Joulu sinkkuna

Sinkkuus voi olla välillä yksinäistä aikaa, ja erityisesti se yksinäisyys korostuu juhlapyhinä, kuten vaikka jouluna. Tavallisen tiistai-illan tai kokonaisen viikonlopunkin viettää helposti yksin mitään sen kummempaa tähdellistä tekemistä, mutta "pakollisina" juhlapäivinä kuten jouluna, juhannuksena ja uuden vuoden aattona tuntuu nihkeältä olla yksin, kun koko muu maailma on kerääntynyt yhteen juhlimaan. Tai olo voi silti tuntua yksinäiseltä vaikka olisikin vaikka sukulaisilla joulunvietossa, jos ympärillä on pelkkiä pariskuntia ja itse saa lähinnä vaan vastailla niihin isotätien kiusallisiin kysymyksiin parisuhdetilanteesta.

Olen selvinnyt itse suht vähällä siinä mielessä, että minä ja veljeni olemme sukumme nuorimmat ja edelleen muiden silmissä vähän kuin lapsia, joten sinkkuvuosieni joulut tuntuivat lähinnä samoilta kuin lapsuusjoulut. Sukulaiset eivät kuumotelleet minua mahdollisista vävykokelaista, ennemminkin kaikki olivat iloisia kun vietin taas joulut heidän enkä eksäni perheen luona (meidän "lasten" poissaolo menee heillä ilmeisen kovasti tunteisiin, koska viime vuonna veljeni oli ulkomailla joulun ajan ja sain kuunnella koko ajan sukulaisten valitusta siitä kuinka heidät on nyt kylmästi hyljätty). Perheen luona vietetyn päivän jälkeen palasin kuitenkin joka joulu aina omaan kotiin, missä ei kissan lisäksi odottanut ketään, ja kyllä siinä vähän yksinäinen fiilis tuppasi tulemaan. Jouluaattoilta on muutenkin ehkä yksi vuoden hitaimmin kuluvista hetkistä, kun joka paikka on kiinni ja ainoa mitä voi tehdä on käpertyä sohvannurkkaan mutustamaan pipareita ja tuijottamaan joululeffoja tai lukemaan lahjaksi saatuja kirjoja. Vielä hitaammin se kuluu silloin, kun sohvalla joutuu kyhjöttämään yksin ja jotain jouluista rakkauselokuvaa tuijotellessa tulee se fiilis, että olispa mullakin joku ketä halailla tässä sohvalla ja pussailla mistelin alla.

Toisaalta se oma rauha ja yksinäisyys on myös suuri siunaus, koska voin vaan kuvitella kuinka nautinnollinen joulu on niillä sinkuilla jotka matkustavat koko jouluksi johonkin maalle sukulaisten luo ja siellä sitä sitten ollaan jumissa jossain pienessä pirtissä viisi päivää eikä omaa rauhaa ole sekuntiakaan. Siihen kun lisätään vielä jotkut sisarusten tai serkkujen perheet lapsineen sekä ne kuumottavasti kuulustelevat isomummot ja tädit, niin on kyllä joulu parhaimmillaan siinä. Tuossa vaiheessa melkein valitsisin mielummin jo sen yksinolon ahdistuksineen päivineen, mutta eihän se ole vaihtoehto jos sukulaiset ovat samaa sorttia kuin minun ja loukkaantuvat verisesti jos jättää saapumatta paikalle.

Itseäni harmitti sinkkujouluissa itse joulunpyhien lisäksi myös se, ettei ollut ketään kelle olisin voinut ostaa kivoja joululahjoja. Viime vuonnakin löydettiin kavereideni kanssa yhdestä kaupasta ihan älyttömän siistejä muna-pekoni-kuvioisia boksereita, jollaiset molemmat kaverini ostivat poikaystävilleen. Arvatkaa harmittiko, kun itselläni ei ollut ketään kenelle olisin voinut sellaiset hankkia. Ei edes mitään tapailusäädön puolikasta. Jos olisin siinä vaiheessa tiennyt, että kahden kuukauden päästä siitä hetkestä olisin parisuhteessa, olisin kyllä ostanut ne ja antanut tänä jouluna. Vitsit, nyt harmittaa, olisi pitänyt tehdä niin!

Jos yksinäisyys ja sinkkuusahdistus meinaavat iskeä jouluna, suosittelen tekemään jonkun seuraavista:

1. Kutsu kaveri kylään tai, jos olette joulunvietossa jossain Perähikiän laitamilla, soita maratonpuhelu.

2. Paukuta Tinderiä ja viihdytä itseäsi keskusteluilla uusien tyyppien kanssa. Tai, jos ihan villiksi ryhdyt, sovi vaikka Samu Sirkan joulutervehdys & chill-treffit.

3. Lähde baariin. Ainakin joulupäivänä ja tapaninpäivänä on usein ihan hyviä bileitä, kun porukka kaipaa tuulettumaan joulunvieton jälkeen.

4. Käperry sinne sohvannurkkaan telkkarin tai kirjan ääreen ja nappaa kylkiäiseksi mukillinen kaakaota tai vaikka lasi (jos toinenkin) viiniä. Ei siinä ketään tarvita kylkeen nyhjäämään.

5. Ajattele, että nyt on vaan tavallinen sunnuntai, jonka vietät yksin kotona. Ei siinä mitään ihmeellistä.

Ja hei, joulu on kerran vuodessa vaan. Kyllä se menee tarvittaessa vaikka päällä seisten.