissä niin luonnollisesti ettei niistä saa vähääkään herutus-viboja. Hänen sanomanaan ja niiden kuvien välityksellä puhe esimerkiksi kehopositiivisuuteen liittyvistä teemoista kuulostaa sata kertaa uskottavammalta ja fiksummalta kuin omasta suustani.
Fanityttöyteni multihuipentuma oli se, kun satuimme Henriikan kanssa opiskelemaan samalle seksuaalineuvojakurssille. En kylläkään tajunnut koko opiskeluaikana pyytää häneltä nimmaria, varmasti hän olisi sen mielellään raapustanut vaikka tisseilleni, nyt kyllä kaduttaa. No ei, niin hysteerinen en fanitukseni kanssa kuitenkaan ole. Vaikka toki sen uuden Bikinirajatapaus-kirjan tilasinkin signeerattuna. Heheh. Tai en kyllä tiedä saanko edes sitä signeerausta, sillä sen kuulemma saa vain 500 ensimmäistä tilaajaa ja sen jälkeen tilattuihin tulee pelkkä mielikuvitusnimmari. Jännittävää.
Haaveilen siitä, että blogini niittäisi jonain päivänä yhtä suurta suosiota kuin Henriikan, ja että minäkin voisin jonain päivänä kirjoittaa kirjoja kuten hän. Hänen sinkkuelämästään sen sijaan en haaveile, mutta toivon, että jos päädyn vastaavanlaiseen tilanteeseen, opin nauttimaan siitä ja repimään siitä huumoria kuten hän enkä katkeroidu ja muutu epätoivoiseksi. Toivon myös, ettei hän ole ainakaan lähiaikoina lopettamassa kirjoittamista, koska kuten jo aikaisemmin sanoin, hänen juttunsa inspiroivat minua paljon tämän oman blogini kirjoittamisessa. Pidän kovasti peukkuja sille, että uusi kirja nostaisi minua edes vähän ylöspäin täältä postausideoiden puutteen kuopasta, jossa tällä hetkellä tunnun olevan. Ainakin viimeviikkoinen Mielikuvituspoikaystävän neljäs lukukerta toi muutamia uusia ideoita, joista koitan saada tekstiä aikaiseksi lähiaikoina.
Lue Henriikka Rönkkösen blogia tästä
Tilaa Bikinirajatapaus-kirja tästä (ei maksettu mainos, ihan muuten vaan huutelen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti