tiistai 12. heinäkuuta 2016

Siskot ensin

Joka paikassa aina muistutellaan siitä, ettei ystäviään saisi unohtaa umpirakastuneena ja parisuhdeonnen keskelläkään. Periaatteessa helppo homma: kun ollaan ystävien kanssa, ollaan ystävien kanssa, ja that's it. Vaan ei se aina kyllä ole ihan niin yksinkertaista..

Usein tälläinen kaverit vai miehet-tilanne tulee vastaan juuri viikonloppuisin baarissa. Bileissä tulee usein vastaan mielenkiintoisia tyyppejä joiden kanssa jäisi mielellään juttelemaan enemmänkin, mutta ei tunnu kivalta hylätä kavereita jonkun tuntemattoman jätkän takia. Julkista lääppimistä tai johonkin pimeään nurkkaan kahdestaan vetäytymistä en juurikaan bileissä tykkää harrastaa, vaan enemmänkin keskityn aina tanssimiseen ja musasta nauttimiseen. Siitäkin menee kyllä vähän maku, jos kaverit katoilevat jonnekin pariutumaan ja hetken päästä löytää itsensä yksin tanssilattialta.


Tällä kertaa kuvituksena fiilistelyä Ruissista. Energiajuoma maistui! ;)

Minusta silloin, jos ollaan vaikka varta vasten sovittu lähteä viettämään Tyttöjen iltaa isolla T:llä, sopimuksesta pidetään kiinni eikä jätetä kavereita miesten takia, oli kyseessä sitten poikaystävä, tanssilattialta bongattu miekkonen, juttusille tullut Tinder-match tai aviomies. Jos sieltä bileistä sattuu bongaamaan jonkun lupaavalta vaikuttavan yksilön, hänen kanssaan voi vaikka vaihtaa pari sanaa, ehdottaa esim. Facebook-kaveruutta ja jatkaa juttua joskus paremmalla ajalla. Ja vaikka kavereiden kanssa ei olisikaan sovittu mitään erityistä, on silti ihan reilua kysyä heidän mielipidettään ennen kuin katoaa koko illaksi jonnekin. Missään tapauksessa kaveria ei saa jättää yksin, ainakaan kovin pitkäksi aikaa, ja on reilua ilmoittaa minne menee ja kenen kanssa. On meinaan tosi kurjaa viettää koko ilta yksin tai joidenkin puolituttujen seurassa, kun on lähtenyt liikkeelle viettääkseen aikaa jonkun hyvän ystävänsä kanssa.



Sanni oli tietty must-see jo ihan senkin takia, että piti päästä kuulemaan teekutsulaulu eli Pojat ihan livenä. Alempana siitä myös video!

Välillä on sitten niitäkin iltoja, joissa oman kaveriporukan seuraan liittyy jonkun seurustelukumppani. Silloin lähtökohtana on mielestäni se, että ollaan kaikki yhdessä porukalla liikenteessä, ja pariskunta saa luvan hillitä himonsa toisiaan kohtaan sen ajan kun muita on mukana. Joskus sitä saattaa helposti lipsahtaa sellaiseen ihanaan omaan rakkauskuplaan, ja varsinkin parin lasillisen jälkeen sitä intoutuu vahingossa vaikka minkälaisiin rakkaudenosoituksiin, eikä siinä sinänsä mitään vikaa ole. Sitä on vaan erittäin kiusallista katsella vierestä, varsinkin jos on tilanteessa ns. kolmantena pyöränä. Silloin, kun olen itse ottanut joitain miehiäni mukaan kavereideni bileiltoihin tai itse viettänyt aikaa heidän kavereidensa kanssa, olen enemmänkin yrittänyt tutustuttaa jätkää kavereihini tai tutustua itse jätkän kavereihin sen sijaan että olisin kiehnännyt koko illan jätkän kyljessä tai vetäytynyt hänen kanssaan kahdestaan jonnekin. No okei, on niinkin joskus saattanut käydä, mutta ainakin yritän!


Rannalla oli siistiä istuskella ja kuunnella Ellinooran keikkaa. Puhelimessa tekeillä instapäivitys, maassa mustikkakeitto odotteli juojaansa.

Löysin itseni hiljattain sellaisesta tilanteesta, että kaikki läheisimmät ystäväni ovat jonkinlaisessa suht vakiintuneessa romanttisessa suhteessa, ja olen nyt ainoa, jolla ei ole ketään. Se on kurjaa, koska nyt olen ainoa jolla on minkäänlaista kiinnostusta tutustua uusiin jätkiin baareissa: ja samalla ainoa, joka saa tanssia yksin kun muilla on joku halailtava vieressä. Minulle ystäväni ovat kaikki kaikessa, elämäni tärkeimmät ihmiset, joille kerron kaikki ilot ja surut ja ahdistukset ja hölmöilyt, ja heidän elämässään se ihminen on joku muu. Tiedän että ystäväni eivät hylkää minua ja että olen heille tärkeä, mutta en silti voi toisinaan tuntematta hieman surua siitä, etten minä ole kenellekään se maailman tärkein ihminen. Varsinkin, kun ystäväni ovat minulle kuin siskoja, perheenjäseniä, ja siten myös tulevaisuudessa tärkeysjärjestykseni kärjessä mahdollisen seurustelukumppanin kanssa samalla tasolla. Joten toivoisin tulevaisuudessakin vielä paljon sellaisia bileiltoja, joissa kukaan (myöskään minä itse!) ei aseta seurustelukumppaniaan tai ketään muutakaan ystävien edelle.

Paitsi bileiden jälkeen on ihan ok mennä sen poikaystävän tai minkä lie heilan kanssa vaikka teekutsuille kahdestaan. Siihen en rupea puuttumaan ;)



2 kommenttia:

Sofia kirjoitti...

Mulla on muuten aivan sama tilanne! Tai melkein, jos huomioin kymmenisen lähintä ystävää niin yksi ei ole suhteessa, muut ovat. Monilla tosin on jo takana niin pitkä suhde, ettei ole huolta siitä, että olisivat turhan rakastuneita julkisilla paikoilla :D enemmän rassaa se, että kaikki tahtovat sitten niin kamalan kovasti löytää meikäläiselle miehen, jos mennään yhtään minnekään julkiselle paikalle. Olisi ihan kiva tosiaan olla niiden ytävien kanssa, ei miesjahdissa kiitos.

Larissa kirjoitti...

Sofia: Toikin on varmaan tosi rasittavaa, onneksi omat kaverini eivät tuota harrasta :D