Suhdepelejä

Romanttiset suhteet ovat pelejä, joissa on tarkat säännöt ja korttinsa oikein pelaamalla saattaa voittaa pääpalkinnon. Mutta pelissä on riskejä: mitä enemmän on tunteita mukana, sitä korkeammilla panoksilla pelaa ja sitä paremmalta voitto tuntuu kun se kohdalle osuu. Ikävä kyllä myös pelin häviäminen kirvelee sitä kovemmin mitä vahvempia tunteita pelissä on mukana. 

Deittailuun liittyviä sääntöjä on lukuisia.Treffien jälkeen kuuluu odottaa kolme päivää ennen seuraavaa yhteydenottoa, muuten vaikuttaa epätoivoiselta. Sänkyyn kannattaa mennä vasta aikaisintaan kolmansilla treffeillä, muuten vaikuttaa liian helpolta. Pitää esittää vaikeasti tavoiteltavaa, etäistä ja kylmää, kuin ei oikeastaan kiinnostaisikaan kauheasti. Whatsappissa jutellessa viesti pitää käydä katsomassa niin että toinen ehtii nähdä että olet lukenut sen, sitten coolisti odotella jonkun aikaa ja vasta sitten vastata. Saman tien vastaaminen on epätoivoista ja liian innokasta. Pitää myös aina odottaa että toinen ehdottaa uutta tapaamista eikä rynnätä itse sopimaan uusia treffejä viisi minuuttia edellisten loppumisen jälkeen. Tärkein pointti on kai pysyä coolina ja pitää pieni etäisyys jolloin saa toisen osapuolen kiinnostumaan itsestään enemmän. Tunteita ei pidä näyttää, sillä silloin vaikuttaa epätoivoiselta ja liian innokkaalta. Hienoa.

Koin alkuvuodesta raskaan tappion erässä pitkään jatkuneessa suhdepelissä ja menin sen vuoksi pitkäksi aikaa hajalle. Vaikka tapahtuneesta onkin kulunut jo jonkin verran aikaa koen silti vaikeaksi luottaa uusiin ihmisiin ja siksi lähes kaikki suhteeni tänä vuonna ovat olleet aika lailla pelkkää kylmänviileätä pelailua. Vaikka ei se tunnu pelaamiselta silloin kun lopputuloksella ei ole niin väliä: todelliseksi taisteluksi homma muuttuu siinä vaiheessa kun on oikeasti ihastunut johonkuhun ja täytyy esittää ettei kauheasti kiinnostaisikaan ettei toinen säikähdä pois vaikka oikeasti haluaisi vain julistaa rakkauttaan koko maailmalle suureen ääneen. Noissa tilanteissa olen avoimuuteni vuoksi usein aika heikoilla: minua kuulemma kun on helppo lukea kuin avointa kirjaa enkä siis useinkaan onnistu kovin vakuuttavasti piilotamaan tunteitani. Sitten kun yritän ja yritän esittää ettei kiinnosta vaikkei ihastukseni ole tekstannut kolmeen päivään tai etten välitä hänen Instagramissaan olevasta yhteiskuvasta söpön tytön kanssa tunteet lopulta räjähtävät käsiin ja hups, game over. 

Muutaman kuukauden pelailun jälkeen kyllästyin totaalisesti omaan tunteettomuuteeni ja päätin riskeerata ja uskaltautua aidosti luottamaan johonkuhun ja sitä kautta ehkä ihastumaankin oikeasti. Tapasin kivan pojan jonka kanssa aluksi homma toimi mahtavasti ja koin helpoksi olla hänen kanssaan avoin. Sitten jokin muuttui ja aloin epäilemään oliko sittenkään hyvä idea luottaa. Onneksi tällä kertaa luotin omaan vaistooni, onnistuin rauhoittumaan ja suhde päättyi lopulta tasapeliin jossa hyvässä yhteisymmärryksessä päädyimme toteamaan juttumme tuhoon tuomituksi. Sitten elämääni käveli tapaus jonka kanssa tuntuu vihdoin ettei tarvitse pelailla mitään pelejä. Hän on rohkea ja puhuu avoimesti myös sellaisista asioista mitä yleisesti ajatellaan olevan hyvä välttää tuoreissa suhteissa ja sen vuoksi olen itsekin uskaltanut puhua jo näin alkuvaiheessa asioista jotka kokemukseni mukaan säikäyttävät miehet tehokkaasti pois. Vaan hän ei ole lähtenyt minnekkään. Ja nyt tunnen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan uskaltavani ehkä oikeasti luottaa, raottaa suojakuortani ja kerta kaikkiaan unohtaa kaikenlaiset pelit ja säännöt.