lauantai 8. heinäkuuta 2017

Saako varattu katsella muita?

Ajattelin joskus, että kelpuutan poikaystäväkseni vain sellaisen ihmisen, joka saa minut olemaan näkemättä muita miehiä ympärilläni. Se ei ihan toteutunut, sillä silmäni eivät suhdetilanteestani huolimatta ole lakanneet bongaamasta silmäkarkkeja tuon tuostakin. Maailma on niin täynnä upeita miehiä, että olisi suorastaan sääli kulkea laput silmillä ja jäädä paitsi siitä piristävästä vaikutuksesta, jonka heidän katselemisestaan saan. Pääsin sinkkuaikoinani niin hyvin miesten makuun, etten malta tyytyä katselemaan vain yhtä, vaikka hän toki onkin oikea ilo silmälle.

Mitään katselemista kummempaa en kuitenkaan muiden miesten kanssa tee. Sovellan tilanteeseen Nuuskamuikkuselta opittua filosofiaa siitä, että asioista voi nauttia etäältä ihaillen. Muistatteko sen kohdan Muumipeikko ja pyrstötähti-leffasta (ja kirjasta toki myös, jos joku muukin täällä vielä lukee sellaisia), missä Nipsu löytää ametisteja ja haluaa ottaa ne kaikki mukaansa, mutta suututtaakin ametisteja vartioivan hirviön ja menettää rytäkässä ametistien lisäksi reppunsa ja siellä olevat ruuat? Nuuskamuikkunen sanoo siinä jotakin sellaista, että kauniita asioita ei tarvitse omistaa, vaan niitä voi katsoa ja säilöä ne muistissaan eikä tarvitse raahata perässään repullista painavia jalokiviä. Samalla tavalla minäkin voin katsoa kauniita miehiä tuntematta kuitenkaan mitään tarvetta saada ketään heistä omakseni. Ennen saatoin miettiä hyvännäköisen jätkän nähdessäni jotain sellaista, että voisikohan tuo olla tuleva poikaystäväni ja pitäisiköhän sitä rohkaistua ja mennä juttelemaan tässä ruuhkaisessa aamujunassa vai ei. Nyt ei tarvitse miettiä mitään sellaista.



Nipsu ei tietenkään paljoa perustanut Nuuskamuikkusen selityksestä, vaan halusi kerätä aarteet itselleen, pitää niitä kädessä ja koskettaa. En voi väittää, ettenkö olisi joskus vähän Nipsunkin linjoilla ja tunne sellaista pienen pientä houkutusta tehdä muutakin, kuin vain tyytyä ihailemaan jotakin tyyppiä turvallisuuden etäisyyden päästä. Kun olin vielä sinkku, tykkäsin tutustua uusiin miehiin esimerkiksi bileissä ja jutella ja flirttailla heidän kanssaan sillä lailla harmittomasti. Harvemmin ne jutut nimittäin etenivät sen pidemmälle, ja sen vuoksi en nää mitään pahaa jatkaa samalla linjalla nykyäänkin. Olenhan saanut poikaystävältäni erikseen luvankin flirttailuun, hän luottaa että osaan pitää kiinni rajoista enkä lähde sooloilemaan mitään. Voinkin tässä nyt rehellisesti myöntää, etten ole tuntenut kovinkaan montaa kertaa mitään houkutusta lähteä Nipsun tavoin kajoamaan aarteisiin käsilläni, sellainen tunne on tullut oikeastaan vain kerran. Kyseisen jätkän olemuksessa oli vaan jotain äärimmäisen puoleensavetävää ja välillämme oli selkeästi kipinää heti ensimmäisistä vaihtamistamme sanoista lähtien, ja jos tilanne olisi ollut toinen, olisin aivan varmasti katsonut kortit loppuun asti. Mutta en tehnyt niin. Koska lopulta se parisuhde ja oma poikaystävä painavat vaakakupissa paljon enemmän kuin kauniiden miesten seireenilaulut. En tahdo loukata minulle tärkeää ihmistä säheltämällä jotain turhaa, houkutusten vastustaminen on pieni hinta siitä.

Sitä paitsi oman pääni sisällä voin tehdä ihan mitä huvittaa ihan kenen kanssa tahansa. Se on siitä hyvä vaihtoehto mihin tahansa tilanteeseen, että usein ne fantasiat ja kuvitelmat ovat parempia kuin todellisuus. Minäkin voin ajatella seireenimiehestäni mitä hyvänsä eikä minun ikinä tarvitse pilata sitä mielikuvaa todellisilla kokemuksilla, koska en aio sellaisia hankkia. Varmasti Nipsunkin mielessä ametistit säilyvät kauniimpina nyt, kun hän muistaa vaan sen kauniin rotkon missä niitä oli eikä hän joutunut raahaamaan niitä ympäri Muumilaaksoa repussaan tai katselemaan niitä päivästä toiseen Muumitalon takan reunalla. 

No oli vähän ontuva vertaus, mutta pakko oli yrittää tuo muumi-teema jotenkin kuljettaa loppuun asti..

Joidenkin on vaikea hyväksyä sitä, että oma kumppani katselee muita tai ajattelee seksiä muiden ihmisten kanssa. Minä en näe siinä mitään pahaa, poikaystäväni saa katsella rauhassa muita naisia ja tiedän että katseleekin, ei siinä mitään. Ja toisen ajatuksia ja mielikuvia ei voi mitenkään rajoittaa, sen verran pitää pahimmankin kontrollifriikin antaa periksi. On tavallaan ihan hassu ajatus, että saisi fantasioida vaan omasta kumppanista, mitä fantasioimista siinä on kun hänet voi saada todellisuudessakin. Ja mitä tulee siihen alussa lausumani ajatukseen, että oman kumppanin pitäisi saada olemaan näkemättä muita ollenkaan, siitä voi suosiolla luopua. Kyllä saa tiedostaa, että maailmassa on muitakin viehättäviä ihmisiä, ja jutella heidän kanssaan ja vaikka ajatella seksiäkin, eikä se tee parisuhdetta mitenkään huonommaksi. Eikö ole jopa vähän parempi, että huomaa ne muutkin kiinnostavat yksilöt, mutta haluaa siitä huolimatta olla just sen yhden tietyn tyypin kanssa?

Ei kommentteja: