tiistai 7. kesäkuuta 2016

Seksipäiväkirja osa 2: Matkalla rakkauden ammattilaiseksi

Ensi viikolla pääsen taas hetkeksi koulun penkille istumaan, kun seksuaalineuvojakoulutukseni jatkuu kahdella seminaaripäivällä. Ennen sitä pitäisi kuitenkin saada palautettua muutama tehtävä, joista toinen on tiivistelmä oppimispäiväkirjasta. Ja koska päätin, että oppimispäiväkirjani on tämä blogi, tässä teille pientä tajunnanvirtaa ensimmäisistä seminaaripäivistä ja tulevaisuudestani seksialan kentällä.

Pohdi, mitä opit ensimmäisessä seminaarissa ja minkälaisia ajatuksia sinussa heräsi. 

Noh. Tuntuu aika vaikealta lähteä edes erittelemään mitä kaikkea opin, koska uutta tietoa tuli niin järkyttävä määrä. Muistiinpanovihkooni olen kirjoittanut ylös mm. kiihottumista kuvaavan kaasu-jarru-mallin, sekä sen, että miehille kiihottuminen on keskimäärin naisia helpompaa, joka osaltaan selittää muun muassa sitä, miksi suurin osa seksuaalirikollisista on miehiä. Ja PLISSIT-malli, se oli tärkeä. Vaan mihin se nyt taas liittyikään? Olisi voinut ehkä olla vähän hedelmällisempää kirjoittaa tätä oppimispäiväkirjaa aikaisemmin, kun asiat olivat vielä tuoreessa muistissa. Vaan ei, kun olen tälläinen asiat viime tinkaan jättäjä, niin mitään ei todellakaan tehdä ajoissa.

Vaikka nyt kun tuli puheeksi, niin tämänkin tehtävän palautuspäivä on vasta kolmen päivän päästä, eli olen nyt suorastaan hämmästyttävän ajoissa liikkeellä.

Mikä ajatus tai tunne yllätti?

Yllätyin jonkin verran omasta ennakkoluuloisuudestani kanssaopiskelijoitani kohtaan. Jotenkin aika monesta tuli sellainen fiilis, että tuokin on taas sellainen kuivakka ja huumorintajuton kukkahattutäti, eikä meillä varmaankaan ole mitään yhteistä. Kuitenkin mitä enemmän juttelin uusien opiskelutovereideni kanssa, sitä enemmän huomasin olevani väärässä. Oli hölmöä tehdä olettamuksia ihmisistä sen perusteella, miltä he vaikuttivat muutaman tunnin tapaamisen perusteella: minäkin varmaan jäin monen mieleen sellaisena vähän hiljaisena ja ujona tyyppinä, koska en hirveästi tykkää olla äänessä luennoilla tai isossa porukassa. Ja voiko ketään syyttää siitä, että seksistä ja seksuaalisuudesta puhuttaessa tuikituntemattomien ihmisten kanssa sitä lähtee ensimmäisenä lähestymään aihetta ns. akateemisemmasta näkökulmasta sen sijaan että alkaisi saman tien avautua henkilökohtaisesta elämästään? En pidä itseäni ennakkoluuloisena ihmisenä, vaan näköjään olen hieman sittenkin. Siinä siis kehittämiskohde tulevaisuutta varten.

Mitkä seminaarissa käsitellyt asiat koit itsellesi luonteviksi, entä missä asioissa tällä hetkellä koet olevasti oman mukavuusalueen ulkopuolella?

Koin luontevaksi seksistä puhumisen. Tai siis, koko koulutushan pyörii seksistä puhumisen ympärillä, mutta tarkoitan tässä nyt sitä näkökulmaa, kun puhutaan siitä itse toiminnasta mitä seksiksi kutsutaan. Minusta on erittäin mielenkiintoista keskustella erilaisista tavoista harrastaa seksiä ja mitä kaikkea siihen voikaan liittyä, ja koin myös seminaarissa näytetyt videot erittäin kiinnostavina ja no, vähän kiihottavinakin. Vaikka elokuvissa tapahtuneet asiat olivatkin osittain sellaisia, että en haluaisi sellaista toteuttaa käytännössä omassa elämässäni, en kokenut mitään ahdistusta siitä, että niiden näkeminen sai oloni kiimaiseksi. Se tuntui tosi normaalilta ja luontevalta eikä mitenkään ihmeelliseltä.

Oman mukavuusalueeni ulkopuolella koen olevani selkeimmin silloin, kun puhutaan seksuaalisuudesta poliittisena ilmiönä. Minä en tiedä mitään esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioista, tai vaikkapa vammaisten ihmisten seksuaalioikeuksien toteutumisesta. Koin myös oloni hieman vaivaantuneeksi, kun seminaarin aikana jotkut opiskelutovereistani kertoivat koskettavia tarinoita jotka saivat heidät itsensä tai muut ympärillä liikuttumaan, koska en ole oikein hyvä käsittelemään suuria tunnekuohuja. Osittain epämukava oloni johtui kyllä siitäkin, että koin painetta kokea liikutusta kun kaikki muutkin kokivat, mutta en voinut sille mitään, ettei asia herättänyt minussa sellaisia tunteita.

Pohdi, miten sinä saisit koulutuksesta sekä asennetasolla että tiedollisella tasolla, mahdollisimman paljon irti. Minkälaista työskentelyä se sinulta edellyttää?

No, ainakin se ennakkoluulojen romukoppaan heittäminen, mistä sanoin aikaisemmin, olisi tosi tärkeätä. En saisi sortua ajattelemaan, että seksi ja seksuaalisuus on vain meitä nuoria, avoimia ja seksuaalista aktiivisuuttaan ympäriinsä mainostavia varten, tai että ihmisen seksuaalisuudesta voisi päätellä jotain ulkonäön tai ensitapaamisen perusteella. Luulisin kuitenkin, että tämän läksyn oppimisesta ei tarvitse huolehtia, kun se heti aluksi jo kolahti näin lujaa.

Tiedollisesti hyötyisin koulutuksesta todennäköisesti eniten silloin, jos jaksaisin opiskella ahkerasti ja tehdä kaikki tehtävät ajallaan ja huolella. Onneksi siihen auttaa paljon se, että opiskeltavat aiheet ovat erittäin mielenkiintoisia. Pitäisi nyt kuitenkin ottaa tähän touhuun sellainen asenne, että en tapani mukaisesti menekään sieltä mistä aita on matalin, vaan tähtään hieman korkeammalle. Luen kaikki annetut aineistot kunnolla, keskityn tekemään tehtäviä, kuuntelen ja osallistun seminaareissa ja oikeasti mietin näitä asioita. Ei minusta voi tulla hyvää seksuaalineuvojaa vain sen perusteella, että osaan kirjoittaa hauskoja juttuja seksistä blogiin, vaan se vaatii paneutumista myös niihin seksiin ja seksuaalisuuteen liittyviin asioihin, jotka eivät minua henkilökohtaisesti kosketa.

Eipä mulla muuta. Palataan myöhemmin kevyemmillä aiheilla.

Ei kommentteja: