Jatketaan ensitreffi-linjalla ja pistetään pöytään sitä ominta alaa eli kokemusasiantuntijuutta. En nimittäin huutele täällä mitään päästä keksittyjä juttuja vaan kaikki perustuu empiirisiin havaintoihin kentältä. Toisin sanoen olen käynyt ulkona aika monen jätkän kanssa eli muutamat ensitreffit on koettu. Jaan kanssanne nyt sellaiset mieleenpainuvimmat kokemukseni.
Ihan ensimmäiset ensitreffini sinkuksi jäätyäni sovittiin muutaman tunnin varoitusajalla. Olin kuullut että uutta ihmistä pitää mennä tapaamaan julkiselle paikalle varmistaakseen ettei kyseessä ole sarjamurhaaja. No sitten me mentiin juomaan yhdet ja jätkä oli ihan kiva ja söpö. Päätettiin sitten lähteä hänen luokseen katsomaan leffaa, mutta kun päästiin perille hänen kaverinsa päättivät tulla yllättäen kylään hakemaan jotain pleikkarin johtoa tai mitä lie. Oli vähän kuumottavaa istua sohvalla pilkkopimeässä kämpässä (kun tosiaan katseltiin leffaa) kun samassa huoneessa seisoi kymmenen tuntematonta ja aika isoa jätkää. Lopulta he kuitenkin häipyivät ja saimme jatkaa treffejä kahdestaan. Homma päätyi yllätys yllätys makuuhuoneen puolelle ja jäin jätkän luo yöksi. Aamulla odottikin sitten ikävä ja nolo yllätys: huomasin jätkän lakanoiden olevan ihan veressä. Siis aivan ylt ympäriinsä tyynyjä myöten. Olin ihan nolona ja paniikissa ja nousin sängystä hipsiäkseni vähin äänin vessaan kun huomasin koko toisen jalkanikin olevan verestä punainen. Kävi ilmi, että tanssitunnilla saamani haava oli auennut enkä ollut sitä leikkiemme aikana huomannut, ja olin sitten vuodattanut hiljakseen pari litraa verta lakanoihin yön aikana. Mahtavaa.
Kerran eräs jätkä kutsui itsensä ensitreffeillä luokseni jälleen kerran leffan katselun merkeissä. Netflix & chill ei ollut silloin vielä käsite, mutta sitähän se kyllä toden totta oli. Hän tuli luokseni, oli oikein kiva ja hyvä tyyppi ja toi mukanaan uusimman Predator-leffan joka sitten katseltiin. On muuten hämmentävää kun joku alkaa hivuttaa kättään pitkin reittäsi samalla kun Predator lahtaa jengiä telkkarissa minkä kerkeää. Kun leffa loppui jätkä totesi "no sä oot kyllä ihan kiva" ja pussasi. Hämmennyin niin paljon että repesin nauramaan ja sitten olikin jätkän vuoro olla vähän ihmeissään. Pääsin kuitenkin hihityskohtauksestani yli ja juteltiin siinä hetki mukavia kunnes homma eteni jälleen kerran vaaka-akselille. Huomaatteko jo toistuvan kaavan..
Otetaan välillä vähän toisenlaisella lopulla varustettu tarina. Alussa on kyllä mukana samoja elementtejä, sillä jälleen kerran aikaa vietettiin elokuvan merkeissä. Miljöönä oli kuitenkin tällä kertaa loppukesäinen Helsinki, sillä kyseessä oli Helsingin Juhlaviikot-tapahtumaan liittyvä leffapiknik. Asettauduttiin mukavasti nurmikolle ja leffa lähti pyörimään, ja siinä oli oikein mukavaa olla. Kunnes yhtäkkiä tunsin epämiellyttävän tunteen alavatsassani: loistava ajoitus menkat. Paikalla ei ollut minkäänlaista vessaa enkä viitsinyt lähteä sellaista etsimään kovin pitkän matkan päästä, joten yritin istua jalat mahdollisimman ristissä ja rukoilla ihmettä ettei menisi housuista läpi. Kun leffa loppui pomppasin aika nopeasti ylös ja ilmoitin jätkälle, että nyt olisi muuten akuutti tarve vessalle. Mentiin sitten Sokoksen Mäkkäriin vessaan ja luojan kiitos, housut olivat säästyneet. Sinä iltana housut pysyivät siis jalassa hyvin tiiviisti, vaikka jatkettiinkin iltaa vielä muutaman juoman verran eräässä kuppilassa.
Eräät parhaista treffeistäni olivat sellaiset, joista en ole varma lasketaanko niitä edes treffeiksi. Tutustuin jätkään Tinderin kautta ja siinä jutellessamme tuli puheeksi seuraavana päivänä järjestettävä Helsinginkadun Appro. Jätkä kyseli kiinnostaisiko minua hänellä oleva ylimääräinen lippu ja todellakin kiinnosti, eli ei muuta kun haalarit niskaan ja tuntemattomien tradenomien kanssa bailaamaan. Otin omatkin kaverini mukaan eli siinä oltiin sitten me kaksi ja kymmenen muuta ihmistä kittaamassa halpoja hanajuomia Kalliossa. Oli ihan mielettömän hauska ilta vaikka en kyllä hirveästi mitään muistakkaan. Jätkä tuli luokseni yöksi ja yllätys yllätys haalarimme päätyivät myttyyn lattialle aika nopeasti. Siitäkään tilanteesta en kyllä kauheasti mitään muista.. Mutta hauskaa oli!
Eräs jätkä vei minut treffeillä Fafa'siin falafelille. Ruoka oli tosi hyvää, mutta tunnelmaa vähän pilasi se etten kerta kaikkiaan osannut syödä sitä falafelia sotkematta. Joka puraisulla vähintään pari salaatinsuikaletta tippui pöydälle, syliini tai maahan ja vain ihmeen kaupalla selvisin sotkematta vaatteitani perinpohjaisesti. Kaiken huipuksi vetäisin vähän kvinoaa väärään kurkkuun ja sain massiivisen yskäkohtauksen. Luulin oikeasti tukehtuvani, sen verran kauan kesti saada henki kulkemaan taas. Että ihan vinkkinä vaan, falafel voi olla kohtalokas valinta.
Olisikohan joku sellainenkin kokemus olemassa mihin ei liittyisi mitään noloa tai kummallista, hmm.. No ehkä joo. Nämäkin tosin alkoivat tosi hyvin: tapasin jätkän juna-asemalla ja hän ensi töikseen kysyi pahastuisinko jos kävisimme hakemassa kassillisen nuuskaa joka hänen oli tarkoitus ostaa. No eipä siinä mitään, ostettiin nuuskat ja sitten suunnattiin paikallisen kuppilan terassille. Juotiin siinä yhdet ja päätettiin siirtyä vähän rauhallisempaan paikkaan. Haettiin Prismasta matkaevääksi pari neuvoa antavaa ja suunnattiin läheisen joen rantaan laiturille istuskelemaan. Oli ihanan lämmin päivä ja oli kivaa istua siinä laiturilla ja jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Sillä niin siinä kävi: päädyttiin keskustelemaan ties minkälaisista aiheista, myös sellaisista joita ehdottomasti pitäisi välttää ekoilla treffeillä. Noh minkäs teet, keskusteluyhteys pelasi jotenkin niin hyvin ettei tullut mieleen säästellä sanoja. Lopulta tuli vähän vessahätä niin hiippailtiin salaa entiselle tanssikoululleni asiat toimittamaan ja sen jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin keskustaan päin. Siinä sitten todettiin että ei kyllä vielä tekisi mieli lähteä kotiin ja päätettiin mennä syömään pitsaa läheiseen karvakäsilafkaan. Pitsa oli hyvää ja lähdin lopulta iloisena kotiin halauksen saattelemana. 5/5, ainakin melkein. Ainakaan en meinannut kuolla.
No juu, kaikenlaista sitä voi treffeillä sattua. Noista ylläolevista jätkistä kaikkia näin uudestaan ainakin kerran ja itse asiassa osaa tapailin pidemmänkin aikaa. Eli aika katastrofaalisista tilanteista olen päässyt voiton puolelle! Siitä voi ottaa jo mallia, eikö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti