Käytiin tuossa hiljattain katsomassa kavereiden kanssa uusi Fifty Shades Darker. Olen nähnyt myös leffasarjan ekan osan Fifty Shades of Greyn ja lukenut kaikki kolme kirjaa, joihin leffat perustuvat. Tämän perusteella voisi kuvitella, että tykkään kyseisestä sarjasta kovasti, mutta asia ei kyllä ole ihan niin. Tartuin kirjoihin aikanaan niiden ympärillä pyörivän kohun vuoksi, ja leffoissa kiinnosti se, miten kirjan tapahtumat on tuotu valkokankaalle ilman, että hommasta tulee ihan tyylipuhdasta aikuisviihdettä. Melkoisia pettymyksiä ovat kokemukseni sekä kirjoista että leffoista olleet, sillä vaikka osa seksikohtauksista ovat varsinkin kirjoissa ihan kohtalaisen hyviä ja kiinnostavia, on päähenkilöissä ja heidän suhteessaan niin paljon mätää, etten pääse siitä yli enkä ympäri.
Kyseinen sarja siis kertoo parikymppisestä opiskelijatytöstä Anastasiasta, joka rakastuu rikkaaseen ja komeaan nuoreen poikamieheen Christian Greyhin. Pian käy kuitenkin ilmi, että herra Grey ei olekaan varsinaisesti se satujen prinssi, vaan hänellä on vahva pimeä puoli, joka ilmenee kiinnostuksena BDSM-seksiin. BDSM on lyhenne sanoista bondage & discipline, dominance & submission sekä sadism & masochism. Anan ja Christianin suhde alkaa dom/sub-suhteena mutta muuttuu melko nopeasti rakkaussuhteeksi, jota kuitenkin varjostaa Christianin traumaattinen lapsuus ja siitä juontuvat sadistiset taipumukset sekä vahva kontrolloimisen tarve. Seuraa sarja toinen toistaan dramaattisempia tapahtumia, joiden välissä harrastetaan intohimoista seksiä milloin missäkin upporikkaan mr. Greyn omistamassa kulkupelissä, kuten autoissa, helikoptereissa ja veneissä. Tai no, en minä muista pannaanko helikopterissa. Ehkä ei, koska ylisuojeleva ja kontrolloiva mr. Grey tuskin ottaisi sellaista turvallisuusriskiä Anastasiansa kanssa.
Jostain luin joskus, että koko Fifty Shades-konseptin viehätys perustuu siihen, että Christian Grey on nuori, komea ja rikas. Jos hän olisi ruma ja siivoton asuntovaunussa elelevä ukko, nämä kontrollifriikkeilyt eivät yhtäkkiä tuntuisikaan niin ihanilta romanttisilta eleiltä, eikö vain?
Ettäkö orgasminikin olisivat jonkun toisen omaisuutta? Ei kiitos.
Fifty Shadesilla on toki oma viihdearvonsa sekä kirjoina että leffoina, sitä en käy kiistämään. Seksikin on tosin hieman epäuskottavaa, sillä kuka nainen voisi samastua Anastasiaan, 21-vuotiaaseen neitsyyteen, joka ensimmäisestä kerrastaan lähtien saa joka kerta seksiä harrastaessaan lukuisia orgasmeja, sekä esileikkien että yhdynnän aikana, ja useimmiten vielä lähes samanaikaisesti kumppaninsa Christianin kanssa. Leffojen parasta antia on mielestäni upea puvustus sekä hyvät soundtrackit. Seksikohtauksia on hieman siistitty leffoissa, niistä puuttuu esimerkiksi kokonaan Christianin vastaanottama suuseksi, mutta jos niitä katsoo tarpeeksi kiimaisessa olotilassa, saattaa tuntea pientä syttymistä. Kirjoista saa eniten irti jos ne lukee englanniksi, suomennokset herättävät välillä lähinnä myötähäpeää. Kannattaa myös pitää koko ajan tietty kriittisyys mielessä, ettei luku- tai katselukokemuksen jälkeen huomaa haaveilevansa omasta sekopäisestä kontrollifriikistä, joka tahtoo rangaista sinua äitinsä huumeongelman vuoksi.
ps. aiheesta kirjoitti hyvin myös bloggarikollegani Jemina, käypä lukemassa!