keskiviikko 5. elokuuta 2015

Ensisilmäyksellä


Tiedättekö sen tunteen kun joku ihminen aiheuttaa sellaisen välittömän wau-reaktion heti ensikohtaamisella ? Se fiilis kun tyyppi kävelee huoneeseen ja pudotat leukasi lattiaan ja aivot lentävät päästä kesälomalle etelän lämpöön ? Hän sanoo jotain ja saat vastaukseksi ulos pelkkää epämääräistä änkytystä koska olet niin hämmästynyt henkilön upeudesta ? Edellämainittu kuvaa hyvin sekä lähes jokaista ihastumiskokemustani teinivuosiltani että myös muutamaa tapausta teiniaikojen jälkeenkin, joista kerron seuraavaksi.

Ensimmäisen kerran törmäsin wau-efektin aiheuttavaan ihmiseen seitsemännen luokan alussa. Poika oli minua vuotta vanhempi komea jääkiekkoilija, jonka hymy sulatti sisälmykseni ja sydämeni vaaleanpunaiseksi mansikkajäätelömössöksi heti kun hänet ensi kerran näin. Tietenkään minulla ei ollut minkään valtakunnan mahdollisuuksia kyseiseen tyyppiin, eivätkä kömpelöt ja kiusalliset lähestymisyritykseni varsinaisesti edesauttaneet asiaa, joten hän jäi etäämmältä ihailtavaksi tapaukseksi. Olin jo miltei unohtanut koko ihmisen, mutta kun olin pari vuotta sitten shoppailemassa ja kauppakeskuksessa järjestettiin muotinäytös, niin kukapa muukaan siellä miesmallien joukossa saapasteli se sama ihana hymy kasvoillaan kuin hän. Sain lievän paniikkikohtauksen ja kiskoin mukanani olleen kaveripoikani väkivalloin toiseen kerrokseen, jotta pystyin ajattelemaan selkeästi. Kaverini nauroi paniikilleni ja ehdotti käyvänsä kysymässä jätkän puhelinnumeroa minulle, mutta kieltäydyin jyrkästi. Eihän hommasta tulisi mitään, kun joka kerta panikoisin ja menisin pöydän alle piiloon hänet nähdessäni!

Toinen tapaus sijoittuu kuluvan vuoden alkuun. Olimme kavereideni kanssa baarissa ja yhtäkkiä silmäni osuivat mieheen, joka oli niin mielettömän komea, että lävitseni kulki tuhansia kylmiä väreitä häntä katsoessani. Pupillini muuttuivat varmaan oikeasti sydämen muotoisiksi tai sitten fiilis oli molemminpuolinen, sillä hänkin katseli minua ja hymyili tavalla, joka olisi saanut minut myymään sieluni ja molemmat mummoni hänen niin halutessaan. Pistin päälle toimiviksi todetut iskutoimet: tanssin kavereideni kanssa muutaman metrin päässä ja loin silmäyksiä pöytään jossa jätkä istui, mutta hän ei tehnyt elettäkään noustakseen luokseni. Kaverini kyllästyivät epätoivoiseen flirttailuuni ja ilmoittivat olevansa valmiita lähtemään kotiin. Seurasin heitä alistuneena narikkaan kunnes sain idean, joita tulee vain kolmelta yöllä narikkajonossa: kipitin miekkosen luo ja kerroin hyvin suorasukaisesti hänen olevan mielestäni erittäin puoleensavetävä ja etten ehdi jäädä juttelemaan, mutta hän voisi antaa minulle numeronsa jos kiinnostaa. Hän hymyili, otti puhelimeni ja kirjoitti numeronsa siihen. Onnellinen nainen poistui baarista sinä iltana ja tekstasin tyypin kanssa muutamia viestejä sinä iltana, seuraavana päivänä ja seuraavalla viikolla. Siihen juttu kuitenkin kuivahti, mutta hänestä kuvia nähdessäni ajattelen edelleen "wau".





Viimeisin tapaus sattui ennen joulua eräässä koulun projektissa, jossa oli mukana opiskelijoita useilta eri aloilta. Näin hänet ensin käytävällä ohimennen ja leukani tippui lattiasta läpi: en ollut uneksinutkaan projektissa olevan mukana sellaisia ilmestyksiä! Myöhemmin livahdin coolisti miestenvessaan korjailemaan hajonnutta korvakoruani, ja tyyppi pamahti yhtäkkiä sisään. Siinä sitten seisoimme hetken päästä vessan peilin edessä, hän laittoi hiuksiaan ja minä ähersin jotain korvakorun vääntynyttä palaa paikoilleen. En muista siinä käymästämme keskustelusta yhtään mitään, mutta olin koko illan ihan taivaissa. Sitten yhteisen illanvieton puolivälissä etsin tyypin Facebookista ja kas, hänellähän on tyttöystävä. Pettymys oli karvas, mutta se ei estänyt minua harrastamasta tyypin kanssa kevyttä flirttiä koko projektin jatkumisen ajan. Hänkin oli silminnähden kiinnostunut tai ainakin imarreltu saamastaan huomiosta, ja hengasimme paljon yhdessä projektin puitteissa tyttöystävän silmän välttäessä. Hups, ei ollut ehkä ihan viatonta touhua se. Mutta näitä wau-tyyppejä tulee vastaan niin harvoin, ettei voi antaa tyttöystävien estää ainakin pikkuisen yrittämästä !

En usko rakkauteen ensisilmäyksellä, se vaatii kyllä aika paljon enemmän kuin yhden katseen. Mutta uskon ehdottomasti ihastumiseen ensisilmäyksellä ja nään selkeän eron ihan hyvännäköisellä jätkällä kuin tyypillä joka vetää pelkällä olemassaolollaan jalat alta ja aivot päästä. Ja kuolan suusta.

Ei kommentteja: