maanantai 26. lokakuuta 2015

Miehet, suu auki!

Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa, kuuluu vanha sananlasku. Ja siis ihan oikeasti, välillä sitä hämmästyy kuinka vaikeaa se puhuminen voikaan joillekuille olla. Hirvittävän moni mies ahdistuu ajatuksestakin että pitäisi omia tuntoja laittaa sanalliseen muotoon, vaikka parisuhteessa monet toki oppivat puhumaan tunteistaan omalle kumppanilleen. Mutta että miehet keskustelisivat keskenään tunteita herättävistä asioista? Ennemmin kai lehmät lentävät ja helvetti jäätyy, tai niin oman kokemukseni perusteella väittäisin. Hiljattain sain nimittäin kuulla joutuneeni osalliseksi kummallisesta draamatilanteesta, jonka syntyminenkin johtuu lähtökohtaisesti miesten puhekyvyttömyydestä.

Homma meni siis suurin piirtein näin: oli kaksi miestä, jotka ovat kavereita keskenään, parhaat ystävät suorastaan. Tunnen heistä molemmat ja toisen kanssa minulla oli pientä säätöä, josta emme kuitenkaan kertoneet tälle kolmannelle osapuolelle. Jätkä pelkäsi kertoa kaverilleen meistä koska hän pelkäsi kaverinsa suuttuvan, mutta päätin kuitenkin kertoa hänelle asiasta viime viikonloppuna. Hän suhtautui aika tyynesti eikä tuntunut olevan asiasta moksiskaan, mutta kuulin myöhemmin toiselta yhteiseltä kaveriltamme ettei homma ollut mennyt aivan niin. Nyt sitten tämä jätkä joka ei olisi halunnut asiasta kertoa on pelännyt kaverinsa vihaa yli viikon ja minä sain tietää koko jutusta vasta viikonloppuna. Kukaan kun ei ollut viitsinyt avata suutaan ja kertoa missä mennään.

En oikeastaan edes tiedä mikä tässä eniten hämmästyttää. Se on kai ihan ymmärrettävää että välillä esittää coolia eikä näytä kaikkia tunteitaan avoimesti, mutta sitähän räjähtää jos patoaa kaikki tunteet sisälleen eikä puhu kenellekään. Ehkä vielä enemmän hämmästyttää kuitenkin se, etteivät parhaiksi kavereiksi toisiaan tituleeraavat ihmiset voi kysyä toisiltaan "oletko minulle vihainen" vaan pitää jännittää tuleeko seuraavan kerran tavatessa turpaan vai ei. Siis aikuiset miehet, kyllä nyt pitää sen verran munaa olla! Ja olisikohan joku voinut informoida minuakin tällaisista käänteistä aikaisemmin kuin viikko tapahtuneen jälkeen? Tuntui aika tyhmältä olla vaan että jaa, tämmöisen sotkun sain aikaiseksi.

Toinen hyvä esimerkki tästä miesten kyvyttömyydestä keskustella keskenään on tuntemani pariskunta, joka suunnittelevat yhteenmuuttoa. Toinen osapuoli ei kuitenkaan ole vielä uskaltanut kertoa kämppikselleen, vaan on jo pitkään sanonut tekevänsä sen pian koittavalla kaveriporukkansa lomareissulla. Toisin sanoen, keskustelu tullaan käymään ympärikännissä ja kukaan ei muista siitä aamulla mitään. Kaverini kommentoi asiaa hyvin: "Ei se kuitenkaan niin vakava juttu oo kun että ilmottais että hei seurustelen muuten sun äidin kanssa, niin miksei sitä nyt voi vaan sanoa?" Niimpä niin. Jos minulla olisi kämppis joka aikoisi muuttaa pois yhteisestä kämpästämme, kuulisin asiasta mieluiten reilusti ennen muuttoa jotta ehtisin varautua ja etsiä uuden kämppiksen tai asunnon. Tyyppi perustelee ratkaisuaan pitkittää kertomista sillä, että pelkää kämppiksensä suuttuvan yhteisen sopimuksen rikkomisesta. No onhan se totta että on ikävää jos hänen kämppiksensäkin joutuu muuttamaan pois mutta tuskimpa kumpikaan on ajatellut kimppa-asumisen olevan loppuelämän kestävä ratkaisu ja siitä tehty sopimus ikuinen. Toivottavasti hän nyt saa aikaiseksi kertoa edes siellä reissussa sitten.

Varmaan suurin osa riidoista kaikkien miesteni kanssa on johtunut siitä, että minä olisin halunnut keskustella jostakin mieltäni painavasta asiasta ja mies ei. Minulle se keskustelu toimisi ilmaa puhdistavana elementtinä, miehelle se aiheuttaa pakokauhua ja ahdistusta. Sitten jos miestä itseään jokin vaivaa, se ilmenee sillä että hän on hiljaa. Ja mitään vastauksiahan ei muuten heru vaikka kuinka yrittäisi kysellä mikä on, päinvastoin se sulkee useimmat miehet entistä syvemmälle kuoreensa. Että yritä siinä sitten saada aikaiseksi kypsä ja aikuismainen parisuhde. Joten pliis miehet, puhukaa. Ei ole niin vaikeaa.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miten minulla on jotenkin sellainen tunne, ettei ollut ensimmäinen kerta, kun sinulla on säätöä miehen kanssa, miehen hyvän ystävän selän takana.

Sofia kirjoitti...

Viitaten yllä olevaan (nuivaan) kommenttiin ja tekstiin, niin eihän tämä nyt kuulostanut mitenkään selän takana touhuamiselta? En tokikaan tiedä taustoja, mutta itse näen nämä keissit aina niin, että miksi ei voi sanoa vaan kaikille suoraan niin asia on käsitelty. Tai miksi tällainen haittaisi jotain kolmatta osapuolta edes? Musta on vähän kummallista, kun ihmiset usein pelkää näitä "juttua kaverin kanssa" -tilanteita. Tietysti kaverin eksä -kortti voi joissain tapauksissa olla vähän not, mutta toisaalta, jos se on sun elämäs mies ja sattuu olemaan jonkun eksä niin minkäs sille teet? (Mun ei alunperin pitäny kyllä kommentoida ihan näin, mutta innostuin vähän :D)
PS. Eihän tää edes liittyny tohon tekstin varsinaiseen aiheeseen, no, aivan sama.

Larissa kirjoitti...

Anonyymi: Hmm, mulle ei kyllä tule mieleen mitään tapausta missä olisin jonkun selän takana säätänyt, ellei sitten lasketa jotain hölmöilyä 16-vuotiaana :D en tiedä mistä tällaisen kuvan olet saanut..

Sofia: Sepä se, kun itse ajattelin ettei tätä kolmatta osapuolta tilanne varmaan mitenkään haittaisi ja siksi hänelle kerroinkin kun ärsytti. Tässä kun ei todellakaan ollut kyse mistään eksän kaverista :DD