perjantai 23. lokakuuta 2015

Kun haluat palata yhteen jonkun kanssa



Kirjoitin tiistaina tämän eropostauksen ja siitä poiki mielenkiintoinen jatkokysymys. Minulla oli nimittäin lähtökohtana postauksen kirjoittamiselle ehdottomasti se, että ero on lopullinen ja jätettävän osapuolenkin on hyväksyttävä tilanne vaikka se tuntuisikin kurjalta. Mutta entäs sitten kun sitä eroa ei oikein haluaisi hyväksyä, tai vähän ajan päästä alkaa vanha suola janottaa, mitäs sitten tehdään?

Tämä on aihe josta tiedän hyvin vähän, joten turvaudun internetin apuun ja kirjoitin Googleen "miten saan miehen takaisin". Ja vastauksia löytyi. Aihetta on ruodittu paljon muun muassa aina yhtä luotettavilla Kaksplus- ja Vauva.fi-sivustoilla. Löysin myös muutamia lehtiartikkeleita aiheesta, muun muassa tämän Iltalehden jutun muutaman vuoden takaa. Tein vielä uuden haun miesnäkökulmasta "kuinka saan naisen takaisin" ja sieltä löytyi esimerkiksi tällainen lehtijuttu. Ilmeisesti aika monelle tämä tunne sitten tulee, että se entinen kumppani on takaisin saatava. Mitään maata mullistavia neuvoja noissa jutuissa ei kyllä ollut enkä sellaisia kyllä odottanutkaan, eihän tällaisissa tunne-elämän asioissa ole mitään pomminvarmoja poppakonsteja.


Tämä tuskin on ainakaan se tapa saada ketään takaisin..


Aika paljon erilaisia tilanteita on minullekin tässä ihmissuhderintamalla tullut vastaan, mutta tästä jonkun kanssa yhteen palaamisesta ei kokemusta oikein ole. Kyllähän niitä fiiliksiä välillä tulee että alkaa se vanha suola janottaa mutta lähtökohtaisesti ero on mielestäni aina aika lopullinen enkä ole kokenut tarvetta lämmitellä vanhoja juttujani uudelleen. Olen tosissani yrittänyt saada takaisin vaan yhtä miestä jonka kanssa juttu loppui vähän kummallisesti ikään kuin kesken. Siinä kävi lopulta niin, että monen yrityksen jälkeen päätin kerta kaikkiaan antaa olla ja unohtaa koko ihmisen. Siitä kahden viikon päästä päädyimme samaan baariin ja yhtäkkiä kaikki kaverimme vaan häipyivät ympäriltämme ja siinä sitä sitten oltiin kahdestaan tanssilattialla. Eipä siinä mitään, tanssittiin hetki ja lähdettiin yhtä matkaa kotiinpäin. Vakaa aikomukseni oli mennä yksin omaan kotiin nukkumaan mutta eipä siinä ihan niin sitten käynytkään vaan päädyimme vähän verestämään vanhoja muistoja tyypin kylppärissä.

Ja arvatkaa mitä sitten tapahtui? Kaikki tunteeni tyyppiä kohtaan häipyivät. Ihan oikeasti, se muutaman minuutin touhu sai aikaan sellaisen fiiliksen että ei muuten ikinä enää. Ja olin sentään haikaillut jätkän perään melkein puoli vuotta siinä vaiheessa. Tästä oli joskus telkkarissa How I met your mother-sarjassa, että kun joku entinen houkuttaa ihan hirveästi pitäisi harrastaa seksiä hänen kanssaan vielä yhden kerran koska se palauttaa takaisin maan pinnalle niistä omista kuvitelmista. Sillä aina siinä hommassa käy niin, että kun alkaa haaveilla jostain entisestä sitä muistaa vain ne kaikki hyvät jutut ja huonot eivät tunnu enää yhtä merkityksellisiltä, mutta ne huonotkin jutut palaavat mieleen sitten kun hommaa lähtee kokeilemaan uudestaan.

How I met your motherissa oli muuten toinenkin aiheeseen liittyvä juttu, nimittäin Barneyn elämänohje "New is always better". Säännön hengessä tällaisissa vanha suola janottaa-tilanteissa pitäisikin ehkä mielummin miettiä keinoja kuinka päästä tunteesta eroon eikä niinkään sitä miten saada se entinen heila takaisin. Siihen tarkoitukseen tuo ylläoleva toimintamalli soveltuu hyvin, vaikka toki kannattaa ensin yrittää vain kerta kaikkiaan ignorrata se tunne. Tietty jos kyseessä on tyyppi joka ei herätä suuremmin romanttisia tunteita mutta seksuaalisia sitäkin enemmän niin voi harkita sellaista rennompaa friends with benefits-kuviota josta minullakin on oikein hyviä kokemuksia. Sekin on taas sitten asia joka ehkä vaatisi ihan oman postauksensa. Tuntuu että lopetan nykyään kaikki postaukseni näin, hups! No joka tapauksessa, uskon siihen että asiat tapahtuvat aikanaan jos ne ovat tapahtuakseen ja paras mitä voi tehdä on yrittää kaikin tavoin päästää irti menneisyydestä. Silloin on avoin tulevaisuudelle joka voi tuoda tullessaan ihan mitä vaan, vaikka sitten sen ihmisen sieltä menneisyydestä tai sitten jotain huikeasti parempaa, jolle ei kuitenkaan ole ikinä valmis jos roikkuu itsepintaisesti kiinni menneessä.

Ei kommentteja: