maanantai 30. marraskuuta 2015

Kumpi tekee aloitteen?

Niin, no siinä on melkein Hamletin ollakko vai eikö olla-dilemmaan verrattava ikuisuuskysymys. Vallalla oleva käsitys taitaa olla nykyään se, että tasa-arvon nimissä kumpi tahansa voi tehdä aloitteen mutta miehiltä silti odotetaan paljon enemmän aloitteellisuutta. Siitä kumpi nyt pyytää toista ensiksi ulos tai muuta vastaavaa saisi varmaan useamman kirjan kirjoitettua, mutta paneudun tässä tekstissä nyt ennen kaikkea siihen kuka tekee aloitteen seksin suhteen.

Lähtökohtana tekstilleni toimii sellainen henkilökohtainen ominaisuuteni, että satun tykkäämään tosi paljon siitä kun mies on määrätietoinen ja niin sanotusti ottaa mitä haluaa. Toisin sanoen, minusta on kivempaa kun mies tekee aloitteen ja ilmaisee haluavansa seksiä. Tämä on erityisen tärkeää minulle suhteen alkuvaiheessa, kun vielä vähän ujostuttaa ja sen ensimmäisen askeleen ottaminen tuntuu vielä tosi haastavalta. En kyllä oikeastaan edes tiedä mikä siinä niin jännittää: en ainakaan tietoisesti ole erityisen huolissani esimerkiksi siitä, että aloitteeni torjuttaisiin. Ehkä koen sitten jotain suorituspaineita, että pitää tehdä toiseen hyvä vaikutus. Joka tapauksessa alla oleva kuva kiteyttää ajatukseni aika hyvin:



Toisaalta sitten miehen näkökulmasta asia näyttäytyy vähän eri valossa. Toki heilläkin on varmasti tuollaisia ujostelufiiliksiä suhteen alussa, mutta siihen tuo lisää twistiä vielä se että naiset varmasti kieltäytyvät seksistä huomattavasti useammin kuin miehet. Miehet joutuvat siis jännittämään paljon enemmän sitä mahdollista torjuntaa. En tullut itse edes ajatelleeksi asian tätä puolta ennen kuin juttelin aiheesta erään jätkän kanssa jolle olin kertonut jännittäväni aloitteiden tekemistä. Itse kun en ole ollenkaan sellainen tyttö joka valittaisi päänsärkyä ja jättäisi sen varjolla lemmenleikit väliin, mutta heitäkin varmasti on. Eikä siinä mitään, saa kieltäytyä, ei aina ole pakko haluta. Se vaan saattaa ottaa ikävästi toisen itsetunnolle, varsinkin suhteen alussa kun ei vielä tunneta kovin hyvin. Alla olevassa kuvassa on tämäkin asia ilmaistu mielestäni aika hyvin:



Ja jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, on niitä syitä seksistä kieltäytymiselle aika paljon muitakin kuin se päänsärky. Eräs ystäväni kertoi jätkästä jonka kanssa oli hengaillut kotonaan ja ilmassa oli selkeästi sellaista kohta pannaan-meininkiä, mutta sitten jätkä olikin yhtäkkiä alkanut puhua kotiinlähdöstä. Hän antoi todella ristiriitaisia viestejä käyttäytymisellään ja jätti ystäväni hirvittävän hämmentyneeksi, ja lopulta selvisi että hän nauttii suuresti odotuksen pitkittämisestä ja jännityksestä. Aikamoinen 50 shades of Grey-hetki, varsinkin kun tyypin otteet olivat kuulemma illan aikana olleet useaan otteeseen sellaiset ei-niin-vaniljamaiset vaikka tilanne ei seksiin asti lopulta johtanutkaan. Yritäppä siinä sitten miettiä että tehdäkö vai eikö tehdä sitä aloitetta kun vastassa voi olla mitä tahansa pihtari-ujopiimäilijästä oman elämänsä Christian Greyhin.

Kannustan kuitenkin kaikkia olemaan itse se aktiivinen ja aloitteellinen osapuoli. Seksiä saa varmemmin jos sitä ehdottaa sen sijaan että jäisi odottelemaan toisen aloitetta: sitä kun ei välttämättä tule jos toinen tulkitsee aloitteellisuuden puutteesi kiinnostuksen puutteeksi. Jos tulee rukkaset, ei voi mitään. Jos kyseessä on millään tasolla järkevien ihmisten välinen suhde, on varmasti ihan ok tiedustella syytä siihen miksi ei kenties juuri nyt huvita. Ja jälleen kerran esille nousee tämä puhumisen tärkeys kaikissa ihmissuhteissa, sillä tästäkin aiheesta keskusteleminen tuo suhteen osapuolia sillä tavalla lähemmäs toisiaan että aloitteiden tekeminen on jatkossa taas himpun verran helpompaa.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Pettämisen lyhyt oppimäärä


Haluaisin tänään kirjoittaa pettämisestä. Se ei oikeastaan ole omassa elämässäni mitenkään ajankohtainen juttu mutta tuli jotenkin fiilis, että sitä pitäisi käsitellä täällä blogissa. Pettäminen on nimittäin ei edes kaksipiippuinen vaan paljon useampipiippuinen juttu. Vähän niin kuin melkein kaikki sellainen, jota pidetään yleisesti vääränä ja tuomittavana. Tekstini tarkoitus ei kuitenkaan ole puolustella pettämistä, sillä pidän sitä itsekin vääränä tekona. Uskon kuitenkin, että kaikkia ilmiöitä pitää ymmärtää kunnolla jotta ne voisi tuomita kunnollisin perustein, ja siksi yritänkin tässä nyt ottaa hieman selkoa tästä tunteita herättävästä ilmiöstä.

Ennen kuin pettämistä voi tapahtua, pitää pettäminen käsitteenä määritellä auki. Periaatteessa sillä tarkoitetaan sitä, kun seurusteleva tai avioliitossa oleva ihminen tekee suhteensa ulkopuolella sellaisia asioita, joiden katsotaan olevan sallittuja vain oman puolison kanssa. Esimerkiksi harrastaa seksiä toisen kanssa. Ilmiön määrittely ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista. Mikä määritellään suhteeksi ja missä menee pettämisen raja? Itse ajattelen niin, että tapailuvaiheessa on ok säätää muiden kanssa niin kauan kun ei olla sovittu muuta, mutta tosi moni mies on ollut kanssani eri mieltä ja suorastaan järkyttynyt näkökannastani. Jos pettäminen kuitenkin rajattaisiin olemaan mahdollista vain esimerkiksi vakavassa seurustelusuhteessa tai avioliitossa, on jokaisen parin silti määriteltävä pettämisen rajat. Niissäkin voi olla puolisoiden välillä suuria eroja: toisella raja menee fyysisessä kanssakäymisessä kuten suutelemisessa, toisilla se voi ylittyä jo flirttailusta. Oma lukunsa on tietysti ihmissuhteiden mobiiliulottuvuus: WhatsApp, Tinder, Snapchat. Rajoista on syytä keskustella perinpohjaisesti ja niiden on oltava selkeät molemmille, jotta vältyttäisiin turhilta väärinkäsityksiltä ja mielipahalta.


Erittäin hyvä kysymys on myös se, onko pettämistä olemassa jos siitä ei jää kiinni.

Pettäminen on useille ihmisille sellainen vihoviimeinen deal breaker, jota ei pysty antamaan anteeksi kumppanilleen. Se opitaan jo varhain: kun itse aloittelin seurustelua teininä ajattelin automaattisesti että pettämistä en muuten antaisi anteeksi, vaikka minulla ei ollutkaan aiheesta minkäänlaista kokemusta. On kuitenkin tosi helppo ymmärtää miksi pettäminen on vaikeaa antaa anteeksi. Se on tekona sellainen joka hyökkää suoraan omaa rakastettavuutta vastaan: helposti ajattelee että itsessä on toisen mielestä jotain vikaa kun se kerran pettää. Monet sanovat myös, että pettämisessä ei satuta eniten niinkään se että toinen on vaikkapa pannut jotakuta toista vaan se valehtelu ja selän takana toimiminen, luottamuksen rikkominen. Usein kuulee myös sanottavan, että henkinen pettäminen on paljon pahempaa kuin fyysinen. Siis että on helpompi antaa anteeksi joku pikainen pusu kännissä kuin pitkään jatkunut ihastuminen. Jotkut pystyvät antamaan pettämisen anteeksi ja jatkamaan suhdetta siitä huolimatta, mutta se ei varmastikaan onnistu niin että kaikki jatkuisi ennallaan. Pettämisen takia puolisoiden välillä menee väistämättä jotakin rikki, ja vaikka sen voi ehkä korjata, se vaatii hirvittävästi työtä.

Miksi joku siis pettää? Minkä vuoksi ajautuu sellaiseen tilanteeseen, että päätyy loukkaamaan rakastettuaan niin perustavanlaatuisella tavalla? Joidenkin mielestä toiset ihmiset vain ovat luonteeltaan sellaisia, tai heillä on jokin trauma joka purkautuu pettämisenä. Jotkut sanovat sen johtuvan suhteen arkipäiväistymisestä ja jännityksenkaipuusta. Toiset taas ovat sitä mieltä, että pettämiseen ajautuminen kertoo jonkun olevan pielessä nykyisessä suhteessa. Uskon kaikkien kolmen olevan mahdollisia selityksiä pettämiselle. Pettäjä ei ole automaattisesti paha ihminen tai halua tahallaan loukata puolisoaan. On helppoa ymmärtää vaikkapa sellaisen ihmisen tarvetta pettää jonka oma puoliso ei halua seksiä koskaan tai on vaikkapa 350 päivää vuodesta matkoilla. On myös yleinen tosiasia että pitkissä suhteissa molemmat osapuolet saattavat kokea pieniä ihastumisen tunteita muita ihmisiä kohtaan, mutta mielestäni sitä ei itsessään lasketa pettämiseksi. Pettämistä siitä tulee vasta sitten, kun ajatukset muuttuvat teoiksi.


Jotkut sanovat, että kerran pettäjä on aina pettäjä. Minä en kuitenkaan usko siihen. Olen itse elävä esimerkki siitä, että kerran pettäneen ei tarvitse toistaa samaa kaavaa muissa suhteissaan. Seurustellessani lukioaikoinani petin silloista poikaystävääni muutaman kerran pussailemalla baareissa muiden miesten kanssa. Se oli hauskaa ja jännittävää ja sain heiltä huomiota, jota en kiireiseltä poikaystävältäni oikein saanut. Siitä tuli siitä huolimatta huono omatunto enkä ole millään tavalla ylpeä teoistani. Alkaessani seurustella uudelleen tein heti alussa päätöksen, että tätä jätkää en pettäisi, kävi miten kävi. Enkä pettänyt. Enkä aio pettää tulevaisuudessakaan, mikä on suurin syy siihen miksi en tällä hetkellä seurustele. En nimittäin aio tyytyä mahdollisen tulevan poikaystäväni kohdalla mihinkään vähempään kuin siihen, että hän saa minut olemaan näkemättä ketään muuta miestä ja siten olemaan haluamatta ketään muuta miestä kuin hänet. Siinä on kuitenkin ehkä perää, että kerran pettäneellä on pienempi kynnys tehdä se uudestaan ja houkutuksen vastustaminen vaatii joskus luonteenlujuutta ja tahdonvoimaa. Minä en ainakaan löydä sellaisia itsestäni kenenkään sellaisen jätkän takia, jota en rakasta täysillä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos ei pysty sitoutumaan yksiavioiseen suhteeseen kunnolla, ei pidä sitoutua sellaiseen. Silloin on parempi tehdä kuten minä ja pysytellä täällä turvallisella harmaalla alueella, jossa ei ole kunnon suhteita eikä näin ollen pettämistäkään.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Haamuja siellä, haamuja täällä

Onko sellainen käsite kuin ghosting tuttu? Se on näitä Tinder- ja WhatsApp-aikakauden ilmiöitä, jotka ovat ilmestyneet sotkemaan deittailun kenttää viime vuosina. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ghosting tarkoittaa sitä, kun joku lakkaa yhtäkkiä vastaamasta viesteihin tai muuhun yhteydenpitoon ilman mitään selitystä. Vaikka oltaisiin tapailtu kuukausia ja tekstailtu aikaisemmin päivittäin. Olen pari kertaa itse ghostannut jätkän ja minuakin on yritetty ghostata. Uusimmassa Cosmossa oli myös juttu ghostaamisesta ja se kuulosti kyllä kovin tutulta. Ghostaaja ajattelee ettei oikein jaksaisi tai kehtaisi ilmoittaa toiselle ettei enää kiinnosta, ja välttää inhottavan keskustelun lopettamalla yhteydenpidon kokonaan. Ghostatulle siitä tulee hämmentynyt olo: minne tuo tyyppi yhtäkkiä katosi, mitä tein väärin?

Cosmon artikkelissa ghostaamista harrastaneet perustelivat ratkaisuaan sillä, etteivät halunneet pahoittaa toisen mieltä sanomalla suoraan ettei oikein kiinnosta. Välillä kun saattaa käydä niin, että se toinen osapuoli innostuu koko ajan enemmän ja enemmän kun oma mielenkiinto laskee samaa tahtia ja silloin on todella kiusallista sanoa suoraan kiinnostuksen lopahtaneen kun se toisella on huikeassa nousukiidossa. On paljon helpompaa jättää vastaamatta kuin kirjoittaa sitä "kiitos mutta ei kiitos"-viestiä, josta tietää toisen pahoittavan mielensä. Itselleni kävi niin, että päädyin ghostaamaan pari jätkää puhtaasti siksi että koko jutun ajatteleminen aiheutti hirveän ahdistuksen. Molemmilla kerroilla taustalla oli todella vaivaannuttava ja kiusallinen seksikokemus, jonka ajatteleminen sai olon niin epämukavalla tavalla vaikeaksi etten halunnut miettiäkään koko suhdetta enää ikinä. Sitten kun jätkät laittoivat viestiä perään, en vastannut ikinä mitään. Tuli lisää viestejä, tyypit alkoivat ihmetellä minne katosin. En vastannut vieläkään. Lopulta he luovuttivat ja poistivat parin kuukauden päästä Facebook-kavereista. Pääsin helpolla eikä hommasta koitunut mitään seurauksia. Ghostaaminen voi aiheuttaa kuitenkin kiusallisen tilanteen, jos törmää ghostaamaansa ihmiseen myöhemmin jossain.


Nämäkin haamut on ilmeiden perusteella just ghostattu..

Olen vankka avoimen keskustelun kannattaja ja siksi tämä ghostaaminen on mielestäni tosi raukkamainen ja pelkurimainen ratkaisu, vaikka itsekin olen siihen joskus sortunut. Mikään ihmissuhde, olkoon kuinka lyhyt tahansa, ei ole niin vähäpätöinen ettei toiselle voisi sanoa suoraan jos juttu ei enää nappaa. Siitä tulee ehkä hetkeksi kurja olo, mutta se on silti sata kertaa parempi vaihtoehto kuin se epätietoisuus ja hämmennys joka seuraa kun toinen katoaa savuna ilmaan ilman minkäänlaisia vastauksia. Meissä kai elää aika sitkeästi käsitys siitä että tekstarilla jättäminen on epäkohteliasta, mutta mielestäni se on ihan hyväksyttyä lyhyissä ja kevyissä suhteissa jotka ovat perustuneet muutenkin suurimmaksi osin mobiiliviestittelyyn. Ja onhan se nyt joka tapauksessa huomattavasti ystävällisempää kuin jättää kokonaan vastaamatta.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Deittailun Bucket List

Heipä hei lukijat! On melko poikkeuksellinen lauantai-ilta, nimittäin olen kotona verkkareissa enkä ulkona juhlimassa, tätä ei olekaan hetkeen tapahtunut! Iltani ratoksi päätin naputella pientä listaa hauskoista jutuista, jotka pitäisi saada tehtyä ennen astumista vakavaan suhteeseen ja avioliiton satamaan. Ei kovinkaan ajankohtaista tässä osoitteessa, mutta ompahan enemmän aikaa listan läpikäymiseen!

Yhtenä iltana otimme erään miehen kanssa leikkimielisen kilpailun siitä, kummalla on kasassa enemmän juttuja listalta, jossa oli lueteltu 150 asiaa jotka tulee tehdä ennen kuin täyttää 30. Listalla oli kaikenlaista delfiinien kanssa uimisesta laskuvarjohyppyyn ja vaipanvaihdosta Grand Canyonin pohjalla patikoimiseen (1/4 näistä tehty btw, arvaatte ehkä mikä) ja lopputuloksena oli tiukkaakin tiukempi tasapeli. Aika moni listan jutuista oli kyllä sellainen etten koe mitään tarvetta saada niitä tehdyksi ennen kolmekymppisiäni, tai oikeastaan sen jälkeenkään. Lista innoitti minut kuitenkin mietiskelemään asiaa lempiaihepiirini eli ihmissuhteiden kantilta: mitä sellaisia asioita on, mitä tulisi tehdä ennen lopullista aloilleen asettumista? Aihetta voisi lähestyä myös hyvin syvällisestä ja pohdiskelevasta näkökulmasta ja pureutua syvälle siihen mitkä asiat tekevät ihmisestä valmiin vastaanottamaan todellisen rakkauden, mutta päätin jättää diippeilyn tällä kertaa välistä ja suhtautua aiheeseen hieman kevyemmästä ja humoristisemmasta näkökulmasta. Tässä siis viidentoista kohdan Deittailun Bucket List a la Teekutsuilla, olkaa hyvät!



#1 Yritä iskeä baarissa joku käyttämällä jotain tosi huonoa iskurepliikkiä.

#2 Pyydä tuntematonta kadulla ulos.

#3 Käy edes kerran sokkotreffeillä. Tinderiä ei lasketa.

#4 Hanki yhden illan juttu. Lisäpisteitä jos yhdistät tämän kohdan numero ykköseen.

#5 Tapaile paljon erilaisia ihmisiä, jotta opit tietämään mitä oikeasti haluat.

#6 Harrasta seksiä jossakin erikoisessa paikassa. Vaikka lentokoneessa, Eiffel-tornin huipulla tai Suomenlinnan luolissa.

#7 Hanki kesäromanssi.

#8 Juhli edes kerran aamuun asti, siis oikeasti aamupäivään. Suosittelen varaamaan seuraavan päivän vapaaksi.

#9 Harrasta seksiä ulkomaalaisen kanssa.

#10 Kokeile kolmen kimppaa.

#11 Harrasta seksiä itseäsi huomattavasti vanhemman ja nuoremman ihmisen kanssa. Mutta ei välttämättä samalla kertaa. Tosin siitä tulisi aika vaikuttava yhdistelmä edelliseen kohtaan, sukupolvien välinen kuilu kuroutuisi umpeen..

#12 Hanki fuckbuddy. Vaikka joku sellainen vanha hoito, jonka kanssa vakavampi suhde ei onnistuisi mutta petihommat sujuu.

#13 Käy ainakin kerran treffeillä jossain sellaisessa tosi hienossa ravintolassa, jossa on valkoiset pöytäliinat.

#14 Vietä koko päivä sängyssä jonkun kanssa. Siellä voi sitten harrastaa sopivassa suhteessa söpöilyä, syvällisiä keskusteluja ja sitä kolmatta s:llä alkavaa juttua.

#15 Toteuta jokin villi seksifantasiasi.


Tuleeko mieleen lisää must do-juttuja listalle lisättäväksi? Kommenttiboksissa on vapaa sana!

perjantai 20. marraskuuta 2015

Yökylässä ilman kiinteyttävää silmänympärysvoidetta, iik!

Ihmettelettekö joskus niitä naisia joilla on aina hirveän iso laukku mukana? He ovat naisia, jotka ovat juuri alkaneet tapailla uutta miestä. Mistäkö näin päättelen? Koska tiedän tunteen ah niin hyvin. Aamulla kouluun, sitten töihin ja yöksi miehen viereen nukkumaan. Aamulla taas kouluun ja sieltä töihin. Mukana kulkevat siis hyvällä tuurilla kahden päivän vaatteet, hygieniatarvikkeet, koulukirjat, työkamppeet ja no, puoli omaisuutta.

Vaikka yökyläily on ihanaa en voi sietää sitä tavaroiden ympäriinsä raahaamista. Jos suunnittelen yöllistä vierailua jonkun luo vaikkapa viikonlopuksi, joudun jo perjantaiaamuna miettimään mitäköhän sitä mahdollisesti tarvitsisin lauantai-iltapäivänä töissä. Ja sitä raivostuttavuuden määrää kun yrität etsiä koulussa aamuluennolla laukun pohjalta vaikkapa kalenteria ja sen edessä on viisitoista kiloa tavaraa jota tarvitset noin kolmenkymmenenkuuden tunnin päästä, mutta joita on kannettava nyt jo mukana. Ja sitten kun nieleskelet kiukkua ja kaivelet sitä kalenteria laukun uumenista, lennähtää kassista kalenterin sijaan punaiset pitsipikkarit pulpetille, Mahtavaa.

Hulluksihan tässä siis tulee ja jonkinlainen ratkaisu on keksittävä. Mielenterveyteni ja selkäni (ne kamat meinaan painaakin jonkin verran) suojelemiseksi olen opetellut pärjäämään vähemmällä ja ottamaan mukaan oikeasti vain ne kaikista välttämättömimmät asiat. Eniten kannettavaa tulee meillä naisilla usein erilaisesta kosmetiikasta, jota ei oikeasti yhden yön reissulle tarvitse ottaa mukaan niin mahdottomia määriä. Ja ehdottomasti kannattaa ottaa kaikki hyöty irti myös miehen luota löytyvistä tuotteista: niillä pääsee yllättävän pitkälle! Seuraavaksi kuva tyypillisestä miehen suihkusta:


No niin, sieltä löytyy oikein kelvollista shampoota, raikas suihkugeeli ja varsin toimiva kasvojenpuhdistusaine. Näillä saa itsensä jo vallan puhtaaksi, mukaan tarvitaan vain pienenpieni pullo hoitoainetta hiuksille ja hyvä tulee. Toki shampoo nyt painii vähän eri kategoriassa kuin oma henkilökohtaiselle hiustyypillesi varta vasten räätälöity keijupölyllä kyllästetty kampaamoshampoosi, mutta ainakin hilseet pysyy poissa! Suihkugeelikään ei nyt ole sitä neitsytgranaattiomenan ja lumpeenkukan tuoksuista vaaleanpunaista luomupuhdistusainetta mutta hei, se on saippua, saat itsesi sillä puhtaaksi ja tällä kyseisellä yksilöllä luvataan lisäksi olevan Anti-Hangover-taikavoimia (tarkkasilmäinen saattaa saada kuvan pikselimössöstä sen verran selvää), jotka voivat tulla toisinaan hyvinkin tarpeeseen. Kasvojenpuhdistusainekaan ei nyt ole mikään Dior tai Chanel tai jokin mineraaliluomusaviheinähattu-uute, mutta sillä saa naaman puhtaaksi. Tuosta nimenomaisesta mönjästä saa lisäksi kivan viilentävän tunteen kasvoille, toimii.

Peilikaapin sisältö on useimmiten miehillä myös aika suppea verrattuna monen naisen kaappeihin, mutta sieltäkin löytyy ihan hyödyllistä tavaraa. Monilta miehiltä löytyy jonkin sortin kosteusvoide kasvoille, jota voi hyvin käyttää sekä tarkoituksenmukaisesti että myös silmänmeikin puhdistajan ominaisuudessa. Hammastahna löytyy jokaiselta normaalilta ihmiseltä, joskus myös ylimääräinen hammasharja. Mikäli hammasharja on jäänyt kotiin eikä ekstraa löydy, metsästä peilikaapista suuvettä. Sillä saa purukaluston sen verran raikkaaksi että kehtaa pussailla. Joskus miehen luona saattaa iskeä myös akuutti karva-ahdistus ja siihen löytyy useimmiten apua miehen peilikaapista, jos hän sattuu olemaan sheivailevaa tyyppiä itsekin. Useimmat ovat, tai sitten evoluutio on ennätysajassa jalostanut miesten alakerroista melko silkkisiä.



Oman postauksensa varmaan saisi siitä, miten edellisen kuvan simppeliyteen tottuneet miehet selviävät oman kylpyhuoneeni purkkiviidakossa. Tärkeintä kai on, etteivät kukaan erehdy luulemaan siniseksi sävyttävää hiustenhoitoainettani kasvojenpuhdistusaineeksi. 

Nykyään selviän yökyläreissuista aika hyvin yhdellä pienellä kassillisella tavaraa. Tuntuisi jopa hölmöltä raahata koko omaisuus mukana, varsinkin kun miehet joskus hieman ihmettelevät tai jopa säikähtävätkin jos naisella on mukana matkalaukullinen purnukoita ja muuta tilpehööriä. Yhdeksi yöksi riittää hyvin jos pakkaa mukaan vaihtopikkarit, hammasharjan, deodorantin ja muutaman olennaisimman meikkituotteen. Kaikki muu on omasta asenteesta ja luovuudesta kiinni.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Ongelmanratkaisua makuuhuoneessa

Petihommat ovat kivoja, mutta eivät aina ihan ongelmattomia. Varsinkin uuden kumppanin kanssa voi aluksi tulla vastaan monenlaisia pulmia, mutta onneksi melkein kaikkeen on mahdollista löytää ratkaisu. Itsekin on tullut peittoa heiluteltua yhden jos toisenkin miekkosen kanssa ja ihan ongelmitta ei homma ole aina sujunut. Keskustelin aiheesta lyhyesti myös yhden toisen tytön sekä erään jätkänkin kanssa ja sain heidän avullaan koottua hyvän listan sellaisista pulmista joita voi välillä tulla makuuhuoneessa vastaan, ja seuraavaksi lähdetään miettimään niihin ratkaisuja.

1. Toinen ei osaa suudella

Pussailu voi parhaimmillaan viedä jalat alta ja sytyttää tosissaan, mutta toisinaan sillä voi kyllä sammuttaa kipinän ennen kuin se ehtii kunnolla syttyäkään. On ihan hirveää kun vastaan tulee limainen kielimonsteri joka tunkee väkisin suuhun, tai sitten jos toinen ei avaa suutaan yhtään ja vastassa on pelkät kuivat yhteenpuristetut huulet. En erityisemmin myöskään pidä siitä että suutelun kohteena on koko naamani vaan arvostan sitä että pysytään suurin piirtein suun alueella. Välillä on myös ihan kivaa hengittää ja on vähän epämiellyttävää ja kiusallistakin olla tiiviissä huulikontaktissa koko seksin ajan.

Yliaktiivisen kielen kanssa auttaa jos on itse hiukan passiivisempi aluksi, niin toinen yleensä tajuaa hieman rauhoittua. Jos toinen on sen sijaan passiivinen (toivottavasti näille tyypeille en itse ole se kielimonsteri, yyh) on paras taktiikka lähteä liikkeelle aika rauhallisesti ja hillitysti. Jos tyyppi on ihan katastrofi eli nuolee koko naamaa tai ei irtaudu hetkeksikään en ole keksinyt mitään muuta ratkaisua kuin viheltää peli poikki ja yksinkertaisesti kääntää pää pois, ja vaikka pyytää tyyppiä rauhoittumaan vähäsen. Se tosin auttaa useimmiten vain hetkiseksi..



2. Jätkällä ei seiso

Kiusallinen ongelma, jonka käsitteleminen vaatii tytöltä paljon hienovaraisuutta. Missään nimessä jätkää ei saa syyllistää vaan kannattaa pyrkiä olemaan kannustava ja osoittamaan ettei asiaa tarvitse hävetä. Tilannetta helpottaa usein jos homman keskeyttää hetkeksi ja vaikka vaan makoilee sängyllä lähekkäin, se saattaa usein saada jätkän syttymään ihan puolihuomaamatta. Myös vanha kunnon suihinotto toimii usein aika hyvin jos sen osaa tehdä kunnolla. Mikäli pulmaan on syynä alkoholi, on usein parempi jättää homma sikseen ja nukkua humala pois. Oman kokemukseni mukaan monet jätkät ovat krapulaisina tosi kiimaisia, joten jos oma olo on sen mukainen on homma paljon mielekkäämpää aamulla.



3. Ei tee mieli seksiä

Joskus ei vaan kerta kaikkiaan huvita, eikä sille mitään voi. Yleisempää luultavasti pitkässä parisuhteessa mutta myös sinkkujen ongelma toisinaan. Haluttomuuteen on varmasti yhtä monta syytä kuin siitä kärsiviä eikä se kovin usein johdu siitä ettei seksiä haluamaton ihminen pitäisi kumppaniaan viehättävänä tai haluttavana. Stressi ja kiire tai vaikkapa kuukautiskierron vaiheet voivat aiheuttaa sellaisen olon, ettei seksiä sillä hetkellä tee mieli. Silloin kun itselläni on menossa kausi ettei seksi oikein kiinnosta, pidän siitä suosiolla taukoa. Yleensä viimeistään parin viikon päästä on ihan toinen ääni kellossa. Olen huomannut, että jos joskus sanon jollekulle ettei nyt oikein tee mieli ja toinen hyväksyy sen mukisematta saattaa mieleni muuttua hetken päästä toiseksi. En tiedä mikä psykologinen twisti tuokin on..

4. Liian iso tai liian pieni

Joo, kyllä sillä koolla on väliä. Jos kyseessä nyt ei ole ihan kolmen sentin mittainen hiirenhäntä tai puolimetrinen muurinmurtaja, on hommasta mahdollista tehdä toimivaa pienen kikkailun avulla. Se vaatii ehkä hieman panostamista, mutta olisi toisaalta ikävää torjua muuten ihana mies sellaisen asian takia mihin hän ei voi mitenkään itse vaikuttaa.

Liian pienen kanssa ongelma on useimmiten se, ettei siitä tule sellaista "täyttä" oloa eli tuntuu että jotakin jää vähän puuttumaan. Silloin kannattaa harrastaa sellaisia asentoja jossa jätkä pääsee mahdollisimman syvälle.Liian isoja tulee harvemmin vastaan, mutta on niinkin joskus käynyt ja silloin on vähän ikävää kun seksistä voi tulla tosi kivuliasta. Ei ole kovin kivaa kun tuntuu että tuo menee muuten kohta kohdunkaulastani läpi. Siinäkin asennoilla kikkailu auttaa, eli vaikkapa takaapäin-hommat kannattaa aluksi skipata ja totutella ensin sellaisissa asennoissa jossa syvyyttä pystyy itse säätelemään. Toinen käytännössä toimivaksi havaittu keino on vetää kännit, sillä alkoholi vähentää tuntoherkkyyttä ja niitä syvempiäkin työntöjä kestää paremmin.



5. Jätkä laukeaa liian nopeasti

No onhan se vähän pettymys jos homma kestää kolme työntöä. Useimmiten kestävyys paranee harjoittelun myötä ja on myös paljon hyviä keinoja sen pidentämiseksi, mutta ne vaativat että jätkä on myös valmis tekemään asialle jotain eikä suutu tai ahdistu jos tyttö ottaa asian puheeksi. Usein toimivaa on esimerkiksi ottaa ensin alle yksi lämmittelykierros joka kestää sen puoli minuuttia ja sen jälkeen pienen tauon jälkeen tehdä uusinta, jolloin kestävyys on yleensä jo parempi. Tai sitten seksin aikana voi pitää pieniä taukoja joiden ajaksi voi keksiä jotain sellaista tekemistä joka vähän laskee jätkän kiihkoa. Hieman kyseenalainen mutta kuulemma toimiva keino on myös käskeä jätkää miettimään epäkiihottavia asioita (hyviä esimerkkejä esimerkiksi mummot, pinaattikeitto, jääkarhut ja kirjat). Siinä voi kyllä mennä itselläkin vähän fiilis. Tai sitten jätkää voi vaikka nipistää vähän, mutta sekin voi toisaalta vaan lisätä intoa.

6. Toinen ei tiedä mitä tekee

En tiedä melkein mitään niin kiusallista kuin tyypin jonka sormet seikkailevat ihan väärissä paikoissa eikä oikein kehtaa sanoa mitään. Tai jos kehtaakin niin neuvot eivät mene millään perille, sillä tyyppi on vakuuttunut että näin tämä homma toimii. En ole keksinyt tähän mitään muuta ratkaisua kuin neuvoa tyyppiä ihan kädestä pitäen tai vaikka ehdottaa että voisitko tehdä näin ja näin. Useimmiten asia menee kyllä perille ihan hyvin kun näkee toisen nauttivan ja mielellään jatkaa samalla linjalla eikä palaa aikaisempaan sähläykseen. Ja kyllä minulle jotkut ovat sanoneet suoraankin etteivät ole ihan varmoja mitä tekevät ja ovat oikein pyytäneet palautetta. Kannattaa itsekin pyytää toista kertomaan mikä toimii ja mikä ei jos ei ole ihan varma ovatko omat otteet sellaiset että toisella on hyvä olla.

7. Yli-innokkuus

On toki imartelevaa olla toisen mielestä niin haluttava ettei hän pysty odottamaan sekuntiakaan, mutta välillä olisi kivempaa edetä suht rauhallisesti eikä joutua hyökkäyksen kohteeksi. On myös aika kamalaa jos jätkä ottaa sellaisen psykedeelinen trance-tyyppisen tahdin ja tuntuu että olisin jää johon tehdään nuijalla reikää. Tähänkään ongelmaan ei taida olla muuta ratkaisua kuin vaan pyytää toista hidastamaan ja rauhoittumaan hieman, tai sitten yrittää itse ottaa ohjat ja näyttää että rauhallisempikin tahti on voi olla erittäin toimiva.

8. Lahnailu

Tytöt kai harrastavat enemmän sellaista passiivista paikoillaan makoilua, mutta kyllä olen tavannut jätkiäkin jotka ovat tosi flegmaattisia eivätkä oikein edes ilmaise onko touhu hauskaa vai ei. Itselläni lähtee fiilis heti jos jätkä on tosi aloitekyvytön sängyssä ja joudun itse viemään hommaa koko ajan eteenpäin. Jos lahnailu johtuu jännityksestä se yleensä menee ohi kun kertoja tulee lisää ja tunnelmasta rentoutuneempi, mutta sitä en tiedä miten laiskasta lahnasta saisi hieman kiihkeämmän kiisken (meinasin laittaa kuhan mutta en nyt sittenkään. Kiiskikin aika kyseenalainen vertaus). Varmaan puhuminen auttaa tähänkin ? En tiedä, en kuulemma itse lahnaile. FYI.



9. Kunto loppuu kesken

Välillä eteen tulee vitoskohdan vastakohta eli homma kestää tosi kauan, ja siinä rupeaa väkisinkin paikat puutumaan. Sitten jossain vaiheessa nautinnon sijasta alkaa keskittyä siihen että nyt muuten lonkat kramppaa, selkään sattuu, jalasta vetää suonta ja janottaakin vähän. Puhumattakaan siitä, että molemmat ovat hikisiä ja liukkaita ja kaikki kitka on häipynyt. Silloin suosittelen pitämään vähän taukoa ja yrittämään ehkä kohta uudestaan jos siltä tuntuu. Tai sitten voi vain yksinkertaisesti lopettamaan homman kesken, ei siitä väkisin vääntämisestä ole mitään iloa kenellekään.

Lopputulemana voisi kai sanoa, että melkein kaikki ongelmat ratkeavat puhumalla. Hassua, tästä piti tulla tosi hauska postaus mutta deepiksi meni taas. Viikonloppu taitaa vähän painaa vielä kun ei irtoa kovin hyvää läppää, mutta tässä yksi päivään ja postauksen aiheeseen sopiva hauska loppukevennys. Kivaa maanantaita kaikille!

tiistai 10. marraskuuta 2015

Tulitko sä? No en, mutta ei se mitään

Hei miehet, kuinka moni on joskus ollut huolissaan jos ei saa naista laukeamaan? Ja naiset, kuinka monella on tai on joskus ollut paineita laukeamisesta? Veikkaan että aika moni nosti käden, minä muun muassa. Turha stressaaminen tulemisesta on kuitenkin no, aika turhaa. Eräs kaverini havainnollisti asian mielestäni loistavasti yksinkertaisen teorian muotoon ja jaan nyt hänen viisauttaan teille muillekin.

Eli teorian mukaan miehen orgasmi on kuin ilotulitus: nousukiitoa joka päätyy räjähdykseen, on ohi nopeasti ja tapahtuu vain yhden kerran. Ja näinhän se menee. Aika harvalla tuntemallani jätkällä on ongelmia sen kanssa ettei laukea ollenkaan, vaikka tietty muutaman kerran on sellaistakin sattunut. Yleensä kuitenkin seksissä koko homman loppuhuipennus on se miehen tuleminen.



Tältäkö miehen pään sisällä näyttää orgasmin hetkellä?

Naisen orgasmi sen sijaan on kuin kiehuva vesikattila. Vaikka vesi ei kiehuisikaan yli, se pysyy silti kuumana ja toisinaan se voi poreilla koko ajan ihan siinä rajoilla kiehumatta kuitenkaan yli. Toisin sanoen, orgasmin puuttuminen ei tee seksistä huonoa vaan se voi tuntua todella hyvältä vaikka huipennus jäisikin puuttumaan. Ja toisaalta me naiset voimme saada eri tyyppisiä orgasmeja, jotka tuntuvat erilaisilta ja jotka saavutetaan eri tavoin. Mielestäni on jopa surrealistinen ajatus että tulisin joka kerta ja siksi pidän hölmönä miesten stressiä aiheesta. Laukeaminen on kiinni niin hirveän monesta eri asiasta: toisinaan vitsailen siihen vaikuttavan jopa planeettojen oikeat asennot. Jos mielentila on väärä on ihan sama mitä temppuja mies tekee, kun ei niin ei.







Mielestäni laukeaminen ei ole mikään hyvän seksin mittari. Tai no, sellainen seksi jossa tulen on aina tietty ihan tyydyttävää, mutta se voi olla myös tylsää. Toisinaan varsinkin pidemmissä suhteissa seksi alkaa noudattaa tuttua hyväksi havaittua kaavaa, jossa toistetaan sellaiset toimiviksi todetut temput ja asennot joilla aiheutetaan mekaanisella stimulaatiolla se orgasmi. Mutta paljon parempaa ja tyydyttävämpää voi olla sellainen seksi, jossa ei välttämättä sitä orgasmia tapahdu mutta se on muuten jännittävää ja kiihottavaa, siitä saa niin sanotusti kiksejä. Ja jos sitten kävisikin niin onnellisesti että orgasmi tuleekin, on sellaisen jännittävän seksin aikana laukeaminen paremman tuntuista kuin tylsemmässä seksissä. Obviously.

Monella miehellä on tosi orgasmikeskeinen näkökulma seksiin ja he kokevat epäonnistuneensa rakastajina mikäli eivät saa naistaan laukeamaan, ja tälläinen katsantokanta voi aiheuttaa myös sen että nainen alkaa kokea paineita saada orgasmi miellyttääkseen miestä. Sitten siinä käy väkisinkin niin, että kun sitä orgasmia oikein yrittämällä yrittää saada sehän ei muuten tule millään. Toivon että seksikumppanini ottavat minut huomioon, ovat kiinnostuneita minun nautinnostani ja haluavat tehdä töitä sen eteen, mutta siitä ei tarvitse ottaa mitään paineita. Joskus on sellainen päivä että tiedän heti etten tänään laukea ja silloin yleensä sanon jätkälle että älä turhaan kun nyt ei vaan lähde. Siitä huolimatta voin nauttia seksistä tosi paljon ja muutaman kerran on käynyt niinkin, että kun olen ikään kuin luovuttanut orgasmin saamisen suhteen ja sanonut jätkällekin että ei tästä nyt mitään tule, nautinnon huipun aallot hiipivätkin salakavalasti kroppaani ja yllättävät iloisesti. Että no, tästä opimme että paineiden ottaminen on ehkä se paras tapa ehkäistä laukeamista, joten sovitaanko ettei enää stressata tästä asiasta ja nautitaan vaan!

maanantai 9. marraskuuta 2015

Seksi ja alkoholi



Niin, kyllä alkoholi ja seksi liittyvät olennaisesti yhteen. Monet menevät baareihin vain etsimään seksiseuraa ja itse kullakin alkaa usein tehdä mieli seksiä muutaman drinkin jälkeen. Toisinaan sitä löytää baarista jonkun kivan miekkosen ja tuntuu tosi hyvältä idealta lähteä tyypin mukaan kotiin ja harrastaa villejä lemmenleikkejä koko yö. Aamulla sitä sitten herää vieraasta asunnosta jonkun random jätkän vierestä, usein hiukan hämmentyneenä että mitäs sitä oikein tulikaan tehtyä. 

Ei ole sattumaa että näitä yhden illan juttuja löytyy baareista eikä vaikkapa kaupan kassajonosta tai jostain muualta missä ollaan (yleensä) selvinpäin. Alkoholi vaikuttaa parhaimmillaan seksuaalisuutta boostaavasti ja vähentää estoja niin että on helpompaa mennä puhumaan uusille ihmisille. Myös itse seksiin on helpompi heittäytyä pienessä hiprakassa ja siitä voi alkoholin ansiosta tulla joskus jopa parempaa kuin selvinpäin. Itse olen toisinaan kova jännittämään ekaa kertaa uuden ihmisen kanssa ja silloin auttaa paljon kun ottaa alle vaikkapa lasin tai pari viiniä ja pystyn paremmin rentoutumaan ja olemaan oma itseni. Pieni määrä alkoholia toimii itselläni kuin lemmenjuoma ja minusta tulee rohkeampi, avoimempi ja myös paljon aloitteellisempi. Sellaisessa kunnossa seksin harrastaminen on mahtavaa enkä nää siinä mitään pahaa tai huonoaa.

On kuitenkin hyvin eri asia juoda pari lasia viiniä kuin dokata rankasti koko ilta ja lähteä pilkun jälkeen jonkun kanssa privaattijatkoille. On siitäkin ihan hyviä kokemuksia, mutta ihan ongelmatonta siinä kunnossa sekstaileminen ei kyllä ole. Tässä viisi perustelua miksi seksi kaatokännissä ei ole ehkä se maailman paras idea:

1. Ehkäisy unohtuu helposti. Vähän liian monta kertaa on käynyt niin, että siinä kiihkon lomassa on vaan no ihan sama ei mitää kortsuja tarvita ja annetaan mennä vaan. Eikä se jätkä välttämättä pysty tai ehdi vetää uloskaan, kun koordinaatio on heikentynyt.

2. Jätkällä ei seiso. On muuten tosi raivostuttavaa kun se ei vaan pysy ylhäällä vaikka mitä tekisi, ja useimmiten se kortsu vielä hankaloittaa asiaa. Tämä johtaakin usein tuohon numeroon 1, kun päätetään vaan luopua siitä kortsusta että meisseli toimisi edes jotenkuten. Mutta ei sellaisesta puolijäykästäkään ole oikein mitään iloa.

3. Kännissä arvostelukyky hämärtyy ja mukaan voi tarttua tyyppejä, joita ei selvinpäin vilkaisisi kahta kertaa. Sitten sitä herää aamulla jonkun kammotuksen vierestä ja miettii mitä ihmettä on illalla oikein ajatellut

4. Seksistä ei muista aamulla mitään. Tämä on tosi kurjaa, varsinkin silloin harvoin kun oikeasti on hyvää seksiä mutta yksityiskohdat vain hämärtyvät. Harmittaa kun esimerkiksi tuossa loppukesästä olin erään kivan pojan kanssa ja muistelen hänen olleen oikein miellyttävä seuralainen sängyssä mutta en kuollaksenikaan muista touhusta mitään sen tarkempaa. Paitsi muutamia noloja juttuja, sillä..

..5. Tulee tehtyä juttuja joita häpeää tai katuu myöhemmin. Esimerkiksi tuon edellisen kohdan jätkän kanssa ollessani muistan laittaneeni jotain musiikkia soimaan taustalle, olisiko ollut Musea, ja jossakin välissä lauloin jotain biisiä kesken touhujen. Ja tuo nyt oli vain lievästi noloa, helposti voi tulla tehtyä juttuja joihin ei selvinpäin suostuisi ja aamulla sitten oikeasti kaduttaa.

+ 6. En tiedä teistä, mutta aika usein kun raahaudun baarista kotiin puoli viideltä aamuyöllä haluan vain kaatua sänkyyn ja nukkua vuoden putkeen, enkä todellakaan jaksa enää innostua mistään seksitouhuista. Kerran sanoin yhdelle jätkälle (oikeastaan samalle kuin edellisissä kohdissa, muistikuvat alkoivat palautua!) että jos hän ei jaksa voidaan mennä nukkumaan ja jatkaa aamulla. Hän oli kai vähän ihmeissään että haluatko sä nukkua nyt kun meillä on tässä juttu kesken. Toivottavasti kyseinen jätkä on unohtanut yhtä paljon yhteisestä yöstämme kuin minä, muuten ehkä kuolen häpeästä..



Joku sanontakin kuuluu että pidetään järki päässä ja housut jalassa kun lähdetään viikonlopun viettoon, ja onhan siinä ihan vinha perä. Ei minua enää oikeastaan edes kiinnosta haalia baareista mitään random miehiä sänkyyni sähläämään ja vaikka toisinana bileissä tuleekin fiilis että olisi kiva saada tänään, aamulla olen kuitenkin ihan tyytyväinen herätessäni omasta sängystäni ilman epämääräisiä miekkosia vieressä. Mitään lupauksia en kuitenkaan lähde antamaan, aika varmasti jos nyt sanoisin että en muuten enää ikinä harrasta känniseksiä niin saletisti olisi joku tyyppi sängyssäni tuhannen kännissä ensi viikonloppuna. Taidan kuitenkin yrittää jatkossa tähdätä siihen, että harrastaisin seksiä kännissä vain sellaisten tyyppien kanssa joiden kanssa olen samoja juttuja tehnyt myös selvinpäin, toisin sanoen jonkun tutun kanssa jonka kanssa ollaan jo käyty läpi kaikki tautikeskustelut ynnä muut jos vaikka kävisikin niin että se ehkäisy taas kerran unohtuisi. Ja tietty tuo esimerkeissäni esiintynyt jätkä jonka kanssa vietetystä yöstä muistikuvat ovat hälvenneet, hänen kanssaan voisin tehdä uusia sänkymuistoja koska vain. ;)

perjantai 6. marraskuuta 2015

Tuhmien puhuminen: kiusallista vai kuumaa?



Dirty talk. Siinä on muuten sellainen taiteenlaji, joka ei kaikilta ihan tuosta vain luonnistu. Toiset tykkää ja toisille tulee lähinnä vaivaantunut olo, varmaan ylläolevan esimerkin tyyppisissä tilanteissa lähinnä sitä jälkimmäistä. On yllättävän vaikeaa keksiä lennosta juttuja jotka saavat toisen (ja myös itsen) syttymään ilman että sieltä suusta hypähtää ulos teennäisen tai muuten vain kummallisen kuuloisia sammakoita.

Se on kyllä huomattu käytännössäkin. Ensi kosketuksen aiheeseen sain joskus 18-vuotiaana kun eräs jätkä toivoi että puhuisin hänelle tuhmia juttuja englanniksi. Tyyppi oli vasta toinen seksikumppanini ikinä ja olin siis aika kokematon ja vähän ujokin, joten en kyllä syttynyt ajatukselle yhtään. Ajatuskin tuntui vaivaannuttavalta ja tuntuu kyllä oikeastaan vieläkin, enkä pojan toivetta silloin ryhtynyt toteuttamaan. Mutta vaikka englannin höpötteleminen sängyssä kuulostaakin ehkä aika teennäiseltä ja epäluontevalta, homma ei välttämättä toimi kauhean hyvin suomeksikaan. Eräs tyyppi oli kerran erittäin kova juttelemaan ja huuteli kesken puuhiemme juttuja tyyliin "uuhh nyt saat isoa ja paksua munaa" tai kommentoi kroppani eri osia vuolain sanakääntein. Oli toki ihan kiva saada positiivista palautetta mutta noh, jossain vaiheessa en voinut tehdä muuta kuin painaa päätäni tyynyyn jotta en nauraisi ääneen. Jätkä oli ihan kikseissä ja minä tukehduin nauruun. Tätä stooria tykkään kertoa jos kysytään vaikkapa randomeinta seksitarinaa, on ihan hyvät naurut kirvoittanut yleisössä monet kerrat.




Mutta kyllä sen dirty talkin voi saada toimimaankin. Erityisen hyvin se toimii mielestäni kirjallisessa muodossa, eli tekstarina. Itse en tykkää kauheasti sellaisesta ronskien sanojen viljelystä vaan sytyn enemmän taitavasta kielenkäytöstä (hehheh) eli monipuolisesta asioiden kuvailusta ja siitä, että tarkoitusperä tulee selväksi vaikka tekstistä puuttuisikin pillut ja isot munat. Kovin yksityiskohtainen kuvailu siitä mitä jätkä haluaa minulle tehdä saa poskeni punehtumaan mutta kyllä myös sytyttää, vaikka enemmän kyllä ehkä tykkään sellaisesta flirttailevammasta vihjailusta jossa asiat ilmaistaan kiertelevämmin. Livetilanteessa mielestäni ehdottomasti vähemmän on enemmän, mutta ihan hiljaa ei sängyssä tarvitse olla. Sellaiset simppelit jutut, kuten "tunnut tosi hyvältä" tai "haluun sua tosi paljon" ovat aika toimivia. 

Itse olen aika huono puhumaan tuhmia sängyssä. Ilmaisen itseäni enemmänkin sanattomasti mutta sopivan äänekkäästi kuitenkin, ja noita ylläolevan kappaleen viimeisen lauseen esimerkin tyylisiä juttuja tulee heitettyä. Kirjallisesti ilmaisuni on rikkaampaa ja sexting on mielestäni tosi hauskaa ja kuumaa kun toinen osapuoli on siinä yhtä paljon mukana. Olen aika mestari näkemään kaksimielisyyttä melkein missä vain ja saankin keskustelun kuin keskustelun käännettyä helposti tuhmempaan suuntaan jos niin haluan. Englantia en kuitenkaan edelleenkään sängyssä puhu, siitä on turha haaveilla.

torstai 5. marraskuuta 2015

Portaali - unelmien täyttymys vai häkki ?

Blogini lukijamäärät ovat kasvaneet viime aikoina aika paljon ja se on huikeaa, kiitos ! Olen kirjoitellut useampaakin blogia erilaisista aiheista jo melkein kymmenen vuotta eikä lukijoita ole koskaan ollut niin paljon kuin nyt. Lisäksi koen ensimmäistä kertaa koko bloggaushistoriassani niin suurta paloa tätä touhua kohtaan, että postausaiheita tulee mieleen enemmän kuin ehdin edes kirjoittaa. Ihmissuhdeaiheet ovat selkeästi oma juttuni joista riittää sanottavaa ja mitä ilmeisemmin aihepiiri uppoaa myös teihin lukijoihin. Blogiskene on kuitenkin nykyään sellainen, ettei vaikkapa sata lukijaa ole enää luku eikä mikään, vaan suosituimmilla bloggaajilla lukijoita alkaa olla kymmeniä ellei jopa satoja tuhansia. Bloggaamisella voi jopa elättää itsensä ja suositut bloggarit ovat suorastaan julkkiksia. Sellaiseen suosioon verrattuna nämä omat (omalla mittapuullani kuitenkin isot) lukijamääräni ovat aika mitäänsanomattomia.

Siitä asti kun ensimmäiset blogiportaalit perustettiin olen haaveillut pääseväni joskus kirjoittamaan sellaiseen. Olisi ihan mieletöntä kirjoittaa niin suurelle lukijajoukolle ja päästä kaikenlaisiin palkintogaaloihin ja muihin bloggaajille tarkoitettuihin tilaisuuksiin, puhumattakaan siitä että kirjoittamisesta saisi jotain palkkiotakin. En kuitenkaan seuraa kovinkaan montaa portaaliblogia, vaikka olen kyllä yrittänyt. Ei jotenkin nappaa yhtään sellaiset toisiaan hyvin paljon muistuttavat lifestyle päivänasu blogit, joissa bloggarien vaatteetkin ovat usein tosi pliisuja, älyttömän kalliita tai molempia. En innostu myöskään fitness- tai treeniblogeista, ruokahedonistin elämänhalun tappavista vihersmoothieblogeista tai luoja paratkoon jostain matkailublogeista joissa heilutaan milloin missäkin päin maailmaa, Ei vaan kerta kaikkiaan nappaa. Ja jotenkin on tosi hankalaa kuvitella itseäni sellaiseen joukkoon. Olen tutustunut esimerkiksi Indiedaysin ja Cosmopolitanin blogeihin ja vaikka varsinkin viimeksi mainitun alla luulisi olevan kysyntää ihmissuhde- ja seksibloggarille, ainakaan nykyisillä Cosmon bloggaajilla ei sellaisia aiheita ole näkynyt. Toki portaaliblogien sisältö on todella laadukasta, bloggarien kuvat ovat mielettömän kauniita ja hienoja ja tekstikin on hyvää. Aihesisältö ei vaan sytytä yhtään.



Tämä oma blogini on aika ongelmallinen portaalijäsenyyttä tai edes suurempaa suosiota ajatellen monessakin mielessä. Sen lisäksi että aiheeni on valtavirrasta poikkeava, liittyy siihen pari sellaista ominaispiirrettä jotka ovat vähän ristiriidassa suositun blogin kriteereitä ajatellen. Yksi niistä on valokuvat. Hyvän blogin tunnusmerkkinä pidetään laadukkaita kuvia joita tulisi olla runsaasti, ja usein suositellaan julkaisemaan kuvia itsestään. Ihmisiä kiinnostaa blogin takana oleva ihminen ja hänen kasvonsa ja suositut bloggarit tekevät hommaa koko nimellään eivätkä piiloudu nimimerkkien taakse. Itsekin kirjoitan blogiani omalla nimelläni (joka on vieläpä melko erikoinen, mikä lisää tunnistettavuutta) mutta en oikein tiedä millaisia kuvia tänne nyt itsestäni sitten lisäisin. Tuntuisi tosi hassulta tälläytyä ja poseerata päivittäin jossain kuvissa jotka sitten julkaisen tekstissä joka käsittelee vaikkapa deittailua. Eihän minun päivän asuni siihen mitenkään liity? Eikä minulla ole järjestelmäkameraakaan, tai ketään ottamassa niitä kuvia itsestäni. Kai voisin kuvata jotain random asioita ympärilläni, mutta en ole mikään erikoisen taitava valokuvaaja. Pitääkö minun nyt mennä jollekin valokuvauskurssille jotta voin ottaa kuvia sydämenmuotoisista suklaakonvehdeista, koska blogissa kuuluu olla valokuvia? Toisinaan myös sanotaan, että hyvässä blogissa tekstiä pitäisi olla vähän ja kuvia paljon. Se vie vähän pohjaa tältä koko jutulta, kun näitä omia juttujani on pikkuisen hankalaa tiivistää kolmeen lauseeseen tai yrittää kuvien avulla ilmaista. Olisi muutenkin vähän hölmöä rajoittaa tekstin määrää ja lisätä kuvia, kun olen kuitenkin kirjoittamisessa aika tavalla parempi kuin kuvaamisessa.

Olen miettinyt sitäkin, rajoittaisi portaalijäsenyys kirjoittamisen vapauttani jollakin tavalla ja miten se vaikuttaisi blogini sisältöön. Minä haluan kirjoittaa asioista juuri niin rohkeasti kuin hyvältä tuntuu, esimerkiksi jos tahdon kertoa että sain hyvää seksiä eilen niin olisi kiva voida se vapaasti tehdä. Olisi tosi tylsää ruveta sensuroimaan tekstejäni taas, kun Teekutsuilla on nimenomaan siksi perustettu että pääsisin eroon ilmaisunvapauttani rajoittavista tekijöistä. Onneksi tämä portaalijäsenyys ei kuitenkaan ole millään tavalla ajankohtaista, olen vielä niin pikkutekijä blogimaailmassa että kaikki tämä on pelkkää teoreettista pyörittelyä. Toistaiseksi on hyvä näin.

Mutta hei, jos teillä on ehdotuksia minkälaista kuvitusta haluaisitte täällä nähdä, olisin tosi kiitollinen! Säännöllisin väliajoin joku ehdottaa alusvaatekuvien lisäämistä tänne ja siihen en kyllä edelleenkään lähde, mutta sellaisille vähän vähemmän ronskeille ehdotuksille olen avoimena. Vai tekisinkö videoita, sekin voisi olla hauskaa? Kissakuvia, aamupaloja vai ehkä kortsupapereita lattialla? Otan mielelläni vastaan myös postausideoita, sillä nyt teitä lukijoita on jo sen verran että voin sanoa (tuntematta itseäni tyhmäksi) tekeväni tätä teille, enkä itselleni. Kiitos jo etukäteen!

tiistai 3. marraskuuta 2015

Ei nimi miestä pahenna: vaan mitä jos heillä on sama nimi?

Tämän sinkku-urani varrelle on sen verran monta miestä päässyt kertymään, että väkisinkin rupeaa tulemaan keskenään saman nimistä porukkaa vastaan. Olen kuitenkin onnistunut vetämään puoleeni kaimapareja huomattavan runsaan määrän. Jopa siinä määrin, että kaveri tulivat siihen tulokseen että kohtalo on sanellut minun voivan löytää Sen Oikean vasta kun listaltani löytyy joka miehelle kaima.

Lista on edennyt ihan hyvin ja kaimoja on löytynyt, mutta voi kun olisimme tienneet tämän ennen kuin päätin ryhtyä tapailemaan miestä jolla oli niin erikoinen nimi ettei toista löydy koko Suomesta. Eikä sen puolesta kyllä oikein mistään muualtakaan, sillä emme ole kavereideni kanssa löytäneet mistään edes viittauksia siihen että olisi olemassa joku samanniminen henkilö. Että silleen, toivon että kaverini olivat väärässä tämän kohtaloni ennustuksen suhteen, sillä muuten joko minusta tulee vanhapiika/puumanainen/ikisinkku tai vaihtoehtoisesti kohtaloni on päätyä yhteen kyseisen uniikin nimen omaavan miehen kanssa. Ja hän nyt ei ollut erityisen uniikki muuten kuin nimeltään eikä herättänyt kovin ihmeellisiä tuntemuksia, millään osa-alueella.

Ennen tätä tuplanimijuttua minulla oli tosi pitkään päällä sellainen putki, että löysin vain miehiä joiden nimi alkoi J:llä. Tämä tapahtui joskus lukioaikoina jolloin seurustelinkin yhden J:llä alkavan tyypin kanssa ja erottuamme kävin läpi aika liudan tyyppejä joiden kaikkien nimi alkoi samaisella kirjaimella. Jotenkin melkein kaikki baarissa juttelemaankin tulevat tyypit olivat aina Jusseja, Jerejä tai Joonaksia. Katkaisin kierteen alkamalla seurustella A-alkuisen jätkän kanssa mutta senkin jälkeen J-kirjain on välillä nostanut päätään. Kolme listallani olevista tuplanimistä on J-alkuisia.



Jooh, J-kirjaimen kohdalla olevia juttuja on tullut yhden jos toisenkin J-alkuisen tyypin päältä riisuttua. Hupsista.


Ärsyttävintähän tuossa saman nimisten ihmisten kanssa on se, että sitten yhtäkkiä puhelimessa on kolmen saman nimisen ihmisen numero ja yrität siinä sitten sekoilla kenen kanssa tekstaat. Toki ne voi puhelimeen tallentaa vaikka sukunimen kanssa, mutta niillä kaikilla on kuitenkin pelkkä etunimi Whatsapissa ja pitää katsoa aika tarkasti kenen kanssa sitä tekstailee. Kavereiden kanssa ollaan välillä puhuttu miehistä numeroilla, kuten vaikka Matti1 ja Matti2. Ovat muuten kuvitteellisia henkilöitä molemmat, pysykää matit nyt kaukana kun teitäkin pitää sitten etsiä kaksi. Mutta joka tapauksessa, välillä on tosi hankalaa. Onneksi en kuitenkaan ole kauheasti sellaista harrastanut, että olisin pyöritellyt useampaa saman nimistä aktiivisesti yhtä aikaa, mutta kerran oli kaksi saman nimistä peräkkäin. Ai niin, ja kerran Tinderissä mulle jutteli kaksi saman nimistä tyyppiä yhtä aikaa ja sitten vielä tapailin samalla saman nimistä ihmistä. Siinä oltiin muuten solmussa

.Hiljattain tein oikeastaan jo ennätyksen, sillä tapasin miehen joka oli järjestyksessä kolmas saman niminen listallani. Se sai minut miettimään, josko tämä kolmas kerta toden sanoo-juttu olisi kerrankin relevantti, sillä hän vaikuttaa ainakin lyhyen tuntemisen perusteella oikein kivalta ihmiseltä. Ja jotenkin hänessä yhdistyy kahden aikaisemman kaimansa hyvät puolet sellaiseksi melko ihanteelliseksi paketiksi. Mutta jos tämä nyt tarkoittaa että joudun käymään läpi kolmannen kierroksen vielä kaikkia muitakin nimiä, mä en kyllä ala.

maanantai 2. marraskuuta 2015

Yes woman

Facebookissa leviää Spontaani marraskuu-tapahtuma, ja päätin pistää elämää vähän jännemmäksi ja ottaa haasteen vastaan. Spontaanin marraskuun ajatuksena on tapahtuman järjestäjän mukaan "kannustaa rikkomaan rutiineja, tarttumaan tuumasta toimeen ja sanomaan KYLLÄ" sekä pyrkiä automatisoimaan nämä osaksi käytöstämme, jotta vastaisuudessa osaisimme yhä paremmin nauttia elämämme eteen tuomista mahdollisuuksista — olla spontaaneja." Kuulostaa mielestäni erittäin hyvältä, eikö?



Olen aika spontaani ihminen muutenkin, ainakin välillä, mutta toisinaan tulee sorruttua sellaiseen omalla mukavuusalueella hiippailemiseen. Siitä haluaisin nyt päästä eroon ja sen vuoksi olenkin päättänyt, että marraskuun ajan vastaukseni kaikkeen on kyllä. No okei, pankkia en lähde ryöstämään ja haluaisin säilyttää asuntoni ja työpaikkani vielä joulukuullekin, mutta muuten olen avoin kaikenlaisille ehdotuksille. Tarkoitus on yrittää myös päästää irti joistakin aika tiukkaan iskostuneista periaatteistani, jotta selviää ovatko ne edelleen sellaisia joista kannattaa pitää kiinni vai kenties vanhentuneita juttuja jotka voisi jo unohtaa.




Aloitin joon sanomisen harjoittelun jo tänä viikonloppuna, vaikka olinkin valmistautunut hulluimpien ehdotusten kohdalla perustelemaan kieltäytymistä lokakuulla. Mistään en kuitenkaan kieltäytynyt ja seurauksena oli torstaista eteenpäin mahtavia juttuja toisensa perään, ei ole hetkeen ollutkaan näin hauskaa viikonloppua! Ja nyt oli sentään vasta lokakuu, en edes malta odottaa mitä kaikkea tuleva kuukausi tuo tullessaan. Tiedän että luvassa on ainakin paljon bileitä, mikäs sen parempi paikka sanoa kyllä. Näin maanantaina on hiukkasen väsynyt olo, mutta fiiis on hyvä ja sellainen, että tuli niin sanotusti nollattua kunnolla. Tästä on erittäin hyvä lähteä uuteen viikkoon ja kuukauteen spontaaneissa tunnelmissa.