Muuttuja Ex

Exät. Melkein kaikilla meistä on sellainen, ainakin yksi ellei useampikin. Mutta onko exä hidastava painolasti vai tulevaisuuden voimavara? Kuuluvatko exät poikkeuksetta menneisyyteen vai voiko yhteistä tulevaisuutta olla vaikka suhde päättyisikin? Entä kuinka exät vaikuttavat uusiin suhteisiimme?

Jos exäksi määritellään jokainen ihminen kenen kanssa on ollut hiukankin vakavammassa suhteessa, on minulle päässyt niitä kertymään aikamoinen liuta. Senpä takia olen tehnyt paljon havaintoja siitä kuinka edelliset suhteet vaikuttavat sekä suhteen osapuolten että mahdollisten uusien kumppaneiden elämään. Vaikutus riippuu pitkälti kolmesta seikasta: suhteen vakavuudesta, eron syystä sekä siitä, onko suhde päättynyt omasta vai toisen aloitteesta. Periaatteessa suhde exään on joko neutraali, jolloin tyyppi ei herätä suuremmin mitään tunteita, tai sitten vahvasti positiivinen tai negatiivinen, eli toista joko vihaa tai rakastaa edelleen. Mikäli osapuolet yrittävät olla ystäviä keskenään, onnistumisprosentti riippuu vahvasti siitä kuinka he tuntevat toisiaan kohtaan. Omiin kokemuksiini perustuva nyrkkisääntö kuuluu: mikäli suhtautuminen exääsi on mitä tahansa muuta kuin neutraalin ystävällinen, on turha haaveilla ystävyydestä tai suhteesta uuden ihmisen kanssa ilman ongelmia. Myös kaikenlaiset friends with benefits-järjestelyt ovat täysin tuhoon tuomittuja, jos toisella on vielä tunteita pelissä. Mutta tuo nyt on aika itsestään selvää miltei jokaiselle järkevälle ihmiselle. Toisinaan sitä tunnekuohuissa unohtaa kuitenkin olla järkevä ja ryhtyy kaveeraamaan exän kanssa siinä toivossa että suhde syttyisi uudestaan. Jossain vaiheessa tulee sitten eteen se tilanne, kun exä kertoo tavanneensa uuden ihmisen ja ystävyys punnitaan: pystytkö kestämään sen?

Toisinaan exän olemassaolo hankaloittaa uuden suhteen syntymistä. Joskus tuntuu hyvältä idealta korjata särkynyttä sydäntä hyppäämällä uuteen suhteeseen, mutta ei siihen voi antautua täysillä ennen kuin on päässyt vanhasta yli edes tiettyyn pisteeseen asti. Vaikka exästä pääsisikin yli, joskus entinen kumppani jää suhteen päätyttyäkin osaksi elämää: joko yritetään olla kavereita muuten vain tai sitten väleissä on pysyttävä olosuhteiden pakosta. Toisinaan toinen osapuoli ei osaa päästää vanhasta suhteesta irti ja roikkuu mukana toisen yrittäessä jatkaa elämää uuden ihmisen kanssa. Silloin kun exä on vahvasti mukana toisen elämässä voi uusi kumppani kokea vahvojakin mustasukkaisuuden tunteita. Itse ainakin tunsin oloni aika kurjaksi kun eräs jätkä kerran puhui puhelimessa exänsä kanssa ollessaan luonani ja hän valehteli puhelimeen olevansa jonkun miespuolisen kaverinsa luona. Periaatteessa olen sitä mieltä että luottoa omaan kumppaniin pitäisi olla sen verran ettei koe exiä uhkina, mutta toisinaan se on helpommin sanottu kuin tehty. Oma asema on muutenkin epävarma jos ollaan vasta kevyellä deittailuasteella eikä sitä todellakaan helpota kuvioissa pyörivä exä, jonka kanssa jätkä on saattanut seurustella useita vuosia.

Mutta voiko exä olla jotain muutakin kuin menneisyyden painolasti? Ainakin päättynyt suhde on ollut hyödyllinen oppimiskokemus, sitä ei käy kiistäminen. Olen oppinut jokaisesta suhteestani jotakin, toiset läksyt ovat olleet kipeämpiä ja toiset vähän helpommin opittavia, mutta viisastunut olen yhtä kaikki. Aina silloin tällöin ystävyys exän kanssa onnistuu, mutta jos ystävyys ei toimi ei turhaan kannata menneisyyden haamuja raahata mukanaan. Tulevaisuuden kannalta existä on mielestäni siis ensisijaisesti se hyöty, että heidän avullaan pystyy ehkä olemaan jollekulle parempi kumppani ja saada aikaiseksi toimivamman suhteen kuin ne aikaisemmat.