tiistai 21. helmikuuta 2017

50 shades of fucked-up: Mikä Fifty Shades-ilmiössä mättää?

Varoitus! Sisältää juonipaljastuksia, älä lue jos et tahdo erittäin ennalta-arvattavan kirja/leffaelämyksen menevän pilalle!

Käytiin tuossa hiljattain katsomassa kavereiden kanssa uusi Fifty Shades Darker. Olen nähnyt myös leffasarjan ekan osan Fifty Shades of Greyn ja lukenut kaikki kolme kirjaa, joihin leffat perustuvat. Tämän perusteella voisi kuvitella, että tykkään kyseisestä sarjasta kovasti, mutta asia ei kyllä ole ihan niin. Tartuin kirjoihin aikanaan niiden ympärillä pyörivän kohun vuoksi, ja leffoissa kiinnosti se, miten kirjan tapahtumat on tuotu valkokankaalle ilman, että hommasta tulee ihan tyylipuhdasta aikuisviihdettä. Melkoisia pettymyksiä ovat kokemukseni sekä kirjoista että leffoista olleet, sillä vaikka osa seksikohtauksista ovat varsinkin kirjoissa ihan kohtalaisen hyviä ja kiinnostavia, on päähenkilöissä ja heidän suhteessaan niin paljon mätää, etten pääse siitä yli enkä ympäri.

Kyseinen sarja siis kertoo parikymppisestä opiskelijatytöstä Anastasiasta, joka rakastuu rikkaaseen ja komeaan nuoreen poikamieheen Christian Greyhin. Pian käy kuitenkin ilmi, että herra Grey ei olekaan varsinaisesti se satujen prinssi, vaan hänellä on vahva pimeä puoli, joka ilmenee kiinnostuksena BDSM-seksiin. BDSM on lyhenne sanoista bondage & discipline, dominance & submission sekä sadism & masochism. Anan ja Christianin suhde alkaa dom/sub-suhteena mutta muuttuu melko nopeasti rakkaussuhteeksi, jota kuitenkin varjostaa Christianin traumaattinen lapsuus ja siitä juontuvat sadistiset taipumukset sekä vahva kontrolloimisen tarve. Seuraa sarja toinen toistaan dramaattisempia tapahtumia, joiden välissä harrastetaan intohimoista seksiä milloin missäkin upporikkaan mr. Greyn omistamassa kulkupelissä, kuten autoissa, helikoptereissa ja veneissä. Tai no, en minä muista pannaanko helikopterissa. Ehkä ei, koska ylisuojeleva ja kontrolloiva mr. Grey tuskin ottaisi sellaista turvallisuusriskiä Anastasiansa kanssa.


Monesta juuri Christian Greyn suuri tarve suojella Anaa on hänen paras ominaisuutensa, näyte vahvasta rakkaudesta ja kerta kaikkiaan ihaninta, mitä mies voisi naiselleen tehdä. Mutta minusta se on yksinomaan ahdistavaa. On toki ihan ok pyytää toista laittamaan autossa turvavyö kiinni, mutta jos ei pysty päästämään kumppaniaan baariin kavereiden kanssa olematta sairaana huolesta ja suunnilleen palkkaamatta tälle viittä henkivartijaa mukaan, menee homma mielestäni vähän yli. Christian kontrolloi Anan elämän jokaista osa-aluetta, on jatkuvasti tietoinen tämän olinpaikasta ja suoralta kädeltä kieltää tältä asioita, kuten tärkeän työmatkan. Ensimmäisessä kirjassa hän jopa tarjoaa Analle allekirjoitettavaksi sopimusta, jossa on lukuisten seksuaalisten toimintojen lisäksi kohta siitä, että Anan täytyy sitoutua tiettyyn ruokavalioon eikä hän saa käyttää päihdyttäviä aineita tai muutenkaan tehdä mitään, joka asettaisi hänet pieneenkään riskiin. Christian jopa ostattaa palvelijoillaan kaapit täyteen vaatteita Analle, jolla ei tietenkään ole mitään sanavaltaa asiaan. Parin käyttämä ehkäisymenetelmäkin on sataprosenttisesti Christianin päätös, Analta ei paljon kysellä. Tällainen omistaminen ja kontrollointi on minusta melkoisen sairasta, ja on todella vahingollista, että sellaista käytöstä näytetään romanttisena. Anastasia toki yrittää näön vuoksi vähän kapinoida kaikkia määräyksiä vastaan, mutta alistuu lopulta aina hyvillä mielin jokaiseen pikku oikkuun ja määräykseen. Siitä tulee sellainen kuva, että itsenäiselle ja omavaltaisellekin naiselle on oikea lottovoitto päätyä suhteeseen, missä joku muu tekee kaikki päätökset hänen puolestaan. Se on kuitenkin varmaa, että itse en ainakaan suostuisi elämään tuollaisen kontrollifriikin kanssa, joka ei antaisi pienintäkään siivua omaa tilaa tai mahdollisuuksia päättää omista asioistani. Se ei ole romanttista, vaan ahdistavaa.

Jostain luin joskus, että koko Fifty Shades-konseptin viehätys perustuu siihen, että Christian Grey on nuori, komea ja rikas. Jos hän olisi ruma ja siivoton asuntovaunussa elelevä ukko, nämä kontrollifriikkeilyt eivät yhtäkkiä tuntuisikaan niin ihanilta romanttisilta eleiltä, eikö vain?



Ettäkö orgasminikin olisivat jonkun toisen omaisuutta? Ei kiitos.

Toinen häiritsevä asia on se, miten kirjoissa ja leffoissa käsitellään Christianin seksuaalisia mieltymyksiä. Tokassa kirjassa Christian kertoo saavansa tyydytystä sellaisten naisten fyysisestä rankaisemisesta, jotka muistuttavat hänen kuollutta biologista äitiään. Se on toki pikkuisen pelottavaa eikä ehkä kovin tervettä toimintaa, ja on ihan ymmärrettävää että Ana sitä pikkuisen säikähtää. Mutta en pidä siitä, että Christianin sadistiset taipumukset nähdään ennen kaikkea hänen traumoistaan aiheutuvana haittana, jonain mistä pitäisi terapian avulla päästä eroon. Sadismi on seksuaalinen mieltymys siinä missä muutkin, ja niin kauan kun sitä toteutetaan kenenkään ihmis- tai seksuaalioikeuksia rikkomatta, ei siinä pitäisi olla mitään ongelmaa. BDSM:stä tai muustakaan kinkyseksistä tykkääminen ei ole sairaus eikä oire mistään henkisestä epätasapainottumuudesta tai traumatisoitumisesta. Joskus ne ehkä kompensoivat elämän muita osa-alueita, esimerkiksi niin, että joku esimerkiksi töissä paljon vastuuta kantava saattaa nauttia alistumisesta ja kontrollin luovuttamisesta toiselle, mutta sehän on vaan merkki tasapainoisuudesta ja tasapainon hakemisesta elämään, ei missään nimessä traumoista tai sairaudesta. Siksi en tykkää siitä, että Christianin mieltymys on ensisijaisesti negatiivinen juttu ja jotain sellaista, josta hän Anan rakkauden avulla paranee. Voin tässä itsekin rehellisesti myöntää, että ihan se tavallisin tylsä vaniljaseksi ei minuakaan täysin saa syttymään, vaan voi olla että hieman toisenlaiset jutut kiinnostavat enemmän. Onko minussa nyt sitten joku vika, vai onko kyse siitä, etten ole tavannut ketään taianomaista ihmistä jonka rakkaus saisi minut parantumaan tästä ja nauttimaan tylsästä jyystämisestä niin kuin kunnon kansalaiset? Ajatuskin on naurettava.

Fifty Shadesilla on toki oma viihdearvonsa sekä kirjoina että leffoina, sitä en käy kiistämään. Seksikin on tosin hieman epäuskottavaa, sillä kuka nainen voisi samastua Anastasiaan, 21-vuotiaaseen neitsyyteen, joka ensimmäisestä kerrastaan lähtien saa joka kerta seksiä harrastaessaan lukuisia orgasmeja, sekä esileikkien että yhdynnän aikana, ja useimmiten vielä lähes samanaikaisesti kumppaninsa Christianin kanssa. Leffojen parasta antia on mielestäni upea puvustus sekä hyvät soundtrackit. Seksikohtauksia on hieman siistitty leffoissa, niistä puuttuu esimerkiksi kokonaan Christianin vastaanottama suuseksi, mutta jos niitä katsoo tarpeeksi kiimaisessa olotilassa, saattaa tuntea pientä syttymistä. Kirjoista saa eniten irti jos ne lukee englanniksi, suomennokset herättävät välillä lähinnä myötähäpeää. Kannattaa myös pitää koko ajan tietty kriittisyys mielessä, ettei luku- tai katselukokemuksen jälkeen huomaa haaveilevansa omasta sekopäisestä kontrollifriikistä, joka tahtoo rangaista sinua äitinsä huumeongelman vuoksi.

ps. aiheesta kirjoitti hyvin myös bloggarikollegani Jemina, käypä lukemassa!

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Neuvontaharjoittelu on tehty!

Hei te kaikki, jotka eksyitte blogiini seksuaalineuvontaa kaipaillen! Olen nyt saanut harjoittelutuntini suurin piirtein täyteen, joten en enää ota enempää neuvonta-asiakkaita. Chattimahdollisuutta ei siis enää ole, eli pahoittelut niille, jotka ovat lukeneet esim. Demiin tai Vauva-palstalle kirjoittamani viestit ja tulleet sitä kautta tänne chattailemaan. Koko chat-juttu oli muutenkin pienoinen fiasko, sillä ensimmäinen chat-sovellus jota kokeilin osoittautui katastrofaalisen huonoksi ja toimimattomaksi, ja toinenkin pikkuisen hankalaksi. Melkein olisin tarvinnut jonkun alan ammattilaisen säätämään näitä teknisiä yksityiskohtia, kun nyt se vei hirveästi aikaa ja resursseja itse neuvonnalta.

Kiitos kaikille, jotka ottivat yhteyttä ja joiden kanssa keskusteltiin joko kasvotusten tai chatin tai sähköpostin välityksellä. Teidän ansiostanne sain erittän arvokasta kokemusta tulevaisuutta varten, nyt enää muutama asiakastapaaminen ja kaksi seminaaripäivää koulussa ja sen jälkeen olen valmis seksuaalineuvoja, virallinen rakkauden ammattilainen!


Kuva tehty Coloring Book for Me-mobiilisovelluksella. Kiva appi, saa hyvin ajan kulumaan!

tiistai 14. helmikuuta 2017

Ystävänpäiväspesiaali

Heippa ja hyvää ystävänpäivää! Joko te parisuhteilijat olette hankkineet kultamussukoillenne sydänsuklaarasiat ja pehmolelut? Entäs sinkut, onko jätskipurkit ja nenäliinat jo valmiina tositoimiin?

Tykkään kaikista juhlapäivistä tosi paljon, ja ystävänpäivä on yksi lemppareistani. Mutta vähän harmillista on, että siitä on tullut niin vahvasti sellainen romanttista rakkautta juhlistava päivä. Ja nimenomaan niin, että sitä rakkautta pitää juhlistaa kauhealla määrällä pinkkiä ja sydämenmuotoista ällösöpöä krääsää. Mutta ylipäätään se meininki, että olisi jotenkin säälittävää ja surullista olla sinkku ja yksin ystävänpäivänä, on aika mälsää. Päivä se on siinä missä muutkin, ja tänä vuonna vielä tiistai, joka nyt ei ole varsinaisesti mikään the ultimate date night, joten aika tyhmää olisi sellaisesta ruveta ottamaan jotain paineita.


Hyvää tekemistä ystävänpäivänä on esim. leikkiä Snapchatin filttereillä.

Minulle ystävänpäivä on aina merkinnyt enemmänkin sitä, mitä se suomen kielessä muutenkin tarkoittaa, eli ystävien muistamista. Ystäväni ovat kuitenkin olleet merkittävin rakkauden lähteeni tässä sinkkuvuosieni aikana, joten todellakin haluan muistaa heitä oikein spesiaalin paljon ja kertoa, että he ovat minulle tärkeitä. Moni ystävistäni on onneksi kanssani samoilla linjoilla tai ei muuten vaan välitä kauheasti ystävänpäivän kaltaisista hömpötyksistä, joten kauhean yksinäiseksi en ole joutunut itseäni tuntemaan silloinkaan, kun olen ollut kaveriporukkani ainoa sinkku ystävänpäivänä. Voisihan se muuten olla vähän tylsää, jos suuret rakkaudenosoitukseni eivät saisi mitään vastakaikua koska kaikki kaverini keskittyisivät intoilemaan jostain superromanttisista ystävänpäivätreffeistä seurustelukumppaneidensa kanssa.

Superromanttisista treffeistä puheen ollen, vietin tänään aamulla laatuaikaa itseni kanssa ja kävin pitkästä aikaa seksitautitesteissä. Viime kerrasta olikin jo vierähtänyt sen verran aikaa, että alkoi olla jo korkea aika uudelle vierailulle. Nyt sitten odotellaan kaikki sormet ja varpaat ristissä, että tulee puhtaat paperit eikä mitään ikävyyksiä. Vaikka eiväthän nuo taudit välttämättä mikään maailmanloppu ole, moneen löytyy parantava lääkehoito tai vähintäänkin jotain oireita lieventävää hoitoa. Muistakaa te lukijatkin käydä testeissä, sukupuolitauti kun tuskin on kenenkään käsitys kivasta ystävänpäivälahjasta.


Sain kotimatkalla testeistä ilmaisen sydänilmapallon. Se piristi!

Ystävänpäivä on usein ehkä vähän enemmän sellainen tyttöjen juttu, tai ajatellaan että miesten pitäisi silloin hemmotella naisiaan kukilla ja suklailla ja


niillä kaiken maailman pinkeillä härpäkkeillä, mitä kaupoista nyt löytyy. Minusta sen ei pitäisi olla niin, vaan enemmän sellainen pariskunnan yhteinen juttu, että joko kumpikin muistaa toista tai sitten ei kumpikaan. Ärsyttävää sukupuolistereotypioiden korostamista vaan, jälleen kerran. Niiden miesten, joiden tyttöystävät vaativat hemmottelua ja erityiskohtelua ystävänpäivänä, kannattaakin laittaa kalenteriin ylös tärkeä päivämäärä tasan kuukautta myöhemmin eli 14. maaliskuuta, jolloin vietetään kansainvälistä Pihvi ja suihinotto-päivää.  Silloin on miesten tilaisuus vähän tasata tilejä ja ottaa naisiltaan vastaan pientä ekstrakivaa. Mikään ei toki estä viettämästä tuotakin juhlapyhää ihan sukupuoleen katsomatta, voihan sitä ystävänpäivänä vähän ällösöpöillä ja sitten kuukauden päästä antaa molemminpuoliset kielihoidot ja syödä pihvejä. Ja miksei sitä voisi kavereidenkin kanssa viettää, mikäli sattuu omaamaan sellaisia kavereita, joiden kanssa tuommoista tykkää harrastella. Vähän erityishuomiota uskolliselle fuckbuddylle vaikka. Aika ihanaa tavallaan, eikö?

Ihanaa ystävänpäivää kaikki ystävät ja lukijat! Pusuja <3



ps. Snapchat: teekutsuilla ;)

pps. jos huvittaa kokkailla tänään jotain spessua, täältä löytyy hyvä valikoima erilaisia ystävänpäivän menu-vaihtoehtoja ja niihin tarvittavat raaka-aineet. Ehdoton lempparini oli "Kunnon lohturuokamenu", jonka ostoslistalle kuului myös nenäliinapaketti ja silmämeikinpoistoainetta.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kolme vuotta sinkkuna

Bloggarikollegani ja opiskelutoverini Henriikka kirjoitti juuri blogiinsa siitä, että hänellä tuli täyteen pyöreät kahdeksan vuotta sinkkuna. Meillä on vuosipäivät näköjään aika samoihin aikoihin, sillä minullakin tulee nyt täyteen puolikas siitä kahdeksasta, eli kolme. Se kahdeksikko pitää siis halkaista, niin niistä puolikkaista tulee kaksi kolmosta. En ole noin huono matikassa. Joka tapauksessa, suunnilleen viikon päästä siitä taitaa olla päivälleen kolme vuotta, kun sinkkutaipaleeni aloitin.

Jos joku olisi sanonut minulle silloin, että tässä sitä nyt ollaan seuraavat kolme vuotta, olisin varmaan ahdistunut kovasti ajatuksesta niin pitkästä yksinolosta. Mutta se olisi ollut aika turhaan, koska hyvät kolme vuotta nämä ovat olleet. Niinpä kirjoitin kolmen vuoden takaiselle itselleni kirjeen, jonka voin sitten joskus lähettää ajassa taaksepäin itseni luettavaksi kun aikamatkailusta tulee mahdollista. Tässä se on:

Hei kolme vuotta sitten-minä!

Tiedoksesi, että tulet olemaan sinkku seuraavat kolme vuotta. Vähän vaihtelua viimeisen kolmen vuoden parisuhteiluun, eikö? Mutta hei, älä huoli. Koska et arvaakaan, mitä kaikkea sinulle tulee näiden vuosien aikana tapahtumaan!

Ensinnäkään, vaikka olet sinkku, et tule olemaan yksin. Tulet tapaamaan aivan järkyttävän määrän miehiä. Käyt niin monilla treffeillä, että se alkaa jo kyllästyttää. Sinulle tarjotaan niin monet kahvit, siiderit ja viinilasilliset, että sekoat laskuissa. Puhelimesi tulee olemaan täynnä miesten numeroita. Ja ne laittavat sinulle viestejä ja soittelevat, erityisesti öisin silloin kun olet yksin kotona nukkumassa. Ja sinäkin tekstaat niiden kanssa, erityisesti bileissä, koska kännitekstailusta tulee uusi leipälajisi. Oh yes, sitä tulet harrastamaan paljon.

Tulet tutustumaan mitä mielenkiintoisimpiin miehiin. Yksikin on sellainen, joka on yrittänyt tatuoida itseensä "Jupperi"-tekstin, mutta J meni väärin päin, joten siitä tuli pelkkä JUP väärin päin olevalla J:llä. Ja toinen taas osti aina sitä kallista valmiiksi kuorittua ja leikattua ananasta, ja laittoi sitä jauhelihakastikkeeseen. Ja yksi tulee sekoittamaan pääsi ihan totaalisesti, sekä hyvällä että huonolla tavalla. 

Se yksi tyyppi on sellainen, että tulet istumaan sunnuntaiaamuisin hänen sänkynsä reunalla katselemassa häntä kokkaamassa aamupalaa verkkarit jalassa ja hymyilemään tyhmänä, koska hän on niin upea. Vielä sittenkin, kun juttunne on jo ajat sitten loppuut, hänen läsnäolonsa vaikuttaa sinuun niin, että menet aivan sekaisin. Hän vetää sinua puoleensa kuin sellainen supermagneetti. Eikä hän ole pelkästään hyvännäköinen, vaan kaikin tavoin muutenkin siisti, mutta joudut hyväksymään, ettei sinusta ja hänestä tule mitään. Siinä tulee kestämään tosi kauan, ja olet hänen takiaan pitkään aika rikki. Rikki, ja kylmä, koska et tunne mitään muuta kuin ahdistusta, mutta älä huoli, se menee ohi. Sitä tarkoittaa, kun sanotaan, että sydän särkyy. Sinustakin tulee melkoinen sydäntenmurskaaja, ja tulet huomaamaan, että useimmiten ne miehet, joista et ole kiinnostunut, haluavat sinua jostain syystä aina eniten.

Tulet harrastamaan paljon seksiä. Siis tosi paljon. Hyvää seksiä, huonoa seksiä, luokattoman surkeaa seksiä sekä sellaista seksiä, joka tuntuu lähes tajunnanräjäyttävältä. Löydät uusia puolia seksuaalisuudestasi ja opit tuntemaan itsesi ja mieltymyksesi paremmin. Tutustut monenlaisiin vehkeisiin: isoihin, pieniin, kaareviin, paksuihin, useimmiten koviin, pari kertaa löysiin, ja yhteen ympärileikattuunkin vielä. Saat monta mustelmaa, ja teet niitä itsekin. Yhden kerran teet vahingossa yhden jätkän munaan mustelman, koska innostut vähän liikaa ottaessasi suihin. Jätkä tosin tykkäsi siitä, joten ei se haittaa mitään. Kaikista parasta on, että tulet haluamaan seksiä tosi paljon enemmän kuin aikaisemmin. Sitä varten on hyvä, että sinulla tulee olemaan panokavereita ja friends with benefits-juttuja.

Sinusta tulee tosi rohkea. Rohkaistut muun muassa aloittamaan tämän blogin, joka johtaa siihen, että päätät ruveta opiskelemaan seksuaalineuvojaksi. Sinusta tulee avoin ja aika estotonkin, etkä ujostele puhua seksistä. Aluksi et kehtaa kirjoittaa blogiisi niin paljon seksijuttuja, mutta myöhemmin rohkaistut siinäkin, ja lopulta ne aiheet, joista et kehtaisi kirjoittaa, alkavat käydä vähiin. Sinut aletaan tuntea seksibloggarina. Se aiheuttaa sinulle välillä vähän identiteettikriisiä ja pientä ahdistusta, mutta enimmäkseen vain nautit siitä tosi paljon.

Parasta näissä kolmessa vuodessa on, että opit olemaan sinkku, pärjäämään ja viihtymään yksin. Et toista enää uusissa suhteissasi vanhan parisuhteesi toimintatapoja, joihin olet sinkkuaikojesi alussa vielä aika jumittunut. Niin, tiedän että kuvittelet olevasi piakkoin jo valmis uuteen suhteeseen, mutta usko pois, et ole sitä vielä pitkään aikaan. Ja hyvä niin, sillä jos olisit alkanut heti seurustella, paljon mahtavia asioita olisi jäänyt tapahtumatta. Jos et esimerkiksi olisi tapaillut yhtenä kesänä erästä tyyppiä, et olisi koskaan mennyt yksiin bileisiin joissa tapasit pitkästä aikaa vanhan lukiokaverisi etkä olisi tutustunut häneen uudestaan eikä teistä olisi tullut parhaita ystäviä. Tai jos et vaikkapa olisi tavannut yhtä toista tyyppiä, hänen paras kaverinsa ei olisi koskaan tavannut sinun parasta kaveriasi eivätkä olisi nyt seurustelleet kahta vuotta. Kaikilla näillä jutuilla, säädöillä, heilasteluilla, miksi niitä haluatkin nimittää, tuntuu olevan jonkinlainen tarkoitus. Kaikesta opit jotain, tai sitten niistä seuraa jotain muuta hyvää.

Tsemppiä tuleviin kolmeen vuoteen, tiedän että selviät niistä! 

Pusuja (niitäkin on sinkkuvuosillesi varattuna muuten aika paljon, hihih),

nykyinen minä

Mitäköhän mahtavat seuraavat kolme vuotta tuoda tullessaan?

maanantai 6. helmikuuta 2017

Haluutsä?

Viime seminaarissa koulussa puhuttiin seksuaalisesta halusta. Mitä halu on, miten se syntyy ja mitäs sitten tehdään, jos ei halutakaan? Täytyykö seksiä haluta voidakseen harrastaa sitä? Onko olemassa jotain vippaskonsteja, jotka lisäävät haluja?


Seksuaalisista halua ja kiihottumista kuvaavia malleja on olemassa useita. Yksi hyvä ja selkeä on HBO:n Masters of Sex-sarjasta tuttujen  William Mastersin ja Virginia Johnsonin malli, jossa kuvataan neljä vaihetta: kiihottuminen, tasanne, orgasmi ja laukeaminen. Siihen on myöhemmin lisätty Helen Kaplanin toimesta vielä halu kiihottumista edeltäväksi vaiheeksi. Malli on suoraviivaisuudessaan ilahduttavan helppotajuinen: ensin haluttaa, halu konkretisoituu kiihottumiseksi, tasannevaiheessa kiihottuneisuus kasvaa pikku hiljaa huipentuen lopulta orgasmiin ja laukeamiseen. Se onkin siis erinomainen kuvaus spontaanista halusta, eli siitä, kun yhtäkkiä esimerkiksi kaupan kassajonossa iskee panetus päälle. Kaplanin halu-lisäys painottaa erityisesti tätä, koska se tuo malliin vahvasti ajatuksen siitä, että kiihottuminen voi tapahtua vasta sitten, kun ensin haluttaa.

On olemassa kuitenkin myös toisenlainen tapa haluta. Rosemary Bassonin kehämäinen malli hahmottaa tätä responsiiviseksi haluksi kutsuttua halutyyppiä hyvin, sillä siinä halu voi tulla mukaan missä tahansa vaiheessa kehällä kulkevaa prosessia. Toisin sanoen, joskus halu syntyy esimerkiksi fyysisen tai emotionaalisen läheisyyden tai jopa suoran seksuaalisen stimulaation ansiosta: Bassonin mallissa siis unohdetaan ajatus siitä, että halun pitäisi olla aina ensin, vaan joskus halu voi syntyä kiihottumisen seurauksena. On hyvin yleistä haluta useammin responsiivisesti kuin spontaanisti, mutta jostain syystä jotkut ajattelevat silti, että vain spontaani halu on oikeanlaista halua ja että ihminen, jolle ei syty pankkikonttorin odotustilassa järkyttävää spontaania halua kumppaniaan kohtaan, ei halua tai rakasta tätä oikeasti. Voidaanpa responsiivisesti haluava mieltää haluttomaksikin, vaikka siitähän ei missään nimessä ole kyse, halu vain syttyy vähän eri tavalla.


Responsiivinen halu mielletään usein erityisesti naisten tavaksi haluta seksiä, mutta kyllä se on ihan kaikkien sukupuolien juttu. Nimenomaan se, että miehille ei sallita responsiivista halua vaan heidän oletetaan olevan aina spontaanisti halukkaita, tuottaa miehille valtavasti paineita ja lisää typeriä sukupuolistereotypioita.

Asiakastyötä ajatellen erityisen hyödyllinen malli voisi olla meillä koulussa ensimmäisessä seminaarissa esitelty kaasu-jarru-malli. Siinä seksuaalinen halu on ikään kuin auto, jossa kaasua tuovat erilaiset halua lisäävät asiat ja jarrua taas halua estävät ja häiritsevät asiat. Lisäksi halua jarruttelevat asiat voidaan jakaa erikseen käsi- ja jalkajarruksi eli sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Halua lisääviä tekijöitä voivat olla muun muassa mieluisa kumppani, hyvät seksitaidot ja seksuaalinen itsetunto, seksin tyydyttävyys (orgasmi), turvallisuus ja luottamus, leikkimielisyys sekä aika. Halua jarruttavia tekijöitä voivat taas olla muun muassa stressi ja uupumus, ongelmat parisuhteessa, luottamuksen puute, häpeä, seksitaitojen puute tai epävarmuus itsestä, torjutuksi tuleminen sekä erilaiset sairaudet ja lääkitykset. Eräs hyvin olennainen tekijä halun syttymisessä tai sammumisessa on konteksti, eli aika ja paikka. Varmaan moni on kanssani samaa mieltä kun väitän, että seksiin on helpompi heittäytyä rauhallisessa ja kiireettömässä ympäristössä kuin sellaisessa, jossa aikaa tai omaa rauhaa ei juurikaan ole. Joskus halu voi olla myös tietoinen päätös. Väärässä paikassa tai väärään aikaan tapahtuma seksuaalinen stimulaatio voi siis olla todellinen äkkijarrutus halulle, vaikka toisessa tilanteessa se saisi painamaan kaasun pohjaan saman tien.

Pidän kaasu-jarru-mallia käyttökelpoisena asiakastyössä erityisesti siksi, että autovertaus on helppo ja kansantajuinen ja koska ainakin itseäni auttaa aina asioiden listaaminen ja näkeminen kokonaisuutena. Kun kirjoittaa ylös omaa halua lisäävät ja estävät asiat, syntynyt kokonaisuus on helpompi hahmottaa kuin jos se vain velloisi omassa päässä isona asioiden vyyhtinä. Halun puutetta voi lähteä ratkomaan listoja vertailemalla ja miettimällä, tarvitaanko lisää kaasua eli halua lisääviä asioita vai auttaisiko pikemminkin jarrun höllääminen eli halua blokkaavien asioiden vähentäminen. Usein halua yritetään kasvattaa vain vimmatusti kaasuttamalla, mutta mitkään seksileikit tuskin auttavat jos halua jarruttamassa on esimerkiksi vakavia parisuhteen ongelmia. Ihmiset ovat myös kaasujensa ja jarrujensa kanssa hyvin yksilöllisiä: toiset lyövät jarrut pohjaan pienimmästäkin asiasta ja toiset painelevat menemään kaasu pohjassa paljoa jarruttelematta.

Itseään tai kumppaniaan ei pidä liian heppoisin perustein luokitella haluttomaksi. Parisuhteessa usein kyse on pikemminkin halujen eriparisuudesta, toinen vain haluaa enemmän kuin toinen tai eri tavalla kuin toinen. On myös eri asia olla haluamatta seksiä ollenkaan kuin olla haluamatta seksiä jonkun tietyn ihmisen kanssa tai jotain tietynlaista seksiä. Toisille halun syttyminen saattaa vaatia vaikkapa sen, että kumppanilla on seksin aikana jalassa keltaiset kumisaappaat. Toisistaan on syytä erotella myös kiihottumisen ja halun puute, sillä joskus toimintakyvyn ongelmat vaikeuttavat kiihottumista vaikka halua löytyisikin. Case in point: omalla kohdallani ehkäisypillerit vaikuttivat aikoinaan siten, että halusin seksiä kyllä, mutta kroppani ei meinannut lämmetä lainkaan. Ongelma korjaantui kahdessa viikossa pillerit lopetettuani. Muistan ajatelleeni, että seksi ei varmaankaan vaan ole minun juttuni eikä se nyt sillä lailla kiinnosta tai ole niin tärkeää. Jepjep..

Mitään ihmepilleriä, jolla haluja saisi kasvatettua, ei ole olemassa, joten halun puutetta saa vähennettyä ainoastaan miettimällä, mistä se mahtaisi johtua. Voi kuitenkin miettiä, että jos sellainen pilleri olisi, ottaisiko sen vai ei, eli toisin sanoen pohtia sitä, haluaisiko tai pitäisikö haluta enemmän vai ei ja miksi näin on. Seksiä ei ole pakko haluta, ja halun puute on ongelma vasta siinä vaiheessa, kun siitä on jotain haittaa. Eniten ongelmia halun puutteesta seuraa silloin, kun se alkaa vaikuttaa parisuhteeseen tai jopa saa harkitsemaan suhteen lopettamista. Moni haluun liittyvä pulma on kuitenkin ratkaistavissa, ja siinä auttaa muun muassa halun tarkasteleminen eri näkökulmista, kaasu-jarru-listan tekeminen sekä rehellisyys itselle ja toiselle.