tiistai 13. lokakuuta 2015

Onko ikäerolla merkitystä?

Säännöllisin väliajoin mietityttävä aihe ihmissuhdeasioissa on ikäero. Lainaan taas kerran Suoraanpuhujan päiväkirjan Sofiaa, joka oli kirjoittanut tämän osuvan postauksen ikäeroista. Itsekin reilun vuoden itseäni nuoremman miehen kanssa seurustelleena alkoi niin tulla korvista ulos kavereiden puuma-läppä. Olenkin todennut, että on tilanteita joissa kannattaa unohtaa se numero ja kuukausien laskeminen ja mennä pelkällä fiilispohjalla mutta myös sellaisia tilanteita, joissa se ikäero väistämättä vaikuttaa suhteen toimivuuteen.

Periaatteessa aina kai ajatellaan, että paras skenaario on sellainen jossa mies on selkeästi naista vanhempi. Siinä on toki selkeästi puolensa, jos ajatellaan sen väittämän pitävän paikkansa että miehet kehittyisivät naisia jonkin verran hitaammin. Ja on siinä sekin, että lasten hankkimisen kannalta ikä on merkityksellisempi naisille kuin miehille. Siksi vauvakuumeilijoiden ei välttämättä kannata hakeutua itseään paljon nuorempien  miesten seuraan, sillä on varmaan ihan tilastollinen tosiasia että esimerkiksi 30-vuotiaista miehistä suurempi prosenttiosuus on kiinnostunut lastenhankkimisesta kuin vaikkapa 20-vuotiaista. Ei se kuitenkaan ole mikään fakta että vanhempi mies olisi aina parempi. Itsekin kävin tuossa jokin aika sitten parilla treffeillä erään 26-vuotiaan miehen kanssa, joka oli valmis kauppatieteiden maisteri ja kaikin tavoin tosi lupaavalta vaikuttava tapaus, mutta makkarihommissa tyyppi oli sellaisen 17-vuotiaan neitsyen tasoinen. Ei se seksi tietenkään ole maailman tärkein asia, mutta jotenkin sitä kuvitteli, ettei itseään kolme vuotta vanhemmalle miehelle tarvitsisi ruveta perusasioita opettamaan. Mitään nyrkkisääntöä en siis ryhtyisi tästä asiasta vetämään.

Mitä tulee taas miehiin jotka tapailevat itseään huomattavasti nuorempia naisia, siitä minulla riittääkin sanottavaa. Mielestäni on vähintäänkin arveluttavaa jos 27-vuotias mies tapailee lähinnä 16-20-vuotiaita tyttöjä ja pitää 23-vuotiasta kamalan vanhana. Tiedän paljonkin tapauksia joissa nainen on tosi paljon miestä nuorempi ja kyllä se joillakin ihan hyvin toimii, mutta mielestäni vaatii sen että naisen pitää olla saavuttanut tietty kypsyyden taso. Täysi-ikäisyys on myös yksi ihan hyvä kriteeri. Eräs kanssani samanikäinen kaveripoikani seurustelee vastikään 18 täyttäneen tytön kanssa ja heidän suhteensa on kuulemani mukaan yhtä jatkuvaa mustasukkaisuusdraamaa. Tyttö opiskelee lukion viimeisellä luokalla, poikaystävänsä ollut jo monta vuotta työelämässä. Ja se nyt vaan on fakta, että jos on elänyt viisi vuotta kauemmin kuin joku toinen sitä on väkisinkin ehtinyt hankkia vähän enemmän kokemuksia yhdestä sun toisestakin asiasta. Kuten vaikkapa siitä, minkälaisista asioista kannattaa olla mustasukkainen ja mitkä ovat sellaisia joista ei ehkä kannata flipata täysillä. Olin minäkin tosi mustasukkainen 18-vuotiaana asioista jotka nykyään lähinnä naurattaisivat. Enemmän tuo hädin tuskin täysi-ikäisten tyttöjen kanssa heilastelu kertoo silti enemmän siitä miehestä ja hänen kypsyyden tasostaan. Nuoremmat tytöt ehkä tyytyvät vähempään ja jätkä pääsee siinä helpolla, mutta mitä se suhde sitten hänelle tarjoaa, siitä en oikein tiedä.

Ja entäs sitten se puumailu, itseään nuoremman miehen tapailu? Tunnen erään 20-vuotiaan miehen joka on mielestäni todella hyvää seuraa, hauska, hurmaava ja suloinen, ja olemme tosi samalla aaltopituudella. Makuuhuoneosastollakaan en joutunut pikkupojan koulutushommiin. Silti ajatus seurustelusta hänen tai kenen tahansa muunkaan sen ikäisen kanssa kuulostaa jotenkin tosi absurdilta ajatukselta sen kolmen vuoden ikäeron takia. Asiaan vaikuttaa jonkin verran se että veljeni on samanikäinen, ja koska näen hänet välillä edelleen sellaisena söpönä kuusivuotiaana jolle luin iltasatuja lapsena, on vaikea suhtautua samanikäisiin poikiin kovin vakavasti. Vähän myös häiritsee ympäröivän yhteiskunnan arvostelu, sillä vaikka tässä kuinka oltaisiin vapaamielisiä ja suvaitsevaisia ei se jotenkin istu tähän meidän yhteiskuntamme normiin että mies olisi naista paljon nuorempi. Sitä saa jotenkin aina olla selittelemässä.

Mutta kuten jo alussa sanoin, ei sitä numeroa kannata liikaa tuijottaa. Suhteen onnistuminen riippuu kuitenkin niin monesta muusta tekijästä ettei kannata tehdä iästä ongelmaa, kyllä niitä karikoita tulee vastaan ihan varmasti muutenkin. Tosi positiivinen lähtökohta, hehheh. No joka tapauksessa, tuo on se ulkopuolisen tarkkailijan objektiivinen näkökulma tähän asiaan. Subjektiivisemmin omaa elämääni miettien on sanottava että suurin piirtein samanikäisten miesten deittailu on tähän mennessä toiminut parhaiten ja sillä linjalla aion tulevaisuudessakin jatkaa.

Ei kommentteja: