sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Joulukalenteri 2016: Luukku 11


Seksin puute ei suinkaan ole se pahin juttu sinkkuna olemisessa. Se on läheisyys, toisen ihmisen kosketus ja lämpö, mitä eniten kaipaa silloin, kun on miesrintamalla on ihan totaalisen kuollutta eikä mitään tapahdu. Ja läheisyydessä on se ongelma, että siinä missä seksiä nyt voi periaatteessa harrastaa aika tunteettomastikin, ei läheisyys oikein tunnu miltään jos se lähellä oleva ei herätä mitään tuntemuksia.

Läheisyys ja kosketus ovat ihmisen perustarpeita. joita haluaa ja tarvitsee meistä jokainen. Jotain sen tärkeydestä kertoo jo sekin, että pienen vauvan kehitys pysähtyy jos häntä ei pidetä lähellä, ja vaikka tarve väheneekin aikuiseksi kasvaessa se ei silti poistu kokonaan. Aikuisena kosketuksen luonne ehkä muuttuu seksuaalisemmaksi, mutta välillä on niin ihanaa vaan olla lähekkäin ilman mitään limakalvokontakteja. Aika vähän esiintyy kosketusta kuitenkaan muiden kuin kumppaneiden välillä, tai no kavereita kyllä halataan, mutta siihen se jääkin, ellei lasketa sitä kun kävellään baarissa jonossa käsi kädessä tanssilattian läpi. Miehillä kavereiden välistä kosketusta on varmaan vieläkin vähemmän.

Minä tykkään tosi paljon olla lähellä, koskettaa ja hipsuttaa. Rakastan sitä, kun joku piirtelee selkääni tai silittää hiuksiani. Kuitenkin jonkun miehen lähellä oleminen voi ahdistaa tosi paljon, vaikka olisimme juuri harrastaneet seksiä, jos en tunne tarpeeksi vahvasti häntä kohtaan. Yleensä kuitenkin tykkään makoilla esimerkiksi juuri seksin jälkeen lähekkäin tai vaikka katsella telkkaria röhnöttäen solmussa sohvalla. Miehettömiä kausia varten on onneksi kissa, joka vasta onkin läheisyysriippuvainen ja tunkee iholle aina kun on pienikin mahdollisuus, joten tilanteeni ei suinkaan ole huonoin mahdollinen. Ja onneksi moni kavereistanikin on sen verran halailevaa sorttia, ettei pahastu vaikka innostuisinkin hellyyskohtauksissani vähän liikaa lääppimäänkin. Muistan kuitenkin kyllä sellaisiakin hetkiä, jolloin läheisyyspula on aiheuttanut suoraan fyysistä tuskaa ja huonoa oloa, puhumattakaan siitä, kuinka surkeaksi se fiiliksen vetää.

Tämä sunnuntaipäivä onkin erinomainen tilaisuus vetäytyä halailemaan kissan kanssa sohvalle koko iltapäiväksi, ja liittynee seuraamme ehkä myös mukillinen glögiä sisintä lämmittämään. Suosittelen!


Ei kommentteja: