No niin, siis seksitaudit. Nihkeitä pirulaisia, joilta kannattaa suojautua, mutta ei onneksi maailmaa kaatavia asioita. Kukaan ei niistä juuri tykkää, toiset suhtautuvat niihin melko välinpitämättömästi ja toiset taas ylihysteerisesti. Aika vähän niitä joutuu kuitenkin loppupeleissä miettimään, jos pitää faktat mielessä ja järjen päässä.
Seksitaudit (tai sukupuolitaudit, käytän itse seksitauti-sanaa mieluummin koska se on mielestäni kuvaavampi) ovat bakteerien tai virusten aiheuttamia tauteja, jotka tarttuvat suojaamattomassa seksissä. Seksitauteja ovat klamydia, tippuri, kondylooma (HPV), herpes, kuppa, HIV sekä B- ja C-hepatiitit. Ainoa tapa suojautua seksitaudeilta on kondomin käyttö. Lue lisää seksitaudeista, niiden oireista ja hoidosta täältä.
Seksitaudit eivät aiheuta näkyviä tai tuntuvia oireita läheskään aina, mutta ne pitää silti hoitaa, koska hoitamattomana ne voivat aiheuttaa kaikenlaisia tulehduksia ja muuta ikävää. Seksitautitesteihin voi mennä omalle terveysasemalle tai Helsingissä esimerkiksi Sukupuolitautien poliklinikalle Meilahteen, jonne pääsee ilman ajanvarausta tai lähetettä. Testeissä kannattaa käydä vaikka ei olisikaan varsinaista syytä epäillä tautitartuntaa, ja erityisesti silloin jos on paljon vaihtuvia kumppaneita.
Tässä tietoa seksitaudeista ja testeissä käymisestä videon muodossa. Kannattaa katsoa muitakin Seksiklupin videoita, katselin näitä itse toissapäivänä monta tuntia keskellä yötä, huippuja!
Mitä seksitautitesteissä tapahtuu?
Olen itse käynyt testattavana useamman kerran Meilahdessa Sukupuolitautien poliklinikalla. Periaatteessa oireettomien ensisijainen testauspaikka on oma terveysasema, mutta terveysasemilla testit ovat kuulemma suppeammat jos oireita tai tartuntaepäilyjä ei ole, joten olen halunnut pelata varman päälle ja mennä mielummin Meilahteen, jossa testataan aina kaikki taudit. Meilahden klinikalle pääsee ilman ajanvarausta, mutta siellä kannattaa varautua jonottamaan ja mennä paikan päälle mieluiten heti aamusta. Paikka aukeaa kahdeksalta, kerran menin paikalle varttia yli ja edelläni oli jo 40 ihmistä, joten suosittelen varaamaan aamupäivän vapaaksi ja ottamaan vaikka kirjan mukaan, jotta saa ajan kulutettua odotushuoneessa.
Homma toimii Meilahdessa siis niin, että sisään kävellessä otetaan vuoronumero ja omaa vuoroa odotellessa täytetään esitietolomake. Sitten oman vuoron tullessa viedään esitietolomake hoitajalle, joka laittaa potilaat kiireellisyysjärjestykseen lomakkeeseen kirjattujen tietojen perusteella. Sen jälkeen palataan odotushuoneeseen, josta jonkin ajan kuluttua kutsutaan omalla nimellä tutkimushuoneeseen.
Itse testaus tapahtuu varsin nopeasti. Osa taudeista testataan virtsanäytteellä, eli ei tarvitse tehdä muuta kuin käydä vessassa pissaamassa purkkiin, ja homma on sillä selvä. Kuppa ja HIV testataan verikokeella, ja joskus minulta on otettu joku näyte kohdunnapukasta pumpulipuikolla. Se on vähän nihkeän tuntuista, mutta ei satu ja kestää ehkä puoli sekuntia, eli siitä selviää. Näytteitä voidaan ottaa myös nielusta tai peräaukosta, jos sellaiselle on tarvetta.
Testien tulokset ovat valmiit noin viikon päästä testauksesta. Negatiivisesta tuloksesta ei soiteta perään, eli jos viikon kuluttua testauksesta ei kuulu mitään, voi huokaista helpotuksesta. Positiivisesta testituloksesta ilmoitetaan puhelimitse ja kerrotaan ohjeet jatkotoimenpiteisiin.
Muistan kun kävin ensimmäisen kerran testeissä: jännitin tilannetta tosi paljon, mutta onneksi eräs ystäväni tuli kanssani klinikalle ja aikaisemmin siellä käyneenä osasi kertoa mitä tuleman pitää. Odotteluaika tuntui miljoonalta vuodelta, mutta itse testaus oli ohi nopeasti ja lääkärit ja hoitajat olivat tosi mukavia, kuten jokaisella muullakin kerralla kun olen Meilahdessa käynyt. Viikko testien jälkeen oli kuumottava, säikähdin joka kerta kun puhelin soi ja erityisesti sen yhden kerran, kun puhelimen näytössä komeili joku tuntematon lankapuhelinnumero. Selvisin onneksi säikähdyksellä, siitä tuli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun olen ilahtunut puhelinmyyjän soitosta. :D
Ihmettelen suuresti sitä välinpitämättömyyttä, joilla jotkut suhtautuvat seksitauteihin. Tai ehkä välinpitämättömyys on väärä sana, enemmänkin nämä tyypit kuvittelevat etteivät taudit voi tarttua heihin eikä heidän tarvitse välittää suojautumisesta. Ajatellaan, että taudeilta välttyy, jos valitsee seksikumppaneikseen vaan sellaisia joilla ei ole tauteja: toimiva logiikka, mutta mistä sitä tietää onko jollakulla tauteja vai ei? Ei sitä päällepäin nää, eikä ihminen itsekään välttämättä tiedä onko taudinkantaja vai ei, jos ei ole vastikään käynyt testeissä. Mutta testeissähän ei käydä, koska ajatellaan, että oireettomuus tarkoittaa ettei tarvetta testaukseen ole.
Seksitauteihin liittyy ikävä stigma, niitä hävetään ja ajatellaan, että niihin sairastuneet ihmiset ovat jotenkin "saastuneita". Asenteet ovat erityisen jyrkkiä erityisesti HIViä kohtaan, vaikka tartuntariski on käytännössä olematon jos HIV-positiivinen on lääkityksellä. Myös kondylooma ja herpes ovat näkyvien oireidensa takia monen mielestä iso turn-off. En itsekään pistäisi syyläistä munaa suuhuni, mutta olen silti sitä mieltä, ettei seksitauteja pitäisi joutua häpeämään ja niistä pitäisi keskustella avoimesti, jotta niihin liittyvä stigma hälvenisi. Nykyinen tilanne saattaa jopa aiheuttaa uusia tartuntoja ihan vaan sillä, etteivät ihmiset uskalla kertoa kumppaneilleen tartunnoistaan tuomitsemisen pelossa.
Seksitauti voi tulla kenelle vaan. Sen voi saada vaikka heti ekalla kerralla, tai todella huonolla tuurilla heti syntymässä, jos äidillä sattuu tartunta olemaan. Se ei tee kenestäkään likaista huoraa tai huonoa ihmistä. Testeissä käyminen ei tarkoita, että olisi saanut tartunnan, se tarkoittaa vaan että on fiksu ja pitää huolta itsestään. Joillekin seksitautitestien mainitseminenkin on turn-off, minulle isompaa vastenmielisyyttä aiheuttavat ihmiset, jotka eivät mene testeihin koska naiivisti uskovat, ettei heidän tarvitse. Hehän niitä riskitekijöitä ovat, kun saattavat tietämättään välinpitämättömästi levittää vaikka mitä.
Hätävarjelun liioittelukin on toisaalta huono juttu myös seksitautien suhteen. Seksistä menee kaikki hauskuus jos keskittyy miettimään vaan tauteja ja niiltä suojautumista koko ajan. Tyhmä ei saa olla, muttei myöskään tarvitse pukeutua luodinkestävään kumipukuun tai kylpeä käsidesissä seksin harrastamisen jälkeen. Urpointa minusta on kuitenkin pelätä tartuntoja seksitilanteiden ulkopuolella: seksitaudit eivät nimittäin voi mitenkään tarttua saunan lauteilta, vessan istuimesta tai siitä, että juo vahingossa jonkun kanssa samasta lasista. Ja vaikka sen taudin jostain saisikin, niin olisiko se maailmanloppu? Jos käy testeissä säännöllisin väliajoin, joku klamydia on helpompi hoitaa kuin tavallinen flunssa. En sano, että pitäisi ryhtyä holtittomaksi ja tieten tahtoen asettaa itseään alttiiksi riskeille, mutta minusta on parempi nauttia elämästä ja seksistä kuin kyyristellä bakteerikammoisena uskaltamatta poistua kotoa mihinkään tautitartunnan pelossa.
Kuten totesin jo aikaisemmin, kondomi on ainoa tapa suojautua seksitaudeilta. Jos siis ei voi olla täysin varma seksikumppaninsa tautitilanteesta, kondomia kannattaa käyttää aina silloin, jos ollaan jonkinlaisessa kosketuksissa sukuelinten limakalvoihin, spermaan, emätineritteeseen tai vereen. Seksitaudit voivat siis tarttua myös sukuelimistä suuhun tai vaikka silmään, jos sinne sattuu jotain ruiskahtamaan. Siksi kondomin käyttö on fiksua myös suuseksissä. Tiesittehän, että kondomin voi leikata puoliksi ja käyttää sitä suojana pimppiä tai peppureikää nuoleskellessa? Allaolevassa videossa näytetään, miten se tehdään. Hauskempaa touhu on tietysti ilman suojakerroksia, joten kannattaa mennä sinne testeihin, niin voi sitten hurjastella ilmankin.
Loppukevennyksenä vielä hauska HIViin liittyvä video, jossa seikkailee postauksen ekassa kuvassa näkyvä sympaattinen Angry Aids-hahmo. Käytetään niitä kortsuja ja pidetään muutkin pöpöt vihaisina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti