tiistai 22. elokuuta 2017

Testissä: Fifty Shades of Grey-geishakuulat

Yhteistyössä Libido.fi

Muistan kirjoittaneeni tämän blogin ensimmäisessä postauksessa jotain siitä, että tästä ei sitten tule mikään seksiblogi enkä ole kirjoittamassa tänne mitään seksivälinearvosteluja. Tänään joudun syömään sanani. Sain nimittäin seksivälinekauppa Libidolta tarjouksen ottaa heidän tuotteitaan testiin, joten tässä tulee nyt Teekutsuilla-blogin historian ensimmäinen kunnon yhteistyöpostaus sekä ensimmäinen seksivälinearvostelu, olkaapa hyvät!

Libido.fi on suomalainen seksivälinekauppa, josta löytyy kattava valikoima erilaisia seksileluja ja -apuvälineitä. Valikoima on laaja ja hintataso kohtuullinen, ja sivustolta löytyy myös hyviä ohjeita välineiden hankintaan, käyttöön ja huoltamiseen liittyen. Näin Libidon tiimi kuvailee yritystä nettisivuillaan:

Libido.fi seksikauppa / erotiikkaliike on suosittu aikuistenkauppa joka palvelee tuotevalikoimallaan kokonaisvaltaisesti seksilelujen ja seksivälineiden käyttäjiä. Valikoimaamme kuuluvat kaikkien suosituimpien tuotemerkkien seksilelut. Seksilelu valikoimamme koostuu suosituista Fleshlight-keinovaginoista, dildoista, alusasuista, vibraattoreista sekä muista erotiikkatuotteista. Valikoimastamme löydätte myös suositut seksivälinepaketit, jotka ovat kätevä tapa tutustua erilaisiin seksileluihin. Seksilelut ovat oiva apuväline seksielämän piristämisessä, sekä itsetyydytyksen nautinnon lisäämisessä. Toimitamme kaikki lähetykset nopeasti ja huomaamattomasti ilman viitteitä lähetyksen sisältöön tai Libido.fi verkkokauppaan.

Libidon väki valitsi minulle toiveideni perusteella testattavaksi Fifty Shades of Grey-seksivälinesarjan Silicone Pleasure Balls-geishakuulat. Kyseinen härpäke käsitti kaksi metallista silikonipäällysteistä kuulaa, joissa on myös ulosvetämistä helpottava "häntä". Kuulia käytetään sekä tuottamaan kiihottavia värähtelyjä sisällä ollessaan, että auttamaan lantionpohjan lihasten treenaamisessa. Pakkauksen mukana tuli kuulien lisäksi myös tyylikäs säilytyspussi kuulille sekä tietty käyttöohjeet, joissa oli tunnelmaa nostattamassa pikkuinen ote yhdestä 50 Shades of Grey-sarjan kirjasta. Samaan postipakettiin kuulien kanssa oli laitettu huomaavaisesti myös pikkuinen näytepussi vesipohjaista liukkaria. Itse paketti saapui varsin nopeasti, toimituksessa kesti vain kaksi päivää, ja paketti oli pieni ja huomaamaton ruskea pahvilaatikko.

Testasin kuulia aluksi niin, että laitoin ne sisään ja kokeilin, miltä ne tuntuvat liikkuessa. Kuulat vaikuttivat ensi näkemältä melko isoilta, mutta helposti ne upposivat kuitenkin liukkarin avulla sisään. Aluksi kuulien aiheuttama värinä tuntui tosi paljon ja olin jo ihan innoissani, että huhhuh kohta räjähtää, mutta sitten tuntemukset vaimenivat kun pidin kuulia sisällä pidemmän aikaa. Kokeilin liikkua kävellen, hyppien ja peppua heilutellen, mutta mikään liike ei juuri aiheuttanut toista enempää tuntemuksia. Kuulat pysyivät sisällä ilman sen kummempaa ponnistelua, mutta huomasin kyllä, että ne lähtivät valumaan ulos jos aktiivisesti rentoutin lantionpohjan lihaksiani. Ulkopuolella roikkuva "häntä" tuntui välillä vähän epämukavalta vaatteiden kanssa, mutta ei häirinnyt kun sen asetteli kunnolla.


Seuraavaksi kokeilin tehdä erilaisia lantionpohjan lihasten harjoitteita kuulien avulla. Aloitin yksinkertaisesti niin, että makoilin selälläni sängyllä kuulat sisälläni ja liikuttelin niitä edestakaisin imaisten ne välillä sisälle ja työntämällä välillä vuorostaan ulospäin. Sain kuulat selkeästi liikkumaan ilman vaikeuksia, mutta lihastyötä sai kuitenkin tehdä. Lihasten supistelu tuntui kuitenkin helpommalta kuulien kanssa kuin ilman, ja erityisesti kuulat helpottivat tunnistamaan sisään vetämiseen ja ulos työntämiseen tarvittavat eri lihakset. Kokeilin samaa harjoitusta myös peilin edessä seisoen, jolloin siitä tuli painovoiman vaikutuksesta hieman haastavampi, mutta onnistuin hyvin silti. Lopetin treenituokion työntämällä koko hökötyksen ulos pelkästään lantionpohjan lihaksia käyttämällä.

Käytön jälkeen pesin kuulat huolellisesti vedellä ja saippualla ja laitoin ne kuivumaan. Pesun ajaksi otin metallikuulat silikonisesta kuorestaan pois, jotta sain ne pestyä joka paikasta huolellisesti. Peseminen oli helppoa ja metallikuulat sai helposti takaisin silikonikuoreen. Kuulat ovat kuitenkin pikkuisen eri näköiset keskenään, toinen oli selkeästi toista pitkulaisempi ja aluksi laitoin kuulat ilmeisesti väärin päin silikonikuoreen kun ne eivät meinanneet asettua kauniisti. Paikkoja vaihtamalla sain ne kuitenkin takaisin kuoreen siten kuin ne alun perin olivat.


Mielestäni Fifty Shades of Grey Silicone Pleasure Balls-kuulat toimivat erittäin hyvin lantionpohjan lihasten treenaamisessa, ja aion käyttää niitä siihen tulevaisuudessakin. Helppokäyttöisyytensä vuoksi kuulat sopivat erityisesti kaltaisilleni naisille, jotka haluavat pitää lantionpohjansa kunnossa mutta eivät ole täysin varmoja miten se tapahtuu. Mitään henkeäsalpaavaa nautintoa en kuulien käytöstä kuitenkaan saanut, joten siihen tarkoitukseen en voi niitä varsinaisesti suositella. Tosin en tiedä mitä tapahtuisi, jos kuulia pitäisi sisällä pidemmän aikaa. Ehkäpä mieleni muuttuisi, jos kokeilisin pitää kuulia vaikkapa kokonaisen baari-illan ajan...

Klikkaa Libidon sivuille tästä!

torstai 17. elokuuta 2017

Dickpiceistä ja muista nakukuvista: mitä varten?

Vaikka tuossa oikealla sivupalkissa lukeekin, että minulle saa lähettää dickpicejä Snapchatissa, en ole oikeasti mikään alastonkuvien suuri fani. Totta puhuen en ole ikinä oikein tajunnut porukkaa, joka ottaa nakukuvia itsestään ja lähettelee niitä muille. En oikein ymmärrä, mikä niiden kuvien tarkoituksea on, ja mieleen tulee väkisinkin kaikenlaisia riskejä joita sellaisten kuvien lähettelyyn liittyy.

En ole koskaan ottanut tai lähettänyt itsestäni alastonkuvaa. Pyydetty on kyllä, ensi kerran kun olin 13-vuotias ja joku silloin 19-vuotias jäppinen löysi meseosoitteeni ja ryhtyi lähettelemään minulle vihjailevia viestejä. Vaikka olin vasta pikkuinen hölmö teini, sen verran löytyi älliä päästä kuitenkin että kieltäydyin kunniasta. Koko ajatus tuntui todella epämukavalta ja tuntuu vieläkin, sellainen ei vain ole yhtään minua. Vähäpukeisia kuvia minusta kyllä on olemassa, jotain yläosattomiakin, mutta ei mitään sellaista, jossa näkyisi jotakin ns. yksityisiä kehonosia. Niitä alusvaatekuvia olen lähettänyt vain tarkasti valikoiduille henkilöille, en postaile sellaisia someen julkisesti kaikkien nähtäville. Minusta sellainen on aika mautonta, ja ajattelen muutenkin, ettei koko maailman tarvitse nähdä jokaista osaa vartalostani. Siksi en myöskään kuvaile itseäni alasti tai lähetä sellaisia otoksia kenellekään, koska huonolla tuurilla kuvat voisivat päätyä ties minne.


Ainoa täysin varma tapa estää kyseenalaisen kuvamateriaalin leviäminen on olla luomatta sellaista, mutta jos sellaista nyt on olemassa ja sitä haluaa jakaa, kannattaa se tehdä vasta kun sataprosenttisesti luottaa toiseen. Eikä sekään välttämättä takaa mitään, koska maailman luotettavimmankin ihmisen puhelin voidaan varastaa tai lomakuvia esitellessä voi vahingossa pyyhkäistä kerran liikaa vasemmalle ja kuva tupsahtaa koko kaveriporukan nähtäville. Tai entäs jos eron sattuessa jätetty osapuoli postaisi toisen lähettämät alastonkuvat vaikkapa Facebookiin tai lähettäisi toisen työpaikalle? Harvassa ovat ne ihmiset, jotka nauttisivat sellaisesta tilanteesta. Tosin olen sitä mieltä, että enää nykyään ei pitäisi minkään kyseenalaisenkaan kuvamateriaalin vaikuttaa esimerkiksi työnsaantiin, koska melkein kaikista on kuvia netissä ja työn ulkopuolisenkin elämän on sallittua näkyä siellä, mutta en kyllä silti tahtoisi itsekään että alastonkuviani päätyisi esimieheni tai vaikkapa äitini nähtäväksi. Alusvaatekuvat eivät mielestäni olisi niin pahoja, koska minun mittapuullani rohkeat kuvat ovat monelle ihan kilttiä perus instakamaa, mutta jos siellä nyt oikeasti vilahtaisi tissiä tai jotain muuta, niin eihän se kovin kivaa olisi.

Kun miettii riskiä, joka kuvien lähettelyyn liittyy, tulee väkisinkin mieleen, onko se todella sen arvoista. Tai siis, mikä siinä kuvien lähettämisessä on edes pointtina? Mitä niillä tehdään, kehystetään takan reunalle? Vai kootaanko ne sellaiseen Ifolor-kirjaan ja katsellaan yhdessä sukulaisten kanssa? Käytetäänkö niitä runkkumateriaalina vai mikä ihmeen pointti niillä voi olla? Valaiskaa minua, koska en nyt ihan oikeasti tiedä vastausta. Itse olen lähetellyt vähäpukeisia kuvia itsestäni miehille esimerkiksi jonkun flirttailevan viestittelyn yhteydessä, tai vaikka halutessani vähän piristää toisen tylsää työpäivää. Kesken palaverin on kuitenkin eri asia vastaanottaa joku semiviaton alusvaateposeeraus kuin ruudulle lävähtävät paljaat tissit. Niin mikä sellaisen tissikuvan pointtina sitten on? Runkkaako joku oikeasti sellaisille kuville? Miksi, kun netti on täynnä pornoa, ja omakin mielikuvitus on olemassa?

Tavallaan ymmärrän vielä sen, että joku mies saattaa kiihottua alastonkuvien katselusta, mutta en kyllä tunne yhtäkään naista, joka syttyisi dickpiceistä. Munakuvat eivät todellakaan kiihota sitten yhtään, varsinkaan jos kyseessä on jonkun suht random miehen muna. Kerran törmäsin Tinder-profiiliin, jossa tyypin ainoa kuva oli dickpic. Kiinnostaisi tosissaan tietää paljonko tyypillä oli matcheja ja kuinka monen kanssa hän pääsi munaansa käyttämään, koska veikkaan, että monelle muullekin naiselle kiinnostuksen herääminen vaatii muutakin kuin tiedon munakarvojen väristä. Kun ei siitä munakuvasta voi päätellä edes munan kokoa, kun kuvakulmalla ja muokkauksella saa vääristeltyä mittasuhteita tosi paljon. Mutta vaikka siinä munan vieressä olisi viivotin auttamassa hahmottamaan todellista kokoa, en silti lämpeäisi. Random munien kuvat eivät vaan sytytä. Eikä kyllä tuttujenkaan, en koe mitään tarvetta nähdä kuvia kenenkään tuntemani miehen munasta, en edes poikaystäväni. En toki pistäisi pahakseni jos hän päättäisi minulle sellaisen lähettää, koska tietäisin, että hän pelleilee eikä ole tosissaan, ja juttu olisi enemmän hauska läppä kuin totinen yritys saada minut kiihottumaan. Tuskin tulen sellaisia kuitenkaan saamaan, koska olemme tästä alastonkuva-aiheesta hyvin samoilla linjoilla eikä hänelläkään siis ole mitään tarvetta saada tai vastaanottaa minkäänlaista kuvamateriaalia.


Toki alastonkuvaus voi olla myös tosi voimauttavaa, varsinkin jos ei koe olevansa seksikäs ja hyvännäköinen ilman vaatteita. Onnistunut kuva voi olla todellinen itsetuntoboosti. Ei sellaisessakaan kuitenkaan tarvitse täysin ilman rihmankiertämää olla, ja omasta mielestäni ainakin alusvaatteet ovat usein paljon seksikkäämmät kuin kokonaan paljas vartalo. Jotain on hyvä jättää mielikuvituksenkin varaan. Jokainen kuitenkin tehköön mitä haluaa, saahan niitä kuvia ottaa ja lähetellä kenelle tahansa, mikäpä minä olen siitä mitään sanomaan. Koittakaa nyt kuitenkin muistaa pitää järki päässä, koska en minä ainakaan toivo törmääväni kenenkään teistä alastonkuviin vahingossa missään..

ps. Jos tykkää ottaa itsestään alastonkuvia ja esitellä niitä muille, siihen on olemassa ihan spesifejä sivustoja. Kuten vaikkapa Alaston Suomi

pps. Jos niitä kuvia on pakko lähetellä, lähettäkää Snäpissä. Siellä ne sentään poistuvat, vaikka voihan niistä screenshotteja ottaa, mutta eivätpä ainakaan vahingossa tallennu kameran rullaan.

tiistai 15. elokuuta 2017

Pitääkö pariskunnalla olla yhteisiä harrastuksia?

Olemme miettineet poikaystäväni kanssa jonkun yhteisen harrastuksen aloittamista. Jotakin liikunnallista tekemistä jota voitaisiin silloin tällöin tehdä yhdessä. Meillä on kuitenkin aika erilaiset urheilutaustat, joten sopivan lajin tai liikuntamuodon löytäminen ei ole ihan helppoa. Asiaa miettiessäni olen pohtinut paljon sitä, kuinka tärkeä se yhteinen harrastus nyt loppupeleissä sitten olisi ja mitä yhteiset mielenkiinnonkohteet tai niiden puute kertoo suhteesta ja sen tulevaisuudesta.

Mielestäni on tärkeää, että pariskuntaa yhdistää jokin muukin asia kuin pelkkä parisuhde. Täytyy siis olla muutakin yhteistä tekemistä kuin paneminen ja telkkarin tuijottelu, tai suhteesta tulee nopeasti aika tylsä. Yhteistä puhuttavaakin löytynee aika niukasti, jos kiinnostuksenkohteet ovat ihan erilaiset. Vähintäänkin täytyy pitää toisen harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita edes etäisesti kiehtovina, jotta niistä jaksaa keskustella toisen kanssa. Tai en tiedä teistä, mutta en itse ainakaan jaksaisi kuunnella pitkiä selostuksia jostain postimerkkeilystä tai rullahiihdosta tai varsinkaan keksiä niistä mitään järkevää kysyttävää. Tuskin siitä suhteesta tulisi muutenkaan mitään, jos pitäisi toiselle tärkeitä asioita kovin epäkiinnostavina.

Yhteinen harrastus voi parhaimmillaan vahvistaa parisuhdetta paljonkin, koska se luo kumppanuksille myös parisuhteen ulkopuolisen yhdyssiteen: enää ei olla pelkästään pariskunta, vaan esimerkiksi yhdessä kilpaileva joukkue. Harrastus voi luoda suhteen osapuolille yhteisiä tavoitteita, joita kohti pyritään yhdessä toinen toistaan kannustaen. Se voi opettaa toimimaan tiiminä ja ratkomaan ristiriitoja sekä tuoda yhteisiä onnistumisen kokemuksia, jotka luonnollisesti vahvistavat parisuhdetta. Oli kyseessä sitten kilpatanssi, sauvakävely tai puutarhanhoito, yhteinen tekeminen tekee varmasti hyvää suhteelle.

Toisaalta yhteiset harrastukset ja mielenkiinnonkohteet voivat olla joskus myös rasite parisuhteelle. Samaa lajia treenatessa voi syntyä kilpailutilanne, joka saattaa syödä suhdetta. Jos toinen on yhteisessä harrastuksessa paljon toista parempi, saattaa heikompi osapuoli kokea huonommuuden tai alemmuuden tunnetta, joka voi vaikuttaa parisuhteen dynamiikkaan. Niin kävi minulle ja eksälleni, joka opiskeli suhteemme aikana ammattitanssijaksi: siihen verrattuna oma tanssiharrastukseni tuntui aika turhalta puuhastelulta, mikä oli vaikeaa kestää, koska olen niin kilpailuhenkinen ja jatkuva häviäminen tuntui rankalta. Hän myös asetti itse oman tanssimisensa minun harrastukseni yläpuolelle. Tavallaan tuntui, että hän olisi vienyt minulta "oman juttuni" pois, hänen tanssijuutensa painoi sen minun identiteetistäni piiloon, enkä tykännyt siitä yhtään. Siksi en enää voisi olla parisuhteessa toisen tanssiharrastajan tai vaikka toisen bloggarin kanssa, koska haluan pitää omat juttuni ominani. Omat jutut ovat tosi tärkeitä parisuhteessa ja niistä kannattaa pitää kiinni, ihan kaikkea ei tarvitse jakaa toisen kanssa. Toiselle voi esitellä omaa harrastusta tai kiinnostuksenkohdetta ja kertoa siitä, mutta olla itse kuitenkin sen asian "asiantuntija" suhteessa. Uskoisin suhteeseen syntyvän hyvää tasapainoa silloin, kun molemmilla on omia juttuja joista voidaan yhdessä jutella, ja sitten joku yhteinen juttu lisäksi.

Entä mitäs sitten, jos sitä yhteistä harrastusta ei ole? Kannattaa päästää irti harrastus-käsitteestä ja yrittää ajatella laajemmin. Jos pariskunta viihtyy yhdessä, heillä luulisi väkisinkin olevan jotakin yhteistä. Ei sen harrastuksen tarvitse olla seinäkiipeily tai maratonjuoksu, vaan se voi olla vaikkapa ruuanlaitto, fantasiakirjat, valokuvaus, teatterissa käyminen tai vaikka jonkun tietynlaisen musiikin kuuntelu. Myös joku seksuaalinen mieltymys voi olla yhdistävä tekijä, kyllä siinä saa aikaa kulumaan kun vaikka shoppailee seksivälineitä yhdessä tai vierailee seksibileissä. Kyllä minulta ja poikaystävältänikin löytyy pitkä lista yhteisiä kiinnostuksen kohteita kun alkaa asiaa kunnolla miettimään, vaikka ensi miettimällä sitä ajattelikin, että meitä kiinnostaa ihan erilaiset asiat. Joku yhteinen liikuntaharrastus olisi kuitenki vielä kiva, ettei meitä tulevaisuudessa yhdistä liikunnan puutteesta johtuvat sairaudet..

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Uskalsin ihastua: kannattiko?

Kirjoitin alkuvuodesta pikku avautumisen siitä, kuinka ihastuminen on ollut minulle vaikeaa enkä ole uskaltanut antautua tuntemaan mitään, koska olen pelännyt satuttavani itseni. Juuri samoihin aikoihin tapasin nykyisen poikaystäväni ja päätin, että nyt jos koskaan on aika päästää pelosta irti ja uskaltautua kokeilemaan, jos avoimuus omista tunteista kenties johtaisi parempiin tuloksiin kuin niiden piilottelu. Ja kyllähän se johtikin.



On tuntunut hyvältä olla suhteessa, jossa omista fiiliksistä voi puhua avoimesti eikä tarvitse esittää välinpitämätöntä. Olen vakaasti päättänyt yrittää olla peittelemättä tai esittämättä mitään vaan sanoa asiat rehdisti suoraan, sillä olen todella kyllästynyt kaikkiin niihin turhiin suhdepeleihin joita ennen harrastin ja joista ei ollut loppupeleissä muuta kuin pelkkää harmia. Olen iloinen siitä, että poikaystävänikään ei sellaisista peleistä perusta, joten siinä mielessä kommunikaatiomme pitäisi olla ainakin teoriassa aika helppoa. Vähän totuttelemista se kyllä vaatii että joku osaa oikeasti puhua tunteistaan ja ajatuksistaan aikuismaisesti ilman kiertelyä, ja välillä unohdan sen ja rupean tulkitsemaan poikaystäväni käytöstä ja vetämään siitä kaikenlaisia johtopäätöksiä. Hän on itse kuitenkin sanonut, että sanoo sitten suoraan jos joku asia häiritsee, harmittaa tai on huonosti, joten yritän muistutella itseäni siitä aina kun meinaa lipsahtaa ylianalysointivaihe päälle.

Olemme olleet yhdessä tänään tasan puoli vuotta. Se on sen verran pitkä aika, että luulisi jo pystyvän luottamaan siihen ettei toinen ole lähtemässä suhteesta mihinkään. Ja kyllä pystynkin luottamaan, useimmiten uskon ilman epäilyn häivää että poikaystäväni välittää minusta ja arvostaa ja kunnioittaa minua sellaisena kuin olen. Välillä kuitenkin jostain syystä päähän tulee sellaisia ajatuksia, ettei suhteemme voi kestää koska joku pikkuasia on varmasti poikaystävälleni niin suuri dealbreaker. Tyyliin että koko suhde on tuhoon tuomittu koska en tykkää pelata pleikkaa. Tai sitten vertailen itseäni muihin naisiin ja ajattelen, että tuollakin ohikulkijalla oli isommat tissit niin miksi se nyt mun kanssa viitsisi olla. Tosi typerää, koska oikeasti ne asiat eivät liity mitenkään meidän suhteeseemme vaan enemmänkin omiin epävarmuuksiini itsestäni, eikä ole kovin reilua syytellä poikaystävääni asioista jotka olen keksinyt oman pääni sisällä. Enkä varsinaisesti syyttelekään, mutta välillä pahoitan mieleni noita mietiskellessäni ja häntä ihan ymmärrettävästi ärsyttää kun kehitän jonkun itkukohtauksen jostain maailman turhimmasta asiasta.

On tuntunut hyvältä antaa tunteiden tulla vapaasti ja nauttia niistä, mutta kaiken ihanuuden vastapainona on pieni menetyksen melko. Koko ajatuskin siitä, että tämä parisuhde loppuisi, tuntuu musertavan kamalalta. En ajattele sitä usein, mutta silloin kun ajattelen, alkaa heti ahdistaa. Vaistomainen reaktioni olisi toimia niin kuin sinkkuaikoinani tein ja alkaa tarkoituksella ottaa etäisyyttä, jotta sattuisi sitten vähemmän kun juttu loppuu. Mutta en halua tehdä sitä nyt, koska sillä vain aiheuttaisin itse koko suhteen loppumisen. Uskon, että paras tapa varmistaa suhteen jatkuminen on luottaa siihen, että kaikki menee hyvin, ja jos ei menisikään, niin sekään ei olisi maailmanloppu. Tässä vaiheessa viimeistään on pakko lopettaa kaikenlainen omaan pussiin pelaaminen ja alkaa pelata yhdessä tiiminä samaan maaliin. Toivotaan, että niitä maaleja tulee.

Hyvää puolivuotispäivää meille <3

ps. tässä se tammikuinen postaus niistä ihastumisvaikeuksista, josta mainitsin alussa.

perjantai 4. elokuuta 2017

Miten aloittaa viestittely kiinnostavan tyypin kanssa

Kiinnostavia ihmisiä lähestytään nykyisin hyvin usein viestien välityksellä. Siitä on tullut sellainen sosiaalinen normi, että aloitteita ei juuri tehdä kasvotusten (ainakaan selvinpäin) vaan viesti on usein se ensisijainen tapa lähestyä toista ihmistä. Aloitteen teko ei ole kuitenkaan viestillä yhtään sen helpompaa kuin kasvotustenkaan. Itsekin olen miettinyt monta monituista kertaa, että sitä haluaisi laittaa viestiä jollekin kiinnostavalle tyypille, mutta ei kerta kaikkiaan keksi mitään järkevää sanomista. Toki sitä voisi vaan kertoa omasta kiinnostuksestaan suoraan, mutta moni suosii aluksi hieman hienovaraisempaa lähestymistapaa, jolla vähän kokeillaan kepillä jäätä ja tunnustellaan, olisiko toinenkin mahdollisesti kiinnostunut. Niiden hienovaraisten mutta kuitenkin pikkuisen vihjailevien viestien keksiminen ei kuitenkaan ole mitään erityisen helppoa hommaa. Nyt siitä tulee kuitenkin teille hieman helpompaa, sillä kerron seuraavaksi omat vinkkini viestittelyyn ja keskustelun aloittamiseen.

Esimerkki 1. Olet tavannut jossain kiinnostavan tyypin, ja olette päätyneet vaihtamaan numeroita.

Perustaso: Aloita keskustelu kysymällä jotain suht neutraalia tapaamiseenne liittyvää. Laita loppuun oma nimesi, ja, jos epäilet ettei tekstailukumppanisi muista sitä (= tapasitte kännissä), joku tunnistettava kuvaus itsestäsi.

"Miten meni loppuilta eilen? Mulla aika myöhään, nyt kyllä väsyttää. t. Minna (tyttö jonka kengille kaadoit bissen, haha)"

Next level: Keksi joku perustasoa persoonallisempi kysymys. Viittaa johonkin asiaan, mistä juttelitte tapaamishetkellä ja mikä yhdistää juuri teitä kahta. Nimi tai kuvaus loppuun kuten edellisessäkin.

"Mites makaronilaatikko, tuliko hyvää? Mun lasagnesta ainakin tuli, maistuis varmaan sullekin ;) t. Maija (tyttö makaronihyllyltä)"

Pro tip: Kiinnostavan ihmisen numeroa voi kysyä hauskalla tavalla vetoamalla vaikka johonkin vedonlyöntiin. Muista muotoilla asiasi kuitenkin niin, että tyyppi ymmärtää sinun olevan kiinnostunut, sillä pelkkänä vedonlyönnin kohteena oleminen ei ole kovin kivaa.

"Plataan totuutta ja tehtävää ja kaverit käski mun mennä kysymään tän paikan kuumimman miehen numeroa, niin voisinko saada sun?"

Ja kun numero on saatu, niin voit vielä laittaa viestin perään, jossa viittaat vedonlyöntiin. Voit esimerkiksi tarjoutua viemään tyypin ulos voittamillasi rahoilla ;)

"Kiitos numerosta, oon sun ansiosta nyt parikymppiä rikkaampi! Lähetkö voiton kunniaks vaikka yksille, mä tarjoon ;)"

Esimerkki 2. Olet kiinnostavan tyypin Facebook-kaveri, jota et tunne kovin hyvin mutta haluaisit nyt aloittaa keskustelun.

Perustaso: Aloita keskustelu liittyen siihen, mistä tunnet kyseisen tyypin. Koulu- tai työkaverille voi heittää jotain yhteisiin kollegoihin tai opettajiin liittyen, tai kysyä jotakin läksyistä tai työasioista.

"Montako sivua sen esseen nyt pitikään olla? Mä en meinaa millään päästä alkuun.. Vinkkejä?"

Next level: Jos haluat aloittaa keskustelun jonkun vanhan tutun kanssa, viittaa yhteisiin muistoihin tai teitä yhdistäviin tapahtumiin.

"Haha kävelin tänään meidän vanhan koulun ohi ja tuli mieleen kun sillon kerran tapahtui se ja se hauska juttu :D mitä sulle kuuluu nykyään?"

Pro tip: Facebook ilmoittaa kaikkien syntymäpäivistä, joten mikä olisikaan harmittomampi tapa aloittaa keskustelu kuin toivottaa hyvää syntymäpäivää. Siihen samaan syssyyn voi ujuttaa vaikka mitä kysymyksiä, joilla saa keskustelun käyntiin. Smooth AF.

"Hyvää synttäriä! :) mitäs juhlasuunnitelmia?"

Esimerkki 3. Haluat aloittaa keskustelun Tinderissä kiinnostavan matchin kanssa.

Perustaso: Heitä joku ihan täysin random kysymys, joka kuitenkin pakottaa keskustelukumppanin miettimään vastaustaan.

"Jos pitäis valita, eläisitkö mieluummin ilman suklaata vai sipsejä?"

tai oma suosikkini, kaveriporukkani klassikkoaloitus:

"Mikä on sun lempidinosaurus?"

Next level: Etsi tyypin profiilista jotakin persoonallista ja hauskaa, josta voit aloittaa keskustelun. Yritä keksiä jotain hauskaa ja nokkelaa sen sijaan että kysyisit ensimmäisen asiasta mieleen tulevan kysymyksen.

"Hieno valomiekka! Oliko Jediakatemian pääsykokeet vaikeet?"

Pro tip: Sovella edellistä kohtaa ja vie homma ihan täysin uudelle tasolle. Itselläni oli Tinderissä esittelytekstinä "Parasta elämässä on poppari + dippi" ja se poiki paljon hauskoja aloitusviestejä, mutta allaoleva on niistä kyllä ehdottomasti mieleenpainuvin. Tämän kaltainen panostus on todella jo jotain!

"Moikka! Oon miettiny pääni puhki sen jälkeen kun näin sun profiilin, että miten popcorn + dippi comboo syödään? Otin haasteen vastaan ja kokeilin erilaisia tapoja nauttia kyseistä herkkua. Sormethan siinä meni ihan soossiin ja loppujen lopuksi vaatteet ilman välineitä. Haarukka toimin välineenä hyvin, mutta haarukassa on niin paljon pinta-alaa että siihen tarttui liikaa dippiä. Hammastikut toimi ihan ok, mutta muutaman suupalan jälkeen huomasin oudon sivumaun, nooh ne oli mentholilla maustettuja tikkuja. Cocktail tikut seuraavaksi peliin. Niillä oli vaikee ottaa popcorni kiinni kulhosta ja lautaselle mahtuu vain muutama. Ainoa järkevä tapa nauttia tää kyseinen herkku oli askarrella valmiita tikkuja kattilallisesta. Hirvee homma tunkee viis popparia per tikku ja asetella ne kivasti pöydälle leffahetkeä varten. Valmistelu kesti kauemmin kun elokuva. Voisitko ystävällisesti kertoa mikä on paras tapa nauttia tätä jumalten herkkua, Odotan vastaustasi. Terveisin: Epätoivoinen nautiskelija"

Ja lopuksi vielä pari vinkkiä, jotka soveltuvat tekstailuun tilanteessa kuin tilanteessa:

- Kehu toisen saavutuksia, älä pelkästään ominaisuuksia, joille tyyppi ei voi mitään. On kivempi kuulla olevansa ihailtu tekemistensä kuin vaikkapa ulkonäön vuoksi.

- Jos haluat pyytää jotakuta ikään kuin vaivihkaa jonnekin, kerro olevasi menossa paikkaan x ja sano "olisi kivaa jos säkin tulisit". Älä siis pyydä toista tulemaan, sano vaan, että olisi kivaa jos hänkin tulisi paikalle. Näin poistat tilanteesta paineet ja todennäköisesti herätät tyypissä kiinnostuksen sitä tapahtumaa kohtaan, jonne toivoisit hänen tulevan.

- Jos joku ei vastaa, älä laita uutta viestiä perään. Jos on oikeasti tärkeä asia, soita. Jos ei ole, odota. Missään nimessä ei pidä laittaa mitään "yhyy mikset vastaa"-viestiä.

- Yritä saada toinen nauramaan. Kuiva tekstailu on tylsintä ikinä, parasta on kun joutuu väkisin pinnistelemään ettei räjähtäisi nauruun keskellä ruuhkabussia tyypin viestejä lukiessa.

Kivaa viikonloppua, viestitelkäähän paljon!

tiistai 1. elokuuta 2017

Häistä ja kosinnoista

Eräs ystäväni löysi viime viikolla täydellisen kosintapaikan. Se sijaitsi erään kuohuvan kosken rannalla, ja aurinko laski kauniisti kun kävelimme paikan ohi. Paikasta lähetettiin tietysti kuva myös ystäväni poikaystävälle, jotta hänkin tietäisi missä kannattaa mahdollisesti tulevaa vaimoaan ruveta kosimaan.

Minäkin olen pikkutytöstä asti haaveillut siitä, että joskus mies polvistuisi eteeni ja pujottaisi sormuksen sormeeni. Eikä ihmekään, kyllähän kaikki Disneyn prinsessasadutkin antavat ymmärtää että naimisiinmeno ja avioliitto ovat ikuisen onnen alku. Niin minun kuin ystävienikin kosinta- ja häähaaveet kumpuavat tasan tarkkaan siitä, että niitä tuputetaan meille joka tuutista jo pienestä asti. En siis viitsi edes väittää, että haluni mennä jonain päivänä naimisiin olisi joku oma keksintöni tai erityisen originellia. Mutta ei se kai haittaa, ei kaiken aina tarvitsekaan olla. Olen kuitenkin pohtinut asiaa ja tullut siihen lopputulokseen, että haluan vaimon virkaan ihan muista syistä kuin siksi, että niin kuuluisi tai niin on tapana tehdä. Avioliitolla nyt ei sinänsä ole enää niin suurta merkitystä kuin ennen, mutta onhan se silti ihana ja kaunis symboli rakkaudelle, vaikkakaan ei nykyään välttämättä enää ikuiselle ja loppuelämän kestävälle. Ja saa järjestää häät!


Olen myös monen muun naisen tapaan miettinyt jo monien vuosien ajan omia häitäni. Häät ovat ihania, ja odotan nyt jo innolla erään ystäväni ensi kesänä koittavia häitä. Ne ovat kaveripiirissäni ensimmäiset laatuaan, ja olin viimeksi häissä melkein 10 vuotta sitten kun joku pikkupikkuserkkuni meni naimisiin. Inspiraatiota omien häideni päänsisäiseen suunnitteluun olen siis saanut lähinnä telkkarista. Puvun mallin olen jo suunnilleen päättänyt, muut yksityiskohdat ovat vielä vähän hämärän peitossa, mutta ehkä ne ehtii myöhemminkin. Poimin ideoita sitten muiden häistä, joita alkaa parin vuoden sisään varmaan olemaan enemmänkin.


Niitä täydellisiä häitä edeltää tietysti täydellinen kosinta. Erään ystäväni käsitys siitä ilmeisesti on kosken ranta auringonlaskun aikaan, ja pakko kyllä myöntää, että paikka oli varsin romanttinen. En itse ole kyllä mikään suuri romantiikkafani, varsinkin sellainen korni ja siirappinen ällöromantiikka ei uppoa minuun yhtään. Jotkut kaverini haaveilevat kai juuri sellaisista överikosinnoista, että tyyliin suihkukoneella kirjoitettaisiin ilmaan Marry me tai vuorattaisiin koti punaisilla ruusuilla ja sydämenmuotoisilla suklaakonvehdeilla. Jotain ekstraa toivoisin kosinnalta kuitenkin, ei mitään sellasta että tylsästi sovittaisiin ruokapöydän ääressä naimisiinmenosta. Mieluiten joku sellainen miten Aidan kosii Carrieta sinkkuelämässä: koiralenkillä Aidan pyytää Carrieta pitelemään koirankakkapussipakettia ja antaakin tälle käteen sen sijaan sormusrasian. Simppeliä, yllätyksellistä, ja muuttaa perus tiistain aika paljon paremmaksi. Toisaalta on kuitenkin aivan sama miten se kosinta tapahtuu, koska jos mies on oikea, vastaisin kyllä ihan paikasta riippumatta. Toivoisin kuitenkin tylsän vanhanaikaisesti että mies olisi se kosinnan suorittava osapuoli. Tavallaan olisi tosi hauskaa suunnitella joku yllätyskosinta, mutta olen sen verran arka tekemään suhteessa aloitteita isojen asioiden suhteen etten varmaan uskaltaisi kosia. Paitsi ehkä karkauspäivänä, jolloin perinteisesti naiset saavat kosia, ja rukkasista saa lohdutukseksi hamekankaan. Varsinainen win-win-tilanne siis. Lisäksi toivoisin, että kun minua kositaan, kosittaisiin kunnolla eikä "pyydettäisi kihloihin". Minulle kihloihin meneminen on yhtäkuin lupaus avioliitosta, mutta joillekin kihlat ovat ikään kuin joku välivaihe tai syvempi sitoutumisen muoto seurustelun ja avioliiton välissä. Ei niitä häitä toki tarvitsisi millään pika-aikataululla välttämättä järjestää, mutta haluaisin kuitenkin, että siinä kihloihin mentäessä puhuttaisiin selkeästi naimisiin- eikä kihloihinmenosta.


Mikään kiire naimisiin minulla ei ole, en ole asettanut sille mitään aikarajaa että viimeistään sen ja sen ikäisenä. Haluaisin kuitenkin olla sen verran nuori, että voisin laittaa päälle kunnon hääpuvun näyttämättä naurettavalta: se kuitenkin symboloi sitä puhtautta ja neitseellisyyttä, ja illuusio siitä voisi mennä hieman pilalle jos häitä ennen ehtisi synnyttää kovinkin monta lasta. Toisaalta äitini totesi jo monta vuotta sitten, että voisin hyvin käyttää vaaleanpunaista vanhojentanssipukuani myös hääpukuna kun "ethän sä mikään neitsytmorsian kuitenkaan ole". Niin ehkä sekin juna sitten meni jo..


Kuvat ovat ystäväni mökiltä, jossa on aina upeat auringonlaskut. Ei hullumpi kosintapaikka tuokaan.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Ensirakkaus, hullu rakkaus, tosirakkaus?

Palataan tänään taas vähän ajassa taaksepäin ja muistellaan vanhoja. Tämä syksyllä 2015 kirjoittamani postaus käsittelee erästä Cosmopolitan-lehdessä ollutta artikkelia, josta eräs hyvä ystäväni oli hieman huolestunut. Artikkeli siis esitti, että ihminen kokee elämässään kolme erilaista rakkautta, ja vasta se kolmas on se ns. "oikea" loppuelämän rakkaus. Ystävääni huolestutti, koska hänen poikaystävänsä on hänelle järjestyksessä vasta toinen.

Tietysti sanoin hänelle, että valoja päälle ja järki käteen, hyvää suhdetta ei todellakaan heitetä menemään jonkun Cosmon artikkelin perusteella. En tiedä mihin artikkelin väite perustui, mutta tuskin mihinkään tutkimukseen tai tilastoihin, joten aika turhaa edes vaivata päätään moisella. Luettuani artikkelin totesin kuitenkin, että siinä oli joitakin ihan hyviä pointteja tai oltiin niin sanotusti oikeilla jäljillä.

"Aluksi on ensirakkaus, ihminen jonka tapaa joskus nuorena ja jonka kanssa kokee varmasti haluavansa olla koko loppuelämänsä, mutta aikuiseksi kasvettuaan pariskunta kasvaakin erilleen. Sen jälkeen tulee hullu rakkaus, jolloin rakastutaan päättömästi johonkuhun hieman pahikseen jonka kanssa ei välttämättä sovi ollenkaan yhteen. Ja sitten lopulta, kun nämä vaiheet on käyty läpi, tulee joskus työmatkalla vastaan kiva ja kunnollinen mies jonka kanssa sitä elää elämänsä onnellisena loppuun asti."

Eli pointtina artikkelissa oli, että ollakseen valmis ns. "todelliseen rakkauteen" täytyy ensin kokea toisentyyppistä rakkautta: ihana ensirakkauden huuma ja sen jälkeen riipaiseva ja sekopäinen rakkaus, joka repii ja raastaa ja josta kaikki rakkausballadit kertovat. Itse tulkitsin niin, että ihmisen on hyvä saada kokemuksia erilaisista suhteista, tunteista ja tilanteista ennen kuin ryhtyy vakavaan parisuhteeseen, koska silloin tuntee itsensä paremmin ja pystyy olemaan toiselle parempi kumppani. Artikkeli oli kuitenkin kirjoitettu sen verran mutkia oikomalla, että siitä sai sen käsityksen että vaadittaisiin tasan se kaksi entistä parisuhdetta ennen kuin voi löytää "sen oikean". En oikein tiedä uskonko "siihen oikeaan" tai muutenkaan mihinkään sellaiseen, mutta siihen en ainakaan, että hyvä suhde kannattaisi lopettaa siksi että se on "vasta toinen". Sama kun jättäisi jonkun siksi, että hänen horoskooppimerkkinsä on väärä.

"Uskon artikkelin sanomaan jossain määrin mutta en allekirjoita tuota kahden erilaisen rakkauden kokemista, ainakaan niin kirjaimellisesti että puhuttaisiin kahdesta keskenään erilaisesta suhteesta. Uskon siihen, että voidakseen olla paras mahdollinen kumppani jollekulle täytyy ensin käydä läpi vaiheita jotka opettavat ihmiselle mitä hän haluaa ja mitä virheitä kannattaa välttää. Ei suhteessa oleminen ole aina helppoa, sitä täytyy harjoitella ja jotkut tarvitsevat siinä enemmän harjoitusta kuin toiset. Ja kuten artikkelissakin sanottiin, eri elämäntilanteissa sitä kaipaa erilaista ihmistä vierelleen. Jossakin tilanteessa sitä kaipaa jonkun jonka kanssa saa juhlia ja viettää vaarallista elämää ja toisenlaisena hetkenä taas haluaa rinnalleen jonkun turvallisen ja rauhallisen ihmisen jonka viereen voi käpertyä katsomaan leffaa verkkareissa. Ei kuitenkaan ole kirkossa kuulutettua että jokaisen pitäisi nämä vaiheet läpi käydä: joku tapaa sen ainoan oikeansa lukion ekalla luokalla ja jos ajoitus, planeettojen liikkeet ja tuuri ovat kohdallaan, he voivat hyvinkin päätyä olemaan yhdessä koko loppuelämänsä. Kysyy se toki tahdonvoimaakin, sitä että päättää oikeasti olla jonkun kanssa loppuun asti tuli mitä tuli. Tällaiset tapaukset ovat kuitenkin aika harvinaisia, itselläni ainakin olisi aika suuri kynnys pysyä epätyydyttävässä suhteessa kokeilematta edes mitä muita vaihtoehtoja on."

Eli lyhyesti ja ytimekkäästi: erilaiset kokemukset kasvattavat ihmistä ja lisäävät hänen mahdollisuuksiaan olla hyvä ja rakastava kumppani toiselle ihmiselle. Näitä kasvattavia kokemuksia ovat muun muassa ensirakkaus, jonka kanssa kokee ensimmäisen kerran "aikuisen parisuhteen" yhteenmuuttoineen ja sen sellaisineen, sekä sekopäinen ja hullu rakkaus, joka ehkä aiheuttaa sydänsuruja ja pakottaa vahvistumaan ja tarkastelemaan omia tunteitaan. Minusta on hyvä kokea useampi erilainen suhde, koska jokaisesta niistä oppii jotain uutta ja pystyy ehkä huomaamaan mokia, joita toistaa suhteesta toiseen. Toisaalta myös yhden suhteen sisällä voi kokea monenlaisia tunteita ja rakkaus voi muuttua suhteen aikana siitä hullusta tasaisemmaksi tai toisinpäin.

Ja koska niiden omien kokemusteni jakamista on toivottu, tässäpä vähän niitäkin. Virallinen ensirakkauteni oli poika, johon tutustuin riparilla ja jonka kanssa seurustelin kaksi vuotta lukioikäisenä. Olimme kuitenkin vielä niin teinejä kun erosimme, että lasken ensirakkaudeksi myös sitä seuraavan poikaystäväni, jonka kanssa seurustelin kolme vuotta. Hänen kanssaan koin tärkeitä aikuistumisriittejä, kuten muuton pois vanhempien luota ja yhteisen arjen pyörittämisen, ja olimme toisillemme suuri tuki ja turva kun elämä muuttui ja harjoittelimme aikuista elämää. Sitten kuitenkin tuli ero ja seurasi kolmen vuoden sinkkuaika, joka kuitenkin mahdutti sisäänsä useamman suhteenpoikasen ja paljon suuria tunteita. Koin hullua rakkautta kahteen otteeseen. Ensin tapasin miehen johon ihastuin todella lujaa, ja josta en tahtonut päästä yli en sitten millään. Hänen vuokseen koin ensimmäistä kertaa sydänsurua, muistan kun makasin kylppärin lattialla ja huusin ja itkin, niin paljon se sattui. Yli pääseminen oli todella vaikea ja pitkä prosessi. Hänen jälkeensä oli kuitenkin yksi jos toinen enemmän tai vähemmän yhdentekevä miekkonen, kunnes tapasin miehen, joka oli varsinainen hullun rakkauden sanakirjaesimerkki. Kaikki hänessä ja suhteessamme oikein huusi sitä, kuinka epäsopivia olimme toisillemme ja kuinka huono idea koko juttu oli, mutta sivuutin sen kaiken, koska koin häntä kohtaan oikeasti vahvoja tunteita. Siinä missä ensimmäinen hullu rakkaus oli sellaista epätoivoa ja tuskaa, tämä oli nimenomaan sellaista ruuvit löysällä-hullua: kaikki kaverini näkivät ettei suhteessa ollut mitään järkeä, mutta minä en. Lopulta se kuitenkin valkeni minullekin ja pistin pelin poikki, mutta siinä vaiheessa touhu vasta hulluksi muuttuikin. Jätkä nimittäin pommitti minua hulluna joka ikisen keksimänsä kanavan kautta, viestejä tuli WhatsAppiin, Facebookiin, Instagramiin, Wickriin, sähköpostiin, jopa tämän blogin kommenttikenttään, ja tyyppi myös uhkasi tulla kotiovelleni riehumaan. Sen kokemuksen jälkeen olin totisesti valmis tasaisempaan (ja tasapainoisempaan) rakkauteen, jota tämä nykyinen suhteeni tarjoaakin täydellisesti.

Jos haluat lukea vanhan postaukseni tästä aiheesta, paina tästä.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Tiukka monogamia ei ole ainoa vaihtoehto

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa olla parisuhteessa. Jokainen pari saa määritellä suhteensa säännöt itse, ei ole olemassa mitään universaalia koodia jonka mukaan parisuhteissa kuuluisi käyttäytyä. Paitsi että on, se vanhentunut normisto, joka näkee elämänmittaisen monogamisen parisuhteen ainoana oikeana vaihtoehtona. Meidän yhteiskunnassa ajatellaan edelleen yleisesti, että monogaminen eli tiukasti kahden ihmisen välinen parisuhde on ihanne, johon jokaisen pitäisi pyrkiä ja kaikki sen ulkopuolinen seksuaalinen, romanttinen tai niihin vähänkään viittaava kanssakäyminen on paheksuttavaa ja kiellettyä. Ideaalitilanne on monen mielestä se, että sitä oltaisiin kimpassa teini-ikäisistä kuolemaan asti eikä edes vilkaistaisi kehenkään toiseen koko sinä aikana, mutta valitettavasti se harvemmin onnistuu. Me unohdamme, että olemme kaikki erilaisia eikä tiukka monogamia yksinkertaisesti sovi kaikille. Ja vaikka sopisikin, niin pitkän suhteen aikana on luonnollista välillä ihastua muihin tai vaikka haaveilla seksistä toisen ihmisen kanssa. Se, ettei pysty täyttämään varsin epärealistisia odotuksia koko elämän läpi roihuavasta vain yhteen ihmiseen kohdistuvasta rakkaudesta, ei tee kenestäkään huonoa ihmistä. Silti moni kokee syyllisyyttä siitä, ettei onnistu näihin odotuksiin vastaamaan. Tai vaikka itse pystyisi niistä irtautumaan ja elää elämäänsä toisenlaisella tavalla, on vastassa muiden ihmisten paheksunta.



Siinä ei ole mitään vikaa, jos kaksi ihmistä rakastaa toisiaan haluamatta ketään muuta. Se on ihanaa ja hieno juttu, mutta sen ei pitäisi olla ainoa hyväksyttävä vaihtoehto. On niin monta muutakin tapaa olla ihmissuhteessa, jotka sopivat toisille huomattavasti sitä perinteistä vaihtoehtoa paremmin. Ei edes tarvitse mennä kovin kauas siitä perinteisimmästä mallista kun jo huomaa, että vaihtoehtoja on. Monogamiasta ei tarvitse välttämättä luopua kokonaan, vaan voi sopia juuri omaan suhteeseen sopivat säännöt, joissa vaan venytetään niitä tiukkoja rajoja pikkuisen väljemmiksi. Tai halutessaan voi hylätä rajoitukset kokonaan ja valita sellaisenkin suhteen, jossa ne ulkopuoliset seksi- ja rakkaussuhteet ovat sallitumpia.

Uskon, että yksi syy siihen miksi monogamiasta pidetään niin tiukasti kiinni on se, ettei ihmisillä ole tarpeeksi tietoa vaihtoehtoisista suhdemuodoista. Jotkut ajattelevat, että ei-monogamisissa suhteissa olevat eivät rakasta toisiaan aidosti, koska he ikään kuin antavat tosilleen "luvan pettää". Koko pointtihan eettisessä ja vastuullisuudessa monisuhteisuudessa kuitenkin on, ettei pettämistä esiinny, kun parisuhteen ulkopuoliset suhteet ovat täysin sallittuja. Joidenkin mielestä suhteen luottamus rikkoutuu siinä vaiheessa, kun lähdetään panemaan muita, mutta asia on oikeasti enemmänkin päinvastoin: toimiakseen monisuhteisuus edellyttää kaikilta osapuolilta suurta avoimuutta omista toiveista, haluista ja tunteista sekä tietysti niistä ensisijaisen suhteen ulkopuolisista kumppaneista. Tällainen avoimuus voi olla vierasta perinteisissä kahdenvälisissä suhteissa, monet parit eivät osaa ollenkaan puhua toisilleen seksuaalisista tarpeistaan ja seksielämä voi olla epätyydyttävää. Vähän veikkaisin, että kommunikaatio-ongelmat johtavat paljon todennäköisemmin suhteen kariutumiseen kuin se, että avoimen kommunikaation seurauksena päädytään ei-monogamiseen suhdemuotoon. Toki epäilijät ovat oikeassa siinä, että ilman avoimuutta monisuhteisuus ei voi toimia: jos pelkästään panee muita kertomatta siitä toiselle, kyseessä on kuitenkin ihan perinteinen pettäminen.

Moni pelkää monisuhteisuudessa sitäkin, että sallimalla kumppaninsa harrastaa seksiä muidenkin kanssa antaa hänelle mahdollisuuden rakastua johonkuhun toiseen. Toki on olemassa mahdollisuus, että vastaan tulee joku upea tyyppi ja suhde syvenee rakkaudeksi, mutta on se riski olemassa monogamisissakin suhteissa. Niitä upeita tyyppejä voi tulla vastaan vaikka kaupan kassajonossa, eikä ole olemassa mitään keinoa millä voisi estää toista rakastumasta johonkuhun toiseen. Paitsi toisen sulkeminen pimeään kellariin vuosikausiksi, mutta jos kuitenkin lähdetään siitä, että parisuhteessa haluaa toiselle hyvää, se ei toivottavasti ole realistinen vaihtoehto. Myös mustasukkaisuus on asia, jonka moni kokee ylitsepääsemättömäksi esteeksi monisuhteisuudelle. Tietenkään suhde ei voi mitenkään toimia, jos on sairaalloisen mustasukkainen kumppanin muista kumppaneista. On kuitenkin huomattu, etteivät monisuhteiset ihmiset juuri tunne mustasukkaisuutta kumppaneidensa ulkopuolisista suhteista: he kokevat, ettei se kumppanin toisaalta saama seksuaalinen nautinto ole millään lailla heiltä pois, ja osaavat iloita kumppaninsa puolesta. Toiset eivät pysty niin ajattelemaan vaikka yrittäisivätkin, vaan kokevat riittämättömyyttä ja mustasukkaisuutta. Siinä nähdään, että myöskään monisuhteisuus ei ole kaikkien juttu, vaan toisille se monogamia sopii paremmin.

Pointtina tässä avautumisessa on se, että kenenkään ei ole pakko sitoutua tiukkoihin monogamisiin sääntöihin, jos ei sitä itse halua, eikä ketään pitäisi niiden noudattamatta jättämisestä myöskään arvostella. Miten voisimmekaan olettaa kaikkien suhteiden toimivan samalla kaavalla, kun olemme kaikki keskenään niin erilaisia? Kannattaa ihan oikeasti miettiä sitä, noudattaako joitain tiukkoja sääntöjä oikeasti siksi, että haluaa, vai kenties vaan siksi, että jostain syystä ajattelee että niin kuuluu tehdä.

Kirjoitan myöhemmin kokonaan oman postauksen monisuhteisuudesta ja erilaisista ei-monogamisista suhdemuodoista. Avaan siinä hieman keskeisimpiä monisuhteisuuden käsitteitä ja pohdin siihen liittyviä kysymyksiä niin yleisellä tasolla kuin omasta ja oman parisuhteeni näkökulmasta. Postausta odotellessa voitte lukea tämän viime joulukuisen postaukseni, jossa pohdin avoimen suhteen uhkia ja mahdollisuuksia.

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Kaksivuotias

Blogini täyttää tänään kaksi vuotta. Synttäreitä juhlin koko viikonlopun ajan festareilla, ja palaan postausten pariin ensi viikon alussa. Kyllä kaksivuotias nimittäin ansaitsee ihan kunnon juhlat, eikö vain!

Kiitos lukijoilleni, sekä niille, jotka ovat olleet alusta asti mukana, että myös niille, jotka ovat hypänneet mukaan myöhemmin. Tänä viikonloppuna nostan maljan teille. Toivottavasti luette juttujani jatkossakin ja lisäännytte yhtä suurella joukolla kuin kuluneen vuoden aikana. Ja en nyt puhu vauvateosta, siitä puhutaan sitten myöhemmin taas. Puhun siitä, että uusia lukijoita tulee koko ajan lisää ja se jos mikä on juhlimisen arvoinen asia.

Ihanaa syntymäpäivää Teekutsuilla, ja hauskaa viikonloppua kaikille teille! :)


keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Panopäivyri osa 8, joka jäi välistä (hups)

Juuh elikkäs tosiaan huomasin, että tässä kävi nyt sillä lailla nolosti että Panopäivyristä jäi yksi jakso kokonaan välistä. Hyppäsin vahingossa seiskan jälkeen ysiin. Pahoittelut tästä mokasta! Tässä nyt siis vielä viimeinen osa paljastuksia seksielämästäni. Tarinoita ette kuitenkaan tänään saa kuulla, koska halusin tehdä jotain erityistä ja ekstraa korvatakseni laskutaidottomuuteni. Sen sijaan vastaan muutamaan täältä napattuun seksiaiheiseen kysymykseen, joissa valitaan kahdesta vaihtoehdosta parempi.

"Käyttäisitkö esileikin aikana mieluummin pelkästään käsiä vai pelkästään suuta?"

Heti kärkeen aika paha kysymys. Molemmissa on puolensa, mutta valitsisin ehkä kuitenkin suun, koska suihin ottaminen on kivaa ja tykkään myös olla käsiraudoissa tai muuten kädet poissa käytöstä.

"Harrastaisitko seksiä mieluummin aina lähetyssaarnaajassa vai takaapäin?"

Takaapäin, tätä ei tarvinnut edes miettiä. En ole sellainen silmiin tuijottelija ja romanttisen rakastelun ystävä.

"Harrastaisitko mieluummin loistavaa seksiä 47 sekuntia kuin keskivertoa 10 minuuttia?"

Ei se määrä vaan se laatu, eli ehdottomasti parempaa seksiä lyhyemmän aikaa. Jos se on tosi hyvää, niin 47 sekuntia riittää varsin hyvin.

"Harrastaisitko seksiä mieluiten aina suihkussa vai aina lattialla?"

Kumpikaan ei ole lemppari lokaationi, mutta ehkä kuitenkin se lattia on valittava. En tykkää kastella hiuksiani turhaan ja suihkuseksissä niillä on taipumus aina kastua, ja on tosi ärsyttävää keskittyä varomaan jotain tukkaa kun olisi parempaakin mietittävää siinä tilanteessa. Suihkussa myös tulee kylmä, jos menee vesisuihkun alta pois, ja asentovaihtoehtoja on aika vähän. Lattia on taas tavallaan aika epämukava, varsinkin jos siellä pelehtii kovin kauan, mutta ainakin tukka pysyy kuivana.

"Harrastaisitko seksiä mieluummin sellaisen tyypin kanssa, jonka henki haisee, vai sellaisen, joka kutsuu sinua "pupuseksi" (vapaa suomennos alkuperäisen kysymyksen sanasta love bunny) koko ajan?"

No nyt on paha. Mieluiten skippaisin molemmat. Pahalta haiseva hengitys on tosi iso turn-off, pussailu on kamalaa enkä mielelläni haluaisi löyhkää niiden toistenkaan huulieni lähettyville, ettei haju tartu sinne. Ehkä jos se tyyppi laittaisi vaikka jonkun kumihupun päähän? Toisaalta tuollainen love bunny-tyyppinen lässytys on myös ihan järkyttävää, en todellakaan halua että minulle puhutaan seksin aikana kuin lapselle. Suun peittävä kumihuppu toki auttaisi varmaan tuohonkin, tai suukapula. Tai sitten voisi vain keksiä tyypin suulle lässytyksen sijaan jotain muuta tekemistä. Hmm, ehkä lässyttäjä vie siis kuitenkin lopulta voiton.

"Harrastaisitko seksiä mieluiten tyypin kanssa, joka puhuisi tuhmia jollain aksentilla, vai tyypin kanssa, joka olisi ihan hiljaa?"

No siis, ekanahan tästä tuli mieleen erään kaverini vanha säätö joka puhui savon murretta. En kyllä tiedä pitäisikö pokka, jos jätkä käskisi vaikka "käymähän polovillesi" tms. Mutta toisaalta en tiedä mitään hirveämpää kuin täysin äänetön seksi, joten on se aksentti tai murre kuitenkin ehkä parempi. Parhaassa tapauksessa siitä ei edes tajua mitään, jos on joku tosi eksoottinen murre kyseessä.

"Harrastaisitko seksiä mieluummin kännissä vai darrassa?"

Riippuu kännin ja darran asteesta. Kännissä panettaa aina, mutta hommasta harvoin tulee mitään, ainakaan jos kello on paljon ja takana on kostea baari-ilta. Tosi pahassa darrassa ei taas pysty seksiä ajattelemaankaan, kun yrittää keskittyä siihen ettei kuolisi tai laattaisi sisälmyksiään pellolle. Ja toisaalta taas pienessä darrassa tekee usein tosi paljon mieli ja silloin homma yleensä luistaa paremmin kuin kännissä. Joten valitaan se darra.

"Kumman valitsisit, jos saisit katsoa runkatessasi pelkästään pornoparodioita esim. Star Warsista tai Pokémonista vai pelkkiä Vine-pätkiä, jotka kestävät vain 6 sekuntia?"

Kovin moni ei tiedä tätä, mutta mielestäni Darth Vaderissa on jotain todella kiihottavaa. En osaa selittää, mutta joku siinä vaan sytyttää :D eli Star Wars-parodiat tulille vaan.

"Olisitko mieluummin kuukauden seksiorjana vai pitäisit siveysvyötä kuukauden ajan?"

Orjana kiitos. Tulisin siveysvyön kanssa hulluksi varmaan jossain kolmessa päivässä.

"Harrastaisitko mieluummin pelkkää kolmen kimppaa vai olisit kokonaan ilman seksiä?"

No ainakin jos saisin itse valita ne kaksi muuta siihen kolmen kimppaan, niin todellakin se. Mutta vaikka en saisikaan, niin ehkä valitsisin silti sen, koska ilman oleminen kuulostaa tosi ankealta.

"Joku laukeaa suuhusi. Nielisitkö vai sylkisitkö?"

Tässä on suurin akilleen kantapääni seksissä: en tykkää nielemisestä. Aina kun olen saanut mällit suuhuni, seurauksena on ollut välitön oksennusrefleksi. Mieluiten en ottaisi mällejä suuhuni ollenkaan, mutta jos sinne sellaista eksyy, syljen sen kyllä ulos.

"Olisitko seksin aikana mieluummin kädet sidottuina vai silmät sidottuina?"

Kädet. Parasta.

"Olisitko mieluummin vuoden ilman seksiä vai vuoden runkkaamatta?"

Vuoden runkkaamatta. Mikä kysymys tämä nyt edes oli? :D

"Harrastaisitko seksiä mieluummin pelkästään sen ihmisen kanssa, jonka kanssa koit ekan kertasi, vai sen, jonka kanssa harrastit seksiä viimeksi?"

Viimeisin seksikumppanini on yllättäen poikaystäväni, ja kun tässä nyt kai muutenkin vähän tähdätään siihen ettei pantaisi muita kun toisiamme, niin kyllä valinta nyt kohdistuu häneen.

No nyt on Panopäivyri ihan oikeasti hoidettu kunnialla loppuun ja voin siirtyä muiden kirjoitusten pariin. Huh, kiitos ja anteeksi.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Suhteet on elämän peliä

Olen kirjoittanut tätä blogia kohta jo kaksi vuotta, ja aika monesta eri aiheesta on tullut postauksia väännettyä. Kahdessa vuodessa on tapahtunut paljon niin elämässäni kuin ajattelussanikin, ja siksi ajattelin vähän katsella läpi vanhoja postauksiani ja pohtia, miten ajatukseni ovat niiden kirjoittamisen jälkeen muuttuneet. Kävin ensimmäisenä käsiksi tähän hieman vajaa kaksi vuotta sitten kirjoittamaan postaukseeni, jossa puhun deittailusta ja parinmuodostuksesta pelinä.

"Romanttiset suhteet ovat pelejä, joissa on tarkat säännöt ja korttinsa oikein pelaamalla saattaa voittaa pääpalkinnon. Mutta pelissä on riskejä: mitä enemmän on tunteita mukana, sitä korkeammilla panoksilla pelaa ja sitä paremmalta voitto tuntuu kun se kohdalle osuu. Ikävä kyllä myös pelin häviäminen kirvelee sitä kovemmin mitä vahvempia tunteita pelissä on mukana."

Kaksi vuotta sitten uskoin, että ainoa tapa löytää hyvä mies ja parisuhde on esittää, etten halua sellaisia löytää. Ajattelin, että esittämällä coolia ja välinpitämätöntä saisin miehet kiinnostumaan itsestäni ja niin sainkin, mutta en tarpeeksi jotta mikään juttu olisi voinut kehittyä kunnon suhteeksi. Tekstin kirjoittamisen aikaan olin aika rikki: olin vuodenvaihteen tienoilla satuttanut itseni pahasti, ja menetin hetkeksi aikaa kokonaan kykyni ihastua tai tuntea mitään. Kevään ja kesän aikana sitten tapasin ensin yhden miehen, sitten toisen ja kolmannenkin, ja ihastuin. Mutta se ihastuminen ei tuonut tullessaan sitä ihanaa leijuvaa fiilistä, minkä siitä parhaimmillaan saa, vaan pelkkää ahdistavaa menettämisen ja hylätyksi ja torjutuksi tulemisen pelkoa. Yritin esittää viileää, mutta hälläväliä-asenteeni ei toiminut ja jokainen juttu päättyi. Oli niissä kaikissa toki muutakin taustalla, mutta uskon, että kaikki kolme miestä näkivät kyllä esitykseni läpi ja huomasivat rikkinäisyytenikin, säikähtivät sitä ja menivät pois.

"Todelliseksi taisteluksi homma muuttuu siinä vaiheessa kun on oikeasti ihastunut johonkuhun ja täytyy esittää ettei kauheasti kiinnostaisikaan ettei toinen säikähdä pois vaikka oikeasti haluaisi vain julistaa rakkauttaan koko maailmalle suureen ääneen. Noissa tilanteissa olen avoimuuteni vuoksi usein aika heikoilla: minua kuulemma kun on helppo lukea kuin avointa kirjaa enkä siis useinkaan onnistu kovin vakuuttavasti piilotamaan tunteitani. Sitten kun yritän ja yritän esittää ettei kiinnosta vaikkei ihastukseni ole tekstannut kolmeen päivään tai etten välitä hänen Instagramissaan olevasta yhteiskuvasta söpön tytön kanssa, tunteet lopulta räjähtävät käsiin ja hups, game over."

Nyt olen oppinut, että jos haluaa kunnollisen parisuhteen, pelaamisella ei saavuta yhtään mitään. On aina parempi vaan kysyä ja puhua suoraan, sen sijaan että käyttäisi aikaansa asioiden analysointiin ja vatvomiseen tai sellaisessa suhteessa roikkumiseen, josta ei voi saada sitä mitä haluaa. Ei kannata pettää itseään ja elätellä toiveita suhteen kehittymisestä, jos ei edes uskalla sanoa toiveitaan ääneen.
Joitain deittailun sääntöjä kannattaa kuitenkin ainakin suhteen alussa noudattaa, vaikka ei lähtisikään täysillä pelaamaan. Kannattaa taktikoida sen verran, ettei puhu hääkirkon varaamisesta ekoilla treffeillä tai muutenkaan suunnittele tulevaisuutta liian pitkälle liian nopeasti. Ei kannata laittaa viittätoista vihaista viestiä perään, jos toisella kestää pari tuntia vastata viestiin. Siinä ei edes oikeastaan ole kyse mistään pelaamisesta vaan siitä, että käyttäytyy kuin järkevä ihminen ja hillitsee itsensä ja turhasta ylianalysoimisesta syntyneet tunteenpurkauksensa. 

Omalla tavallaan suhdepelit ovat kuitenkin tosi viihdyttäviä. Ne tuovat ihanaa kutkuttavaa jännitystä elämään. Tavallaan harrastin useamman vuoden ajan pelkkäää alkuhuumaa, olin jonkun kanssa ehkä kuukauden tai pari ja sitten vaihdoin seuraavaan. En kuitenkaan halunnut sitoutua kehenkään tosissani ja säädin muiden kanssa kaikkien selän takana. Vähän sama, kun pelaisi jotain hedelmäpeliä pikkusummilla: ei siitä oikein mitään voita, mutta ei häviökään paljoa kirpaise. Oikeat uhkapelit ovat sitten asia erikseen. Sellaiset, joissa kaikki laitetaan yhden kortin varaan ja toivotaan parasta. Mutta siinä missä korttipeleissä hyvä bluffaaja voi voittaa, suhdepeleissä rehellisyys toimii oman kokemukseni mukaan paremmin.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Saako varattu katsella muita?

Ajattelin joskus, että kelpuutan poikaystäväkseni vain sellaisen ihmisen, joka saa minut olemaan näkemättä muita miehiä ympärilläni. Se ei ihan toteutunut, sillä silmäni eivät suhdetilanteestani huolimatta ole lakanneet bongaamasta silmäkarkkeja tuon tuostakin. Maailma on niin täynnä upeita miehiä, että olisi suorastaan sääli kulkea laput silmillä ja jäädä paitsi siitä piristävästä vaikutuksesta, jonka heidän katselemisestaan saan. Pääsin sinkkuaikoinani niin hyvin miesten makuun, etten malta tyytyä katselemaan vain yhtä, vaikka hän toki onkin oikea ilo silmälle.

Mitään katselemista kummempaa en kuitenkaan muiden miesten kanssa tee. Sovellan tilanteeseen Nuuskamuikkuselta opittua filosofiaa siitä, että asioista voi nauttia etäältä ihaillen. Muistatteko sen kohdan Muumipeikko ja pyrstötähti-leffasta (ja kirjasta toki myös, jos joku muukin täällä vielä lukee sellaisia), missä Nipsu löytää ametisteja ja haluaa ottaa ne kaikki mukaansa, mutta suututtaakin ametisteja vartioivan hirviön ja menettää rytäkässä ametistien lisäksi reppunsa ja siellä olevat ruuat? Nuuskamuikkunen sanoo siinä jotakin sellaista, että kauniita asioita ei tarvitse omistaa, vaan niitä voi katsoa ja säilöä ne muistissaan eikä tarvitse raahata perässään repullista painavia jalokiviä. Samalla tavalla minäkin voin katsoa kauniita miehiä tuntematta kuitenkaan mitään tarvetta saada ketään heistä omakseni. Ennen saatoin miettiä hyvännäköisen jätkän nähdessäni jotain sellaista, että voisikohan tuo olla tuleva poikaystäväni ja pitäisiköhän sitä rohkaistua ja mennä juttelemaan tässä ruuhkaisessa aamujunassa vai ei. Nyt ei tarvitse miettiä mitään sellaista.



Nipsu ei tietenkään paljoa perustanut Nuuskamuikkusen selityksestä, vaan halusi kerätä aarteet itselleen, pitää niitä kädessä ja koskettaa. En voi väittää, ettenkö olisi joskus vähän Nipsunkin linjoilla ja tunne sellaista pienen pientä houkutusta tehdä muutakin, kuin vain tyytyä ihailemaan jotakin tyyppiä turvallisuuden etäisyyden päästä. Kun olin vielä sinkku, tykkäsin tutustua uusiin miehiin esimerkiksi bileissä ja jutella ja flirttailla heidän kanssaan sillä lailla harmittomasti. Harvemmin ne jutut nimittäin etenivät sen pidemmälle, ja sen vuoksi en nää mitään pahaa jatkaa samalla linjalla nykyäänkin. Olenhan saanut poikaystävältäni erikseen luvankin flirttailuun, hän luottaa että osaan pitää kiinni rajoista enkä lähde sooloilemaan mitään. Voinkin tässä nyt rehellisesti myöntää, etten ole tuntenut kovinkaan montaa kertaa mitään houkutusta lähteä Nipsun tavoin kajoamaan aarteisiin käsilläni, sellainen tunne on tullut oikeastaan vain kerran. Kyseisen jätkän olemuksessa oli vaan jotain äärimmäisen puoleensavetävää ja välillämme oli selkeästi kipinää heti ensimmäisistä vaihtamistamme sanoista lähtien, ja jos tilanne olisi ollut toinen, olisin aivan varmasti katsonut kortit loppuun asti. Mutta en tehnyt niin. Koska lopulta se parisuhde ja oma poikaystävä painavat vaakakupissa paljon enemmän kuin kauniiden miesten seireenilaulut. En tahdo loukata minulle tärkeää ihmistä säheltämällä jotain turhaa, houkutusten vastustaminen on pieni hinta siitä.

Sitä paitsi oman pääni sisällä voin tehdä ihan mitä huvittaa ihan kenen kanssa tahansa. Se on siitä hyvä vaihtoehto mihin tahansa tilanteeseen, että usein ne fantasiat ja kuvitelmat ovat parempia kuin todellisuus. Minäkin voin ajatella seireenimiehestäni mitä hyvänsä eikä minun ikinä tarvitse pilata sitä mielikuvaa todellisilla kokemuksilla, koska en aio sellaisia hankkia. Varmasti Nipsunkin mielessä ametistit säilyvät kauniimpina nyt, kun hän muistaa vaan sen kauniin rotkon missä niitä oli eikä hän joutunut raahaamaan niitä ympäri Muumilaaksoa repussaan tai katselemaan niitä päivästä toiseen Muumitalon takan reunalla. 

No oli vähän ontuva vertaus, mutta pakko oli yrittää tuo muumi-teema jotenkin kuljettaa loppuun asti..

Joidenkin on vaikea hyväksyä sitä, että oma kumppani katselee muita tai ajattelee seksiä muiden ihmisten kanssa. Minä en näe siinä mitään pahaa, poikaystäväni saa katsella rauhassa muita naisia ja tiedän että katseleekin, ei siinä mitään. Ja toisen ajatuksia ja mielikuvia ei voi mitenkään rajoittaa, sen verran pitää pahimmankin kontrollifriikin antaa periksi. On tavallaan ihan hassu ajatus, että saisi fantasioida vaan omasta kumppanista, mitä fantasioimista siinä on kun hänet voi saada todellisuudessakin. Ja mitä tulee siihen alussa lausumani ajatukseen, että oman kumppanin pitäisi saada olemaan näkemättä muita ollenkaan, siitä voi suosiolla luopua. Kyllä saa tiedostaa, että maailmassa on muitakin viehättäviä ihmisiä, ja jutella heidän kanssaan ja vaikka ajatella seksiäkin, eikä se tee parisuhdetta mitenkään huonommaksi. Eikö ole jopa vähän parempi, että huomaa ne muutkin kiinnostavat yksilöt, mutta haluaa siitä huolimatta olla just sen yhden tietyn tyypin kanssa?

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Panopäivyri osa 10: Parhaat kokemukseni

Tämä on Panopäivyrin toistaiseksi viimeinen postaus. Sen kunniaksi kerron nolojen kommellusten vastapainoksi kolme parasta ja mieleenpainuvinta kokemustani. Kerran vastasin yhdelle Tinder-jätkälle "poppari ja dippi" kun hän kysyi elämäni parasta kokemusta. Kannattaa kokeilla popparia ja dippiä (ranch on parasta), mutta keskityn tässä postauksessa vähän toisenlaisiin kokemuksiin kuitenkin.

Näistä on oikeastaan aika vaikeaa kirjoittaa, koska mieleeni tulee enemmänkin muutama tietty ihminen joiden kanssa seksi oli/on aina hyvää ja toimivaa eikä välttämättä tule heti mieleen mitään huippuhetkiä. Mutta yritetään nyt kuitenkin.

1. Pirkan paras sukkahousuniksi

Vanhempieni luona on toisessa vierashuoneessa sellainen rautasänky, jossa on päädyissä kalterit. Nukuin siinä lapsena ja vielä teininäkin, mutta vasta näin aikuisiällä olen herännyt sen tarjoamaan potentiaaliin. Päätimme sitten poikaystäväni kanssa vähän kokeilla sängyn mahdollisuuksia kun olimme kahdestaan vanhempieni luona yötä.

Mitään kunnon välineistöä meille ei sattunut mukaan, mutta hätä keinot keksii ja minut köytettiin sukkahousuilla ranteistani sängynpäätyyn kiinni. Siinä sitten tapahtui yhtä sun toista hauskaa, meno oli just sellaista kiihkeää ja rajua mistä tykkään. Sukkahousut eivät kyllä olleet erityisen pitävät kahleet, joten rautasängyn potentiaalia voisi ehkä testata uudemman kerran paremmin varustautuneena. Omistamme nykyään käsiraudatkin, jotka on toisessa ympäristössä todistettu varsin toimiviksi. Siitäkin voisi hyvin kirjoittaa tähän postaukseen sopivan tarinan..

2. Yllätys palttoon alla

Kerran päätin olla oikein rohkea ja järjestää silloin tapailemalleni jätkälle mukavan pikku yllätyksen. Matkustin hänen luokseen päälläni pelkästään alusvaatteet, polvisukat ja pitkä villakangastakki. Hän tuli avaamaan oven väsyneen näköisenä verkkarit jalassa ja näytti siltä, että oli ajatellut meidän lojuvan koko illan sohvalla telkkaria tuijottaen, mutta ilme muuttui nopeasti kun pudotin takkini eteisessä lattialle. Yllätykseni oli sen verran onnistunut että hänellä kesti jonkin aikaa toipua järkytyksestä, mutta kun hän vihdoin tokeni, uudet valkoiset alusvaatteeni kyllä ajoivat asiansa mainiosti.

3. Kun valaistuin

Viimeisenä on pakko mainita tarina joidenkin vuosien takaa, kun olin aika hiljattain sinkkuuntunut ja aloittanut deittailun. Olin ehtinyt panna jo muutamaa jätkää eroni jälkeen, mutta kukaan heistä ei ollut erityisesti sytyttänyt. Sitten tuli tämä tyyppi ja räjäytti pankin.

Kyseinen tyyppi tuli ekoilla treffeillämme luokseni ja Netflix & chill-hetkemme päättyi sänkypuuhiin. Ja millaista seksiä se olikaan! Olin ennenkin nauttinut seksistä, saanut orgasmeja ja tykännyt touhusta, mutta kertaakaan en ollut kokenut sellaista kiimaa kuin tämän miehen kanssa. Parasta oli, että hänkin ajatteli minusta samoin: jotenkin sovimme toisillemme niin hyvin, että homma vaan yksinkertaisesti lähti skulaamaan heti ensikosketuksesta lähtien. Hän oli ensimmäinen mies, joka osasi ja uskalsi koskea minuun siten kuin halusin, ilman että jouduin sitä häneltä pyytämään.

En usko, että sänkypuuhat hänen kanssaan tuntuisivat enää yhtä ihmeellisiltä. Sellaista perushyvää seksiä ehkä, mutta ei sen kummempaa. Hänestä teki spesiaalin se, että hänen kanssaan tajusin ensimmäistä kertaa miten hyvää seksi voi oikeasti olla. Kaikki aikaisemmin kokemani kalpeni täysin hänen rinnallaan, ja varsinkin aikaisempien parisuhteideni seksi vaikutti suorastaan säälittävältä häneen verrattuna. Että kyllä, vaikka seksi hänen kanssaan ei nykymittapuulla olisikaan mitenkään tajunnanräjäyttävää, niin silloin se kyllä oli nimenomaan sitä.

Noin, sinne meni viimeiset Panopäivyri-paljastukset. Jos piditte postauksista ja toivoisitte niille jatkoa, tuokaa mielipiteenne kuuluviin! Ensin täytyy kuitenkin ehkä hankkia hieman uusia tarinoita kerrottavaksi.. ;)

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Pakko ottaa: Päihteet parisuhteessa

Olen kirjoittanut tänne blogiin kaksikin kertaa listan ihannemiehen kriteereistä, ja molemmilla listoilla on ollut toivomus kohtuullisesta päihteidenkäytöstä. Minusta on tärkeää, että parisuhteen osapuolilla on suurin piirtein samanlainen suhde bilettämiseen ja päihteisiin, jotta niistä tulee mielummin yhdistävä kuin erottava tekijä. Olen itse omasta mielestäni bilettämisestä tykkäävä kohtuukäyttäjä, jolle maistuu silloin tällöin viinilasi jos toinenkin ja silloin tällöin vaikka kokonainen pullokin. Jotain raivoraittiuden ja vakavan riippuvuuden väliltä, kuten totesin Täydellinen mies-kriteerilistassani taannoin.

Samanlainen suhde päihteisiin on tärkeä siksi, että se määrittää aika paljon ihmisen maailmankatsomusta ja arvoja. Uskoisin, että suurin osa suomalaisista suhtautuu ainakin alkoholiin aika sallivasti ja tykkää vetää silloin tällöin pikku kännit, mutta heitäkin on, jotka ovat jostain syystä valinneet alkoholittoman elämän. En halua missään nimessä kritisoida sellaista valintaa, oli kyseessä sitten joku aatteellinen, uskonnollinen tai terveydellinen syy. Luulisin vain, että alkoholi tai mikä tahansa muukin päihde aiheuttaa varmaan aika paljon ristiriitoja sellaisissa suhteissa, joissa toinen sitä käyttää ja toinen ei. Tai toinen käyttää huomattavasti enemmän kuin toinen. Siinäkin kun on vissi ero onko kännissä kerran kuussa, kerran viikossa tai lähes päivittäin. Sivuutetaan tässä yhteydessä nyt kuitenkin kaikki oikeat päihdeongelmat, ja pysytellään niissä kohtuukäytön rajoissa. Kohtuullisen käytönkin sisällä sitä variaatiota kun löytyy, ja varmasti paljon eriäviä näkemyksiä parisuhteiden sisällä.


Ristiriitaiset näkemykset päihteidenkäytöstä ovat minulle sen verran iso juttu, että joitakin miesjuttujani on kaatunut niiden takia. Esimerkiksi kerran juttelin Tinderissä erään mukavan miehen kanssa, joka mainitsi sivulauseessa ettei juo ollenkaan. Kiinnostukseni kuivui kasaan, koska tiesin, ettei juttumme voisi koskaan toimia. En olisi ikinä kehdannut juoda tai olla darrassa hänen nähtensä, en vaikka hän ei olisikaan avoimesti paheksunut sitä, koska päänsä sisällä hän paheksuisi kuitenkin. Vähän sama, kun jos söisin lihaa vegaanin edessä. Ei onnistuisi, minkä vuoksi en voisi olla parisuhteessa myöskään vegaanin kanssa. Toisaalta se toinenkaan ääripää ei olisi mitenkään unelma, joku pelkästään makkaraa ja kokolihapihvejä syövä "pupunruuan" vastustaja tai ihminen, joka joisi joka päivä. Sellaisesta minulla ei ole kokemusta, mutta pari kertaa olen tapaillut miehiä, jotka ovat poltelleet pilveä päivittäin. En ole mitenkään huumevastainen mutta päivittäinen käyttö on mielestäni liikaa, erityisesti siksi, että polttelu teki miehistä kauhean hitaita ja löysiä. Ja löysyys kriittisessä paikassa on pidemmän päälle todellakin ongelma.

Olen siitä onnellisessa tilanteessa nyt, että poikaystävälläni näistä asioista suht samoilla linjoilla, ja olemme käyneet aika paljon yhdessä ulkona. Sekin vielä sattui, että hän tykkää käydä kanssani samanlaisissa bileissä ja viihtyy hyvin kavereideni kanssa, niin voidaan käydä isolla porukalla viihteellä. Se ei ole mitenkään itsestäänselvää, sillä olen tapaillut monia miehiä jotka ovat kyllä tykänneet bilettää mutta vähän eri tavalla kuin minä, joten emme juuri käyneet yhdessä missään. Päihteidenkäytön lisäksi myös erilaiset tavat käydä viihteellä saattavat aiheuttaa hiertymää parisuhteissa. Jos toiselle riittää pari lasia skumppaa fiinissä istuskelubaarissa pari kertaa vuodessa ja toinen tykkää vetää läpi yön kestävää shottirallia joka viikonloppu, niin onhan se selvää, että ongelmia syntyy. Erityisesti silloin, jos ainoa mahdollisuus viettää sitä parisuhteen laatuaikaa on viikonloppuisin, ja toinen on silloin aina kännissä tai darrassa. Siinä vaiheessa rupeaisin kyllä kyseenalaistamaan koko suhteen järkevyyden, jos toinen valitsee joka kerta mielummin bileet kuin oman kumppanin.


Toiset pariskunnat eivät käy yhdessä ulkona siksikään, etteivät he pysty olemaan riitelemättä. Kuulostaa minusta aika kummalliselta, mutta tavallaan ymmärrettävältäkin, koska tiedän todella hyvin sen että alkoholin vaikutuksen alaisena joku pikkuasiakin saattaa tuntua ylitsepääsemättömän pahalta. Erityisesti siinä vaiheessa kun humala alkaa jo pikkuisen laskea ja väsymys hiipiä kehoon, siinä vaiheessa voi kyllä syntyä oikeasti melkoista draamaa. Ehkä parempi ratkaisu olisi kuitenkin se omien rajojen tiedostaminen ja ajoissa lopettaminen niin, ettei niitä riitoja syntyisi. Olen kuitenkin huomannut, että alkoholi ei todellakaan vaan sovi kaikille ja ehkä silloin, jos kännissä alkaa aina haastaa riitaa tai itkemään, kannattaisi jättää se juominen kokonaan väliin. Draamaa toki syntyy joskus silloinkin, kun vain toinen parisuhteen osapuolista on viihteellä, kun selvinpäin olevat puolisot pommittavat bilettävää puolisoaan viesteillä, ovat mustasukkaisia ja huolissaan. En ole itse onneksi juuri sellaista harrastanut, mutta olen kyllä joutunut pommituksen kohteeksi kun eräs tapailemani mies oli sairaalloisen mustasukkainen ja vihainen siitä, että olin kuulemma laittautunut liian kauniiksi ja lähtenyt tyrkyttämään itseäni muille miehille. Että jos jonkun neuvon haluan antaa, niin sen, että antakaa jooko niiden kumppaneittenne käydä juhlimassa ihan rauhassa. Älkääkä asettako niille mitään kotiintuloaikoja tai tarkistako vartin välein mikä meno. Se on rasittavaa.


No okei, annan vielä toisen neuvon. Valitkaa itsellenne sellainen kumppani, jolla on kanssanne samanlaiset päihteidenkäyttö- ja bilettämistottumukset. Onpahan yksi riidanaihe vähemmän.

ps. Alussa mainitsemani täydellisen miehen kriteerit voi käydä lukemassa täältä ja täältä.

pps. Kolmas neuvo vielä. Älkää epäröikö puuttua asiaan, jos kumppaninne päihteidenkäyttö lähtee oikeasti ongelmakäytön puolelle.

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Panopäivyri osa 9: Tunnelmanrikkojat

Heippa lukijat! Mitäs pidätte uudesta bannerista? Olen väsäillyt sitä tässä pari päivää ja ainakin omasta mielestäni siitä tuli aika kiva!

Mennään kuitenkin asiaan. Tiedättekö ne tilanteet, kun on täysin uppoutunut harrastamaan kiihkeää ja intohimoista seksiä ja sitten yhtäkkiä tapahtuu jotain, mikä rikkoo tunnelman täydellisesti? Puhelin soi, joku avaa oven, kissa hyppää sänkyyn tai toinen sanoo jotain, mikä alkaa naurattaa? Kerron tänään pari tarinaa tällaisista tapauksista.

1. Temppuileva nenä

Tästä tapauksesta on jo aika paljon aikaa, joten en ihan täysin muista miten tilanne tarkkaan ottaen meni. Sekin vähän vaikuttaa, että ihan selvinpäin ei tälläkään kertaa oltu. Tarina alkoi joka tapauksessa niin, että minä ja tapailemani mies olimme olleet opiskelijabileissä ja suuntasimme bileiden jälkeen minun luokseni yöksi. Nukkuminen ei kylläkään ollut mielessä. Jos muistan oikein, aika yöbussia odotellessa meni hyvin pitkälti tiiviissä huulikontaktissa, ja keskityimme suutelosessioomme sen verran intensiivisesti että bussikin taisi ajaa ohi. Oli siis selvää, että kummankin mielessä kyti suunnitelma hypätä heti kotiin päästyämme vällyjen väliin ja kieriskellä siellä keskeytyksessä aamunsarastukseen asti.

Pääsimme lopulta parin mutkan kautta luokseni ja tunnelma vaan tiivistyi, oli jo suorastaan käsinkosketeltavan latautunut kaikesta kiimasta. Kengät riisuttuaan jätkä poistui kylppärin puolelle ja menin odottelemaan häntä sängylle. Häntä ei kuitenkaan kuulunut takaisin, koska hänelle oli puhjennut varsin aggressiivinen nenäverenvuoto joka ei vaan suostunut loppumaan. Verta vaan suihkusi ympäriinsä, sitä oli hänen vaatteillaan ja poskillaan ja kylppärini kaakeleissa, eikä se loppunut, vaikka yritimme mitä.

En muista miten saimme vuodon loppumaan vai saimmeko ollenkaan, mutta joka tapauksessa päätimme lopulta siirtää lemmenleikkimme suihkun puolelle. Ihan hyväkin ehkä, että nenäverenvuoto-episodin vuoksi jouduimme hetken malttamaan, niin saimme päitämme selväksi sen verran että hommassa oli jotain järkeäkin. Sen verran rajua meno kuitenkin oli, että siinä tiimellyksessä hajosi yksi Chanelin suihkugeelipullo, mutta tuoksuimmepa ainakin hyvältä nukkumaan käydessämme.

(Mies, jos tunnistit itsesi tästä ja muistat tapahtumat eri tavalla, ilmoittele itsestäsi! Häiritsee älyttömästi, kun en ole varma miten koko juttu tarkalleen meni.)

2. C-rapun mies

Tämä tarina sijoittuu erään bileillan jälkeiseen aamuun, kun minä ja silloin tapailemani mies heräsimme nälkäisinä ja darraisina sängystäni. Päätimme tilata pitsaa ja tilauksen saapumista odotellessa vähän kerätä ruokahalua pienen aamurykäyksen avulla. Pääsimme tosin kunnolla vauhtiin vasta sitten, kun pitseriasta oli soitettu pariin otteeseen ja kyselty varmistuksia, että tuliko sitä valkosipulia vai ei ja olihan se siis kotiinkuljetus eikä nouto.

Pitsapojan lakattua soittelemasta seksi sujui mukavasti, mutta valitettavasti darra verotti jätkän suorituskykyä sen verran, että hänen laukeamisestaan ei tahtonut tulla mitään. Kokeilimme kaikki temput ja asennot ja olimme hiestä litimärkiä, mutta lopulta hänestä alkoi tuntua siltä kuin loppu häämöttäisi lähellä. Juuri kun hän oli saavuttamaisillaan huipun, hänen puhelimensa soi. Pitsapoikahan se siellä soitteli, että tilauksesta oli unohtunut mainita rapun oven kirjain. Sitä ei sitten voinut mainita niiden aikaisempien puheluiden aikana.

Sinä aamuna puuttuva C-kirjain tarkoitti valitettavasti myös puuttumaan jäänyttä orgasmia. Mutta pitsa oli hyvää.

3. Aamuinen yllätysvieras

Kaikki, jotka ovat joskus asuneet HOASilla, muistavat varmaan elävästi kuinka siellä huoltomiehillä on tapana tulla käytännössä koputtamatta ovesta sisään. Useimmiten he soittavat ovikelloa, odottavat noin puoli sekuntia ja sen jälkeen tulevat omilla avaimillaan sisään. Ehkä he oikein nauttivat siitä, kun he pääsevät yllättämään asukkaita mitä mielenkiintoisimmissa tilanteissa.

Minä ja ex-poikaystäväni asuimme vuoden verran HOASin kaksiossa. Eräänä sunnuntainaamuna olimme jostain syystä heränneet aikaisin, jo ennen kahdeksaa, ja päättäneet käyttää aamun tunnit pikkuiseen lempimishetkeen. Siinä me olimme täydessä touhussa, kun ovikello yhtäkkiä soi. Säikähdimme, koska talomme alaovi oli aina kiinni eikä ovikellomme siksi soinut lähes koskaan, ja vielä enemmän säikähdimme kun kuulimme avaimen kääntyvän lukossa. Exäni kiskaisi pikavauhdilla kollarit jalkaansa ja juoksi ovelle, josta änkesi sisään sinisiin haalareihin verhoutunut huoltomies. Itse seisoin makuuhuoneessa edelleen alasti pelkkä peitto ympärilleni käärittynä.

Huoltomies ei edes häkeltynyt, ilmoitti vaan tylyyn sävyyn tulleensa korjaamaan jotain jääkaapin valoa/tiivistettä/ovenkahvaa/muuta yhtä akuuttia, joka todellakin vaati huoltomiehen huomiota sunnuntaiaamuna kello 8. Hän vaikutti tosissaan ärtyneeltä siitä, ettemme olleet avanneet hänelle ovea, eikä ollenkaan tuntunut ymmärtävän, että ajankohta oli todella erikoinen huoltomiehen vierailulle. Onneksi korjaushommissa ei kauaa nokka tuhissut, ja pääsimme jatkamaan aamuamme korjatun jääkaapin valon/minkälie kera.

(Toinen unohtumaton huoltomiehen vierailu sattui yhtenä kesänä, kun asuin yksin ja heräsin aamulla ovikellon soittoon. Avasin oven päälläni pelkkä iso korispaita, joiden kainaloaukot eivät jättäneet kovinkaan paljoa arvailun varaan tissivarustukseni osalta. Ovella oli kaksi huoltomiestä mukanaan iso letku, ja he ilmoittivat asiallisesti tulleensa "rassaamaan röörejäni". Ilmeeni varmaan paljasti ensimmäisen tulkintani ilmoitukseen, koska he selvensivät saman tien tarkoituksenaan olevan ilmastointikanavien puhdistaminen. Kutsuin tyypit sitten sisälle ja he imuroivat isolla letkullaan pölyt ilmastointikanavistani samalla kun istuin sohvalla yrittäen epätoivoisesti kiskoa niukahkoa vaatetustani vartaloni peitoksi.)

Näitä stooreja olisi ollut muuten vaikka kuinka paljon lisääkin. Onko teille sattunut jotain vastaavaa?

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Parempi kuin Lintsi

Yhteistyössä Clinic Events

Nyt kun on juhannuksesta jotakuinkin selvitty, voikin alkaa jo suunnitella ensi viikonloppua, eikös vaan! Menoa ja meininkiä ensi lauantaille on luvassa roppakaupalla, sillä silloin järjestetään merellisiin maisemiin sijoittuva Clinic & Kuukou Summer Cruise M/S Emma-laivalla. Pääesiintyjänä risteilyllä on tällä kertaa romanialaislähtöinen ja tällä hetkellä Berliinissä vaikuttava Kuukou-levy-yhtiön omistaja Simina Grigoriu, ja hänen lisäkseen levyjä pyörittelevät Clinicin dj:t Jekaterina, Joonas L ja Kruger sekä Future Bassin Mefisto. Illan kirkkaimmaksi tähdeksi odotetaan toki myös auringonpaistetta, mutta laivan saa onneksi myös katetuksi vesisateiden ja hurrikaanien varalta joten bileet saadaan kyllä aikaiseksi keleistä riippumatta. Paatti nostaa ankkurinsa klo 17 Kauppatorilta ja palaa takaisin klo 22, jonka jälkeen bileet jatkuvat Ugglassa After the Cruisen merkeissä. Ugglassa juhlakansaa tanssittavat pääsalissa Simina Grigorou, Joonas L ja Kristik sekä loungen puolella Beats and Stylesista tuttu DJ Alimo sekä Halla. Kuulostaako kivalta? No niin minustakin!


Tunnelmia viime vuoden Cruiselta. Tarkkasilmäinen voi bongata allekirjoittaneen laittoman lyhyissä sortseissa! ;)

Clinic on järjestänyt kesäisiä cruiseja jo muutaman vuoden ajan ja tapahtuma on ollut joka kerta erittäin suosittu. Olin itse mukana viime kesänä ensimmäistä kertaa ja ilta oli valehtelematta yksi kesäni kohokohdista. Paatilla oli ihan huikea meininki, aurinko paistoi ja mikäs sen parempaa kuin nauttia Suomenlahden kauniista maisemista menevää teknoa kuunnellen ja viileitä juomia nautiskellen. Alla kahden vuoden takaisen Cruisen aftermovie, siitä voitte tsekata meiningit jos ette muuten usko! Meno oli viime vuonna samanlainen ellei parempikin, videoita siitä löytyy tulevan Cruisen Facebook-eventistä.



Tulevan lauantain Cruise on myös hyvä tilaisuus hankkia itselleen kesäheila, jos sellainen vielä puuttuu. Sen verran pikkuisessa jollassa nimittäin seilataan että kyytiin mahtuu vain parisataa ihmistä, joten tutustuminen on helpompaa kuin isoilla (ja pimeillä) klubeilla. Cruisella fiilis on myös niin katossa koko ajan että kaikilla on koko ajan hymy leveästi korvissa, ja se jos mikä helpottaa uusiin ihmisiin tutustumista. Pelkästään heilanmetsästys mielessä ei kuitenkaan kannata lähteä reissuun, sillä räikeä pillu- tai munahaukkailu latistaa tunnelmaa, mutta ainahan sitä voi musiikista ja auringosta nauttimisen lomassa vähän tehdä tuttavuutta matkatovereiden kanssa. Paikalle kannattaa toki suunnata silloinkin jos kesäheilastelu ei nappaa, sillä täällä jos jossain saa tanssia rauhassa ilman peppuun takertuvia nilviäisiä tai muita ällöttäviä iskuyrityksiä. Olen kertonut aikaisemminkin siitä ettei Clinicin bileissä (tai teknobileissä yleensäkään) ole sellaista lääppimiskulttuuria kuin ns. perus yökerhoissa ja se on musiikin lisäksi yksi suurimmista syistä siihen, miksi tykkään niistä niin paljon. Kuulostaako houkuttelevalta, paatti täynnä iloisia ihmisiä ja lääppijöitä nolla? Ei voi kuin suositella.


Maisemat Cruisella on myös ihan 6/5.

Liput Cruiselle maksavat 35e/kpl ja niitä voi ostaa minun kauttani, mikäli sellainen kiinnostaa. After the Cruise-bileet Ugglassa maksavat 5e ennen klo 23 Cruise-lippua näyttämällä ja 23 jälkeen 10e. Cruisen lipulla saa myös hanajuomat Ugglasta 3,5 eurolla ennen klo 23. Ihan ilmaiset kemut ei siis ole kyseessä, mutta hintansa väärti tapahtuma mielestäni ottaen huomioon miljöön ja artistikattauksen. Saman verranhan tämä reissu maksaa kuin Linnanmäen ranneke, joten kun ruvetaan vertaamaan kumpaan sitä rahansa laittaisi mieluummin, niin Lintsi jää kyllä armotta hopealle.

Tässäpä vielä tiivistettynä infot Cruisesta ja After the Cruisesta:

Clinic & Kuukou Summer Cruise @ M/S Emma (lähtö Kauppatorilta)

Lauantai 1.7.2017 klo 17-22 

Liput 35e

Huom. Minulla vielä muutama lippu myytävänä, laita viestiä Facebookissa, blogin kommenttiboksiin tai teekutsuilla@gmail.com jos haluat ostaa lipun!!

After the Cruise @ Uggla (Annankatu 10)

Lauantai 1.7. klo 22-4

Liput: Ennen klo 23 Cruise-lipulla 5e, muuten 10e

Cruise-lipulla hanajuomat 3,5e ennen klo 23

Cruise + After the Cruise Facebookissa

Hiiohoi, Cruisella nähdään!

torstai 22. kesäkuuta 2017

Miten jussina nussitaan?

Sain seksivälinekauppa Huippukivalta mielenkiintoisen sähköpostin, jossa esiteltiin tuloksia eräästä heidän juuri teettämästään seksitutkimuksesta. Kyseessä olisi siis kyselytutkimus, jossa selvitettiin suomalaisten seksitottumuksia ja seksin merkitystä juhannuksen vietossa. Vastasin itsekin kyselyyn ja oli jo senkin takia kiinnostavaa päästä näkemään, minkälaisia asioita tutkimuksessa on selvinnyt. Tässäpä siis lyhyt katsaus tutkimuksen tuloksiin, ja muutama oma kommenttini niistä.

sunset finland

Ei ole kyllä juhannukselta tämä kuva, vaan parin viikon takaiselta mökkireissulta, mutta siinä on järvi ja metsää, joten aika vahva juhannusviba kuitenkin?

Kyselytutkimukseen osallistui 385 Huippukivan asiakasta, 62% miehiä ja 38% naisia. Tutkimuksen mukaan vastaajista 73% oli sitä m
ieltä, että seksi kuuluu olennaisesti juhannuksen viettoon ja 67% mukaan se on juhannuksena enemmän spontaania kuin harkittua. Perusteluja tälle olivat muun muassa valon määrä, lämmin sää, loma-aika ja ihmisten vapautuneisuus estoista. 42% vastaajista koki pitkän yöttömän yön kasvattavan seksikertojen määrää.

Hieman kyllä ihmetyttää tuo "lämmin sää"-argumentti, koska juhannussäähän on perinteisesti ollut melkoisen viileä. Alhaisten lämpötilojen vaikutuksesta saattaa kertoa se, että tutkimuksen mukaan seksiä harrastetaan juhannuksena suurimmaksi osaksi sisätiloissa. 27% vastaajista valitsee juhannuksena lemmenleikkien lokaatioksi kesämökin, mutta osa vastaajista oli valinnut myös villimpiä paikkoja kuten parkkipaikka, vene, venelaituri, festarialueella sijaitseva kallio sekä talon katto. Nostan hattua erityisesti viimeiseksi mainitulle, goals!

Seksivälineitä juhannusreissuille mukaan pakkasivat yli 60% vastaajista. Suosituimpia välineitä olivat kondomit, dildot ja vibraattorit. Minua kyllä vähän kuumottaisi suristella vibran kanssa menemään jossain sukulaisten kesämökille kun isovanhemmat nukkuvat viereisessä huoneessa, mutta ehkäpä nämä vastaajat ovat sitten estottomampia tai sitten he viettävät juhannuksensa hieman yksityisemmissä ympyröissä. Hyvä juttu, että kortsut kuitenkin muistetaan pitää mukana juhannuksenakin.

Vapautuneisuus ja seksin määrän lisääntyminen  juhannuksena eivät kuitenkaan tutkimuksen mukaan vaikuta erityisemmin siihen, että ihmiset pettäisivät kumppaneitaan herkemmin. 87% vastaajista toteaa, että omatunto toimii juhannuksena samoin kuin muulloinkin ja pettämisen rajat eivät hämärry. En ihan saanut kiinni siitä miksi niin olisikaan, ellei sitten ole törmännyt siihen juhannustaikaan josta kuulin viime vuonna ja jossa sanotaan, että jos harrastaa seksiä seitsemän ihmisen kanssa juhannusyönä niin näkee unessa lempikukkasensa. Tai en ole kyllä varma puhuttiinko siinä taiassa seksistä vai pelkästään suutelemisesta. Maalaisjärjellä ajateltuna kannattaisi kyllä ehkä pelata varman päälle ja hoitaa homma kunnolla loppuun asti, ettei vahingossakaan tule mitään voikukkia sinne uniin. Joka tapauksessa kyseinen taika oli ainoa järkevä syy, jonka keksin sille että joku pettäisi kumppaniaan herkemmin juuri juhannuksena. Ei sitä känninkään piikkiin voi laittaa, kun kyllähän me suomalaiset kännissä ollaan aika monena muunakin päivänä vuodessa.

Oma juhannuksena tuskin menee missään katonharjalla paneskellessa, mutta ihan hauskaa tekemistä on suunnitelmissa kuitenkin. Ruokaa, juomaa, kavereita ja paljussa loikoilua, mikäs sen parempaa. Poikaystäväni on kyllä tulossa mukaan, niin eihän sitä tiedä jos käydään testailemassa kattoa tai jotain muita lokaatioita..

Hauskaa juhannusta lukijat! Palaillaan taas ensi viikolla, luvassa muun muassa uutta Panopäivyriä ja vähän bilejuttuja pitkästä aikaa.


Tässä nyt vielä juhannuskuva, viimevuotinen sellainen. Koivut on kivoja.

ps. tässä vielä ihan loistava Huippukivan mainos, jää soimaan päähän! Ja tämähän ei siis ollut mikään kaupallinen yhteistyöjuttu, tämä mainos jaksaa vaan edelleen naurattaa vaikka olen kuullut sen monta monta kertaa. :D