tiistai 17. lokakuuta 2017

Neljä asiaa, joita kaipaan sinkkuudesta eniten

Sinkkuelämä on omalta osaltani ainakin toistaiseksi jäänyt menneisyyteen, ja olen tilanteeseeni varsin tyytyväinen. Vaikka ei se sinkkuuskaan hullumpaa aikaa ollut, ja on jotain asioita, joita kaipaan silloin tällöin entisestä elämästäni. Niitä ovat muun muassa seuraavat neljä juttua:

1. Tinder. Random miesten kanssa treffeillä käymistä ja kiusallisia keskusteluja en kylläkään kaipaa, mutta olihan se pyyhkiminen hauskaa ajanvietettä esimerkiksi tylsiin sunnuntai-iltoihin. Silloin tällöin kohdalle osui myös hauskoja tyyppejä, joiden kanssa oli mahtavaa keskustella. Eniten harmittelen kuitenkin sitä, että Tinderin poistamisen myötä menetin hyvän aineistonkeruukanavan enkä voi enää tehdä tänne blogiin sellaisia Kysy miehiltä-postauksia. 

2. Vapaus päättää itse esimerkiksi kodin sisustuksesta ja jääkaapin sisällöstä. Sinkkuna pystyi hyvin elämään vaikka kokonaisen viikon pelkällä leivällä, jätskillä ja juustonaksuilla, mutta nykyään on tuo parempi puolisko muistuttelemassa siitä, että välillä kannattaa syödä ihan oikeatakin ruokaa. Vaikka on se kai ihan hyvä olla tuollainen järjen ääni elämässä. Kotini saan sentään vielä laittaa täysin oman mieleni mukaan kun emme vielä majaile saman katon alla, mutta jos sellainen päivä joskus koittaa, saavat ihanat vaaleanpunaiset keittiön tuolini, lipastoni ja yöpöytäni melko todennäköisesti jäädä muuttokuormasta..


3. Suurempi vapaus toimia oman mielen mukaan. Suhteessa oleminen tai poikaystäväni eivät tekemisiäni varsinaisesti rajoita, vaan sen tekee enemmänkin muiden ihmisten odotukset siitä, miten parisuhteessa olevan ihmisen pitäisi käyttäytyä. Eniten törmään näihin odotuksiin bileissä: jos poikaystäväni ei ole mukana, minulta kysytään noin sata kertaa missä hän on, ja jos hän on mukana, minun oletetaan nyhjäävän koko ajan hänessä kiinni. Olen saanut paljon ihmettelyä osakseni esimerkiksi siitä, jos olemme lähteneet bileistä eri aikaan kotiin, tai jos olen keskustellut baarissa jonkun muun miehen kuin poikaystäväni kanssa. Sinkkuna oli siinä mielessä helpompaa, ettei olemiseeni kohdistunut samanlaisia odotuksia.

4. Oli enemmän kerrottavaa kavereille. Sinkkuaikoina oli aina hauskaa kertoa kavereille tarinoita viimeaikaisista seikkailuista, mutta nykyään kerrottavaa ei samalla lailla ole. Keskustelumme ovat muuttuneet paljon aikuismaisemmiksi, puhumme nykyään paljon enemmän häistä ja lapsista kuin vaikka seksistä ja bilettämisestä. Mutta toisaalta, aikansa kutakin: kavereistani on varmaan aika helpottavaa kun olen nyt vaan yhden miehen kanssa eikä heidän tarvitse yrittää pysyä kärryillä sekavista ja alati muuttuneista mieskuvioistani.

Muita asioita, joita kaipaisin sinkkuelämästä, en oikeastaan keksi. Nyt kun emme vielä asu yhdessä saamme tavallaan nauttia sekä seurustelun että sinkkuuden parhaista puolista, kun omaa tilaa ja aikaa riittää vielä reilusti ja siksi tästä listasta puuttuu kaikki sellaiset "toinen varastaa aina peiton" tai "se ei ikinä siivoa"-jutut. Ja kaikki nuo edellä listatut asiat (kenties vaaleanpunaisten huonekalujen menettämistä lukuunottamatta) ovat aika helposti ylitsepäästävissä, joten kaiken kaikkiaan olen melkoisen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni.

maanantai 16. lokakuuta 2017

Tällä viikolla: Sinkkuus ja sinkkuelämä

Viime aikoina olen pohdiskellut paljon sekä omaa että blogini tulevaisuutta ja miettinyt uusia tapoja saada blogistani entistä mielenkiintoisempi ja luoda itselleni säännölliset rutiinit kirjoittamiseen, jotta pystyisin päivittämään blogia säännöllisesti. Aion nyt siis kokeilla uudenlaista tapaa postausten tekemiseen: valitsen jokaiselle viikolle jonkun teeman, jonka esittelen viikon alussa, ja sen jälkeen postaan viikon aikana tekstejä kyseiseen teemaan liittyen. Tämän viikon teemana tulee olemaan sinkkuus ja sinkkuelämä.

Vaikka parisuhteessa nykyään olenkin, ehdin kerryttää kokemusta sinkkuelämästä kolmen vuoden ajan ja tämä blogikin on syntynyt pitkälti sinkkuelämäni kommervenkkien ja kiemuroiden ansiosta. Olen kirjoittanut aiheesta paljon, ja tulen varmaan toistamaan itseäni tämän viikon postauksissa jonkin verran, mutta haitanneeko tuo, kertaushan on tunnetusti opintojen äiti. Tulen viikon aikana avaamaan ajatuksiani muun muassa siitä, mitä asioita kaipaan sinkkuelämästä eniten, miten sinkkuna harrastetaan seksiä ja mitkä ovat ärsyttävimmät asiat, joita sinkuille sanotaan.

Sinkkuviikon tunnelmaan pääset virittäytymään tämän sinkkuelämän asiantuntijan, bloggarikollegani Henriikka Rönkkösen tekstin avulla.

perjantai 13. lokakuuta 2017

Pieruja ei tarvitse pidättää

Uuden suhteen alussa haluamme antaa itsestämme parhaan mahdollisen kuvan. Monille se tarkoittaa illuusiota täydellisestä ihmisestä, joka ei kakkaa tai piereskele, sheivaa karvojaan tai tee muutakaan noloa tai ällöttävää tavallisten ihmisten elämään kuuluvaa. Sellaisten puolien näyttämisen itsestä ajatellaan tuhoavan suhteesta romantiikan ja erotiikan. Näemme ihan hirveästi vaivaa sen eteen, ettei toinen huomaisi meidän olevan ihmisiä, ja loppujen lopuksi turhaan, koska kukaan ei voi pidättää pierujaan ikuisesti.

Kaikkia näitä pierujuttuja sun muita pidetään sopimattomina erityisesti naisten kohdalla, ja niimpä moni meistä naisista pitää aktiivisesti yllä illuusiota siitä, että pyllyistämme tulee pelkkiä ruusun tuulahduksia ja vaahtokarkkeja. Tässä muutama tapa, joiden avulla olen itse piilotellut miehiltä epänaisellisia ruumiintoimintojani:

- Kakkahädän yllättäessä miehen luona olen laittanut pönttöön kerroksen paperia vaimentamaan pökäleen tippumisesta kuuluvaa molskahdusta.

- Ex-tempore yöreissuilla olen lainannut salaa miehen kylppärin kaapista partahöylää, jotta olen saanut suoritettua pikaisen kainalokarvojen sheivauksen. Toisinaan käyttöön ovat päässeet myös miesten kämppisten höylät, koska mistä siellä kaapissa olevista kamoista voi tietää, mikä on kenenkin omaisuutta..

- Olen käärinyt käytettynä tamponeja vessapaperiin ja piilottanut niitä omaan laukkuuni, koska en ole kehdannut jättää niitä miehen luo roskikseen haisemaan.

- Joskus olen syyttänyt kissaani erittäin pahanhajuisesta pierustani.



Enää en sentään harrasta noista mitään, koska nykyinen suhteeni on kestänyt sen verran pitkään että olemme jo tietoisia toistemme ihmisyydestä eikä tarvitse esittää. Vahinkopieru toisen edessä nolottaa silti ehkä pikkuisen, mutta tilanteesta selviää nauramalla eikä sitä jää miettimään sen enempää. Olemme siis saavuttaneet suhteessamme yhteen tärkeän virstaanpylvään: joidenkin mukaan "pierututuiksi" pääseminen on yhtä tärkeä etappi kuin vaikka ensimmäinen suudelma tai rakkaudentunnustus. Ja tottahan se on, että esimerkiksi toisen edessä pieraiseminen vaatii kovaa luottoa siihen, että toinen pysyy vierellä vaikka näyttäisi itsestään ällöttäviä ja luotaantyötäviäkin puolia. Ei se minusta ole mikään romantiikan- tai erotiikantappaja, vaan tuo vaan pariskuntaa lähemmäs toisiaan. Olen kuullut joskus sanottavan niinkin, ettei mikään tee kahta ihmistä läheisemmiksi kuin yhteinen ripulitauti. Siinä saattaa olla oikeasti vinha perä (pun intended, heh), koska kun kumpikin on nähnyt toisen tuuttaavaan perseestään litratolkulla löysää paskaa, tuntuu varmaan aika turhalta kuumotella jotain pikkuisia pieruja.

Omia ruumiintoimintoja ei siis ole mitään syytä hävetä tai piilotella, mutta ei niistä tarvitse mitään numeroakaan tehdä. Ja ehkä siinä suhteen alkumetreillä voi pikkuisen yrittää pitää matalaa profiilia pierujuttujen ja muun vastaavan suhteen: itselleni ainakin olisi melkoinen turn off, jos mies ehdottaisi ekoilla treffeillä röyhtäilykilpailua tai kävisi vessassa ovi auki. Sellaiset jutut kuuluvat vakiintuneempaan parisuhteeseen, jos siihenkään: itselläni ei ainakaan ole mitään tarvetta jakaa yksityisiä vessa-asioitani poikaystäväni tai sen puoleen kenenkään muunkaan kanssa. Tiedän kuitenkin sellaisiakin pareja, jotka suunnilleen pierevät kilpaa, mutta mikäs siinä, hyvä vaan jos kaksi sellaisesta tykkäävää löytävät toisensa.

Pierututuiksi ei tarvitse välttämättä tulla kertarysäyksellä, kuten ripulitautitapauksessa, vaan maaperää voi tunnustella pikku hiljaa. Voi aloittaa kevyesti, vaikka jättää sen tamponin roskikseen tai uskaltautua käymään kakalla ilman pöntön vuorausta puolikkaalla vessapaperirullalla. Vahinkopieru tai vaikka se ripuli voi kuitenkin iskeä milloin tahansa, niin parempi että siihen on sitten henkisesti valmistautunut.

Prööt prööt!

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Tyttöjen oikeudet näkyviin, isosti

Tänään on kansainvälinen Tyttöjen päivä. Sen tarkoituksena on sekä muistuttaa tyttöjen kohtaamasta syrjinnästä että nostaa esiin tyttöjen voimaa ja mahdollisuuksia. Ihmisoikeusjärjestö Plan International järjesti tänään juhlapäivän kunniaksi maailmanlaajuisen Girls Takeover-tempauksen, jossa tytöt valtaavat yhden päivän ajaksi yhteiskunnallisten, taloudellisten ja poliittisten johtajien paikat. Esimerkiksi Suomen pääministerin Juha Sipilän työparina on tänään työskennellyt 16-vuotias Katariina Räikkönen, ja Planin lastenhallituksen tytöt 
ovat toimineet johtajana muun muassa Elinkeinoelämän keskusliitossa, Opetushallituksessa, Yleisradiossa, Nokialla ja monissa muissa yrityksissä ja organisaatioissa.

Aika siisti juttu! Tasa-arvo ja tyttöjen oikeudet ovat tärkeitä juttuja, joita on hyvä tehdä näkyväksi juuri tällaisten tempausten avulla. Mahtavaa, että Girls Takeoveriin on lähdetty pääministerin toimistoa myöten mukaan. Tämmöiset jutut lämmittävät kovasti entisen tyttölapsen mieltä.



Plan tekee tärkeää työtä sen eteen, että tytöt ympäri maailmaa pääsisivät kouluun eivätkä joutuisi ryhtymään liian nuorina vaimoiksi tai äideiksi. Tavoitteena on saada tytöt mukaan vaikuttamaan ja päätöksentekoon, sillä kuten Planin pääsihteeri Ossi Heinänen on osuvasti todennut, maailmasta tulee parempi paikka kaikille, kun tytöt pääsevät mukaan päättämään. Täällä Suomessa onneksi tytöillä on poikien kanssa tasavertainen mahdollisuus koulutukseen ja lapsiavioliittojakaan ei meillä esiinny, mutta on toki muita epäkohtia, joissa tasa-arvo ei vieläkään toteudu.

Yksi tälläinen paljon puhuttava epäkohta on naisten ja miesten välinen palkkaero. Naiset tienaavat yhä keskimäärin vähemmän kuin miehet ja naisia on johtavissa asemissa miehiä vähemmän, mutta siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, koska kyllä naisilla periaatteessa on yhtäläiset mahdollisuudet mihin tahansa siinä missä miehilläkin. Tasa-arvo jää toteutumatta enemmänkin siinä vaiheessa, kun pieniä tyttöjä ja poikia kasvatetaan sukupuoleen kohdistuvien odotusten mukaan ja ihan huomaamatta markkinoidaan tytöille niitä matalapalkkaisia naisvaltaisia aloja enemmän kuin miesvaltaisia paremmin palkattuja. Ja onhan se niinkin, että nainen saa tehdä miehiä enemmän töitä päästäkseen korkeisiin asemiin, sillä jostakin kumman syystä naisten uskottavuuteen vaikuttaa heidän työpainoksensa ja taitojensa lisäksi myös heidän ulkonäkönsä huomattavasti miehiä enemmän.

Naisten ja tyttöjen ulkonäkö, kehot ja seksuaalisuus eivät vieläkään kuulu kokonaan heille itselleen, vaan edelleenkin miehet kuvittelevat heillä olevan sanavaltaa siihen, miltä nainen saa näyttää, mitä hän saa kehollaan tehdä ja miten hän haluaa toteuttaa seksuaalisuuttaan. Ongelma on toki maailmanlaajuinen, joissain maailmankolkissa huomattavasti pahempikin kuin täällä Suomessa, mutta täälläkin iso ja todellinen. Ulkonäköpaineita ja syömishäiriöitä esiintyy todella nuorilla tytöillä, joiden miespuoliset ikätoverit viilettävät kuralammikoissa välittämättä tuon taivaallista ulkonäöstään. Seksistä puhuttaessa tytöille korostetaan neitsyyden varjelemista, siveyttä ja vastuunkantoa ehkäisystä ja sukupuolitaudeista, kun taas pojille painotetaan enemmän seksiin liittyvää nautintoa. Seksuaalisuuttaan villisti ja vapaasti toteuttava nainen on lutka, mies taas oikea sankari ja ihailtava naistenkaataja. Ja jo nuoret tytöt pitävät ihan normaalina sitä, että tuntemattomat miehet huutelevat heidän peräänsä törkeyksiä kadulla ja kommentoivat heidän ulkonäköään, saattavat tarttua kiinnikin, mutta ei sitä edes hätkähdä, siihen on niin tottunut. Niin kauan, kun asiat ovat näin, on paljon työtä tehtävänä tasa-arvon ja tyttöjen oikeuksien toteutumisen eteen.

Mahtavaa Tyttöjen päivää kaikille, erityisesti teille ihanat tytöt ja naiset! <3

maanantai 9. lokakuuta 2017

Parisuhde on maailman suosituin tasohyppelypeli

Ensin pari tapaa toisensa jossain. Sitten ihastutaan, käydään treffeillä, suhde syvenee pikku hiljaa. Tulee ensimmäinen suudelma, ensimmäinen seksikerta, ensimmäinen rakkaudentunnustus. Sovitaan ettei olla muiden kanssa. Seurustellaan, muutetaan yhteen, hankitaan lapsia, mennään naimisiin, ja eletään onnellisina elämän loppuun asti.

Siinäpä se perinteinen elämän ja parisuhteen käsikirjoitus. Hyvin pitkälti samanlainen kuin mikä tahansa tasohyppelypeli. Ainoa ero on, että mahdollisuuksia päästä peli loppuun asti on huomattavasti vähemmän, kuin vaikka kännykällä pelattavassa tasohyppelypelissä. Siksi parisuhdepeli vaatii enemmän harkintaa ja huolellista valmistautumista tuleviin hyppyihin.


Bloggarikollegani Sofia kirjoitti Suoraanpuhujan päiväkirjassaan viime viikolla kiinnostavan postauksen elämän suurista tavoitteista ja välietapeista sekä siitä, kun yhtäkkiä huomaa saavuttaneensa ne kaikki. Tai ei kaikkia, mutta niin ison osan, että tuntuu ettei olisikaan mitään uutta tavoiteltavaa. Sofialla tuntuu tosiaankin olevan homma hyvin hallussa juuri nyt: löytyy korkeakoulututkinto, koulutusta vastaava työpaikka ja poikaystävä. Hän on suorittanut erinomaisesti tasohyppelypelinsä sellaiselle tasolle, että seuraavaan merkittävään virstanpylvääseen on jo hieman enemmän matkaa. Tekstissään hän varoittaa siitä, että tasohyppely jää herkästi päälle ja sitä saattaa helposti hyppiä tasolta toiselle tulematta ajatelleeksi sitä, että olisi ehkä viihtynyt hetken vielä siellä edellisellä tasolla.
"Tavoittelu on motivoiva mielentila, mutta elämä ei voi olla vain sitä. Kun katsoo meitä vastikään aikuisten-oikeaan-aikuisikään ennättäneitä, ei ole vaikea löytää esimerkkejä siitä, kuinka tavoittelu jää helposti päälle. On niin helppoa mennä vaiheesta seuraavaan ajattelematta ollenkaan, kuinka paljon itse siihen seuraavaan vaiheeseen haluaa. Jo deittailusta tuttu tasohyppely jää herkästi päälle, vaikka omat ajatukset saattavat laahata monta tasoa jäljessä." - Sofia, Suoraanpuhujan päiväkirja 2.10.2017

Olen omassa elämässäni hyvin samanlaisessa vaiheessa kuin Sofia. Olen valmistunut ammattikorkeasta, työpaikkakin löytyy sekä ihana poikaystävä. Elämä on periaatteessa sellaisessa vaiheessa, että sellaisia lyhyen tähtäimen tavoitteita ei ihan hirveästi ole näköpiirissä. Nuo alussa esitellyt parisuhteen vaiheet ja virstanpylväät voi minun mielestäni nimittäin jakaa tarkasti kahteen erilaiseen ryhmään: alussa on lyhyen tähtäimen tavoitteita, joita voi saavuttaa useita suhteellisen lyhyen ajan sisällä, ja sitten pidemmän tähtäimen tavoitteita, joiden saavuttamisen välillä voi mennä useita vuosia. Tasohyppelypeli muuttuu siis hieman toisenlaiseksi siinä vaiheessa, kun on saavutettu se taso että parisuhde on vakaalla pohjalla mutta ei vielä asuta yhdessä. Deittailuvaiheessa suhde menee lyhyessä ajassa useita tasoja eteenpäin: esimerkiksi ensimmäisistä treffeistä saattaa kulua seurustelupäätöksen tekemiseen parhaimmillaan vain viikkoja, ja siihen väliin mahtuu monta vaihetta ensipususta rakkaudentunnustuksiin. Sen jälkeen alkaakin vaihe, jolloin seuraava taso häämöttää vasta todella pitkän matkan päässä. Yhteenmuutot, lapset ja häät ovat sellaisia asioita, jotka harvoin tapahtuvat niin nopeasti kuin suhteen alkuvaiheen virstanpylväät.

Tässä vaiheessa elämää ja suhdetta onkin syytä pitää pää kylmänä ja varoa, ettei lähde hyppelemään uusille tasoille valmistautumatta niihin kunnolla. Voi nimittäin käydä niin, että jos lähtee tavoittelemaan liian korkean tason juttuja liian nopeasti, päätyykin putoamaan kovaa ja korkealta ja joutuu aloittamaan koko pelin aivan alusta. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on myös se, ettei kannata syödä koko kakkua kerralla, vaan nauttia palasista vähän kerrallaan. Toisin sanoen, jos vaikkapa 20 vuoden parisuhteen kaikki suurimmat virstanpylväät tapahtuisivat ensimmäisen kolmen vuoden sisällä, loput 17 voisivat käydä pikkuisen tylsiksi. Kannattaa siis mieluummin pysytellä hetki yhdellä tasolla ennen hyppyä seuraavalle, nautiskella siitä rauhassa ja hypätä vasta sitten, kun aika tuntuu oikeasti kypsältä.


Itsestäni ainakin tuntuu siltä, etten ole ihan vielä valmis sellaiseen "oikeaan aikuisten elämään". Vaikka olenkin jo korkeakoulutettu ja työssäkäyvä ihminen, en koe löytäneeni vielä sitä suuntaa mihin haluan kulkea elämässäni. Joten vaikka parisuhde onkin periaatteessa siinä tilassa, että kai tässä voisi jo kohta ajatellakin seuraavaa tasohyppyä (iik), se tuntuu hurjalta kun koko muu elämä saattaa vaihtaa suuntaa minä hetkenä hyvänsä. Niin ei ihan vielä.

Jos elämäntilanne ei sitä ihan vielä salli, tasohyppelyä voi onneksi harrastaa muutenkin kuin parisuhteessa. Oma suosikkini on puhelimelle saatava Ice Cream Jump, josta postauksen kuvatkin on napattu. Toinen hyvä on vanha kunnon nostalginen Winterbells.

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Parhaat seksi- ja suhdeaiheiset podcastit

Vaikka seksin ja ihmissuhteiden maailman luulisi tarjoavan loputtomasti kirjoitettavaa, välillä en vaan kerta kaikkiaan keksi mitään hyvää aihetta. Silloin haen inspiraatiota muilta saman alan uurtajilta. Parhaat tähän genreen sijoittuvat blogit olenkin listannut jo aikaisemmin, mutta tässä nyt viihdettä hieman toisessa muodossa. Eli parhaat seksi- ja ihmissuhdeaiheiset podcastit, olkaa hyvä!

Iris & Melissa: Jatkoilla

"Kaksi ihmistä kohtaa olohuoneessa ja filtterit ovat kadonneet jonnekin lähikapakan vessaan. Heitä ei hävetä mikään, joten luvassa on suoraa puhetta niin seksistä kuin politiikastakin." Juontajaparin toinen osapuoli on seksibloggaaja Melissa Mäntylä, jonka jutut ovat inspiroineet minua paljon tämän blogin perustamisessa. Huikeita juttuja!

Lettukestit

Tässä podcastissa vastaillaan lukijoiden suhde- ja seksiaiheisiin kysymyksiin, lähinnä kokemusasiantuntijuuden ja huumorin voimalla. Ei siis mitään ammattilaistason neuvontaa, mutta takuuvarmaa viihdettä. Juontajat ovat toisissa asioissa kyllä omasta mielestäni pikkuisen vanhanaikaisia, mutta hauskoja yhtä kaikki.

Rakkauden nallekarkit - Suoraa puhetta sinkkuudesta

Joka jaksossa on vieraina julkisuuden henkilöitä, jotka keskustelevat juontajan kanssa sinkkuuteen liittyvistä asioista. Kannattaa kuunnella ainakin Bile-Danin jakso, jos haluat saada veresi kiehumaan.

Lipstick Mafia

Podcastia luotsaavat Rosa Meriläinen parinaan mystinen kaunotar Lady Lipstick. Feministisellä viballa suoraa puhetta seksistä, suhteista ja naiseudesta ylipäätään, ja mikä parasta: erilaisten seksivälineiden testailua. Tekijöillä on myös blogi ja he ovat juuri julkaisseet erittäin kiinnostavan kuuloisen kirjan, Ne - Kuukautiskirjan, jonka aion ehdottomasti lukea lähitulevaisuudessa.

Ja onhan noita muitakin, mutta eiköhän noilla pääse alkuun. Hauskaa kuuntelua!

ps. tässä vielä listattuna lemppariblogini ihmissuhde- ja seksigenren alueelta.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Kiiman kiertokulku

Jos ajattelit, että kuukautiskiertoon kuuluu vain kaksi vaihetta, verenvuoto ja ei-verenvuoto, olet totaalisesti hakoteillä. Se, missä vaiheessa kuukautiskiertoa ollaan, vaikuttaa ainakin omalla kohdallani todella moneen asiaan. Esimerkiksi seksihalujeni määrä vaihtelee selkeästi sen kierron vaiheen mukaan: ainahan se seksi toki kiinnostaa, mutta toisinaan vähemmän ja toisinaan todella paljon enemmän..

Yleensä kiimakiertoni viimeisinä päivinä panetuksen määrä on todella korkea. Viimeisinä 12 tuntina ennen menkkojen alkamista olen todella kiimainen, ihan kuin kroppani yrittäisi saada kaiken hyödyn irti viimeisistä verettömistä hetkistä. Valitettavasti usein siinä käy kuitenkin niin, että ajattelen koko päivän seksiä pää pyörällä, mutta kun vihdoin pääsen ajatuksista tekoihin, on jo liian myöhäistä ja huomaan menkkojen alkaneen.

Kuukautisten alussa ei nimittäin tee mieli seksiä yleensä lähes ollenkaan. Siinä tuppaa olemaan vähän muita asioita mielessä, kuten jäätävät mahakrampit, turvotus sekä tietty se, että sisältäni valuu verta. Kaikki ne kiima-ajatukset tuntuvat melkoisen kaukaisilta, kun makaa tuskaisena sikiöasennossa odottamassa särkylääkkeen vaikutusta. Onneksi sitä vaihetta kestää vain päivän tai korkeintaan pari, menkkojen loppuvaiheessa alkaa taas panettaa niin kuin ennen kuukautisten alkamista.

Eikä siinä todellakaan vielä kaikki. Nimittäin siinä vaiheessa, kun viimeisetkin veritipat on tiristetty ulos ja kaikki jälkipäänsäryt ynnä muut hauskuudet on selätetty, alkaa ovulaatiovaihe jo lähestyä, ja kiima nousee aivan uudelle tasolle. Seksi pyörii mielessä ihan koko ajan, ja tuntuu välillä vaikealta keskittyä mihinkään sen takia. Bussin tärinä aiheuttaa varsin jänniä tuntemuksia. Vastaan tuntuu kävelevän koko ajan toinen toistaan komeampia miehiä, jotka kaikki saavat minut ajattelemaan seksiä ja erityisen komeat yksilöt aiheuttavat sellaisen pikkuisen, lämpimän kiiman aallon sisälläni. Välillä aaltoilee ihan pöksyissäkin asti, jos päästän mielikuvitukseni tosissani lentämään. Joudun toisinaan ihan tosissani kääntämään ajatukseni tietoisesti muualle ajattelemalla jotain tylsää ja epäkiihottavaa, kuten kakkavaippoja tai maksalaatikkoa, koska jatkuva panetus aiheuttaa tukalan olon, joka ei tunnu helpottavan millään. Silloin tuntuu, ettei mikään määrä seksiä maailmassa riitä.

Pari päivää ovulaation jälkeen kiima hellittää. Sitä ei aluksi edes huomaa, mutta jossakin vaiheessa vaan tajuaa että hei, empä ole muuten ajatellut seksiä tänään ollenkaan. Miehetkin alkavat taas näyttää ihan tavallisilta, ja töihin pystyy jälleen keskittymään. Toki seksi kiinnostaa silti, kiiman nostattamiseen tarvitaan vaan hieman enemmän kuin ovulaatioviikolla. Toisinaan tisseistäni tulee tässä kierron vaiheessa hieman kipeät ja arat, mikä omalla kohdallani on lähes pelkästään positiivinen juttu, kun pieni kipu oikeastaan vähän sytyttää. Otan siis todellakin kaiken ilon irti siitä, että muutenkin herkät rintani ovat tavallistakin alttiimmat kosketukselle. Plus ne näyttävät paremmilta pikkuisen turvonneina.

PMS-oireista en oikeastaan kärsi, joten viimeinen viikko ennen kuukautisten alkamista menee lähinnä vain hiljaiselona seksihalujen suhteen. Kunnes aletaan tosissaan lähestyä h-hetkeä, ja kiima alkaa taas nostaa päätään muutamaksi päiväksi huipentuen taas siihen viimeiseen kahteentoista tuntiin ennen kuin verenvuodatus alkaa jälleen.

Hauska ja osuva kuvaus seksihalujen yhteydestä kuukautiskierron vaiheisiin löytyy myös tästä linkistä.