Riippuvuussuhteita

Minun mielestäni ihmisen ei ole hyvä olla riippuvainen mistään. Siitä huolimatta tunnustan itsekin olevani koukussa yhteen jos toiseenkin asiaan ja niin varmaan suurin osa meistä on. Mutta oli se sitten kahvi, heroiini tai vaikka videopelit, kannattaa addiktioista pyrkiä aktiivisesti eroon tai ainakin pitää niiden määrä minimissä.

Olin joskus aika addiktoitunut appelsiinimehuun, sitä oli pakko saada joka aamu. Mutta nyt olen päässyt sen yli. Huom. kuvan mehuun ei ole sekoitettu muita riippuvuutta aiheuttavia aineita.

Minä tunnustan ihan rehellisesti olevani tosi addiktoitunut puhelimeeni. Ainakin kaverini aina kuittailevat minulle siitä, että olen aina puhelin kädessä, ja he kuulemma huolestuvat tosissaan jos en pariin tuntiin vastaa Whatsapissa viesteihin. Aloitan aamunikin somen selailulla ja päivittelen esimerkiksi Instagramia suhteellisen usein. Omaa kieltään puhelimen tärkeydestä puhuu sekin, että pahimmat kännidraamaitkut olen vääntänyt silloin, kun puhelimeni on hajonnut. Että se pirstaloitunut näyttö on oikeasti ollut ihan maailmanlopun asia. Välillä on ollut vaikeaa jättää puhelinta rauhaan edes treffeillä, vaan olen syöksynyt tsekkaamaan saapuneita viestejä sillä sekunnilla kun seuralaiseni on poistunut vaikkapa vessaan. Viime aikoina kehitystä on kuitenkin tapahtunut: olen vähentänyt puhelimen räpläämistä bileissä (ja sen myötä myös känniviestittelyä, huh) huomattavasti ja todennut, että bileistä nauttii paljon enemmän kun sen puhelimen antaa olla rauhassa. Suosittelen muitakin kokeilemaan!

Joskus olen sellaisiakin ajatuksia pyöritellyt, että olisikohan minulla jonkin sortin seksiriippuvuus. Tein kerran aiheeseen liittyvän testinkin, se oli jonkun brittiläisen klinikan sivuilla, ja sen mukaan minun olisi pitänyt välittömästi hakeutua hoitoon heidän klinikalleen, sillä tilanne oli suorastaan hälyttävä. Mutta, vaikka seksistä tykkäänkin, ei kohdallani oikeasti voi mistään addiktiosta puhua. Muuten olisin varmaan jo ajat sitten raahannut baarista sänkyyni jonkun epämääräisen hyypiön ja morkkistellut siitä aamulla valtavasti, mutta olen säilyttänyt kriteerini ja ylpeyteni (ja ajautunut tahdonvastaiseen selibaattiin, mutta eipä siitä sen enempää). Siinä vaiheessa kuitenkin kun olin useamman kerran huomannut olevani erinäisissä suhteissa se seksiä enemmän haluava osapuoli, on mielessä käynyt, että libidoni mahtaa olla kyllä poikkeuksellisen suuri. Voihan se kai ollakin, mutta toisaalta ajatukseni kumpuaa ehkä siitä oletuksesta, että miehet haluavat poikkeuksetta aina naisia enemmän seksiä. Eli olen pelännyt olevani seksiaddikti siksi, ettei tälläinen kivikautinen oletus päde minuun, joka saa sisäisen äärifeministin kiehumaan raivosta, mutta ei siitä sen enempää.

Kuka muistaa mitä se tämä kuva tarkoittikaan? Vinkki: liittyy siihen asiaan, mistä ei nyt sen enempää. Lue tämä pari kuukautta vanha postaukseni ja ota selvää! 

Mitenkään väheksymättä esimerkiksi erilaisia päihderiippuvuuksia, mielestäni yksi pahimmista riippuvaisuuden muodoista on riippuvaisuus toisista ihmisistä. Siis niin, että jonkun on vaikkapa pakko olla koko ajan parisuhteessa, koska ei osaa olla yksin. Tai että jokaiseen pikku pulmaan on soitettava joku muu apuun, koska ei osata esimerkiksi vaihtaa lamppuja tai ripustaa verhoja itse. Tai niin, että koskaan ei voi olla yötä poissa kotoa, koska ei osaa nukkua muualla kuin oman kumppanin vieressä. Tätä julkilausumaa tuon usein ilmi, koska olen niin ylpeä omasta itsenäisyydestäni ja siitä, että pärjään. Toki vietän mielelläni aikaa ystävieni kanssa, pyydän toisinaan esimerkiksi vanhemmiltani apua joissakin asioissa enkä todellakaan osaisi korjata vaikkapa hajonnutta pesukonetta yksin, mutta sellaisista elämän perusaskareista ja normaalista toiminnasta selviän mainiosti ilman kenenkään toisen apua. En pistäisi pahakseni jos elämääni ilmestyisi joku mies, mutta en tarvitse miestä siksi, etten osaa olla ilman, en saa verhoja ripustettua yksin tai makaisin yöt valveilla ilman jotakuta vierelläni. Nukun oikeastaan huomattavasti paremmin yksin kuin jonkun kuorsaavan ja peiton itselleen omivan tyypin vieressä, vaikka tietty onkin ihanaa nukkua jonkun oikeasti ihanan tyypin kanssa. Mutta ei siitäkään sen enempää, tämän postauksen ei ole edelleenkään tarkoitus käsitellä sängyssäni tapahtuu.

Tosi usein bileissä minulta kysellään, miksi en polta tupakkaa. Toisinaan bileissä poltakin, mutta aika vähän, korkeintaan pari röökiä illassa, ja se herättää aina hirveästi ihmetystä. Toinen ihmetyksen aihe on myös se, etten juo kahvia. Molempiin vastaan aina, että näitä addiktioita riittää ihan tarpeeksi muutenkin, että tarvitsisin niitä lisää. Eli tehkää te muutkin vaikka niin, että valitsette niistä addiktioistanne ne kaikista kivoimmat, ja muista yrittäkää hankkiutua eroon. Paitsi te, jotka olette riippuvaisia puolisoistanne tai jostain muista ihmisistä. Kiellän lukijoitani olemasta riippuvaisia poika- tai tyttöystävistään! Mutta ei siitä sen enempää. ;)